Minun kasvuympäristöstä johtuen olen lähes pakosta joutunut näkemään asioita tummaharmaan linssin läpi. Olin yksi niistä iloisena syntyneistä lapsista joilta yksinkertaisesti viedään uskoa hyvään. En saanut hetkeäkään aikaa juurtua yhteenkään paikkaan, paitsi oman päähän.
Olen raittiuden aikana löytänyt aidon elämänhalun, olin nuorena menettänyt sen. Vanhempani eivät voineet siettää mun kekseliäisyyttä. Jos kilttinä poikana piirsin, sain pajauksia, rahana. Eli se ei todellakaan ole mikään ihme että päädyin ylisuorittamisen oravanpyörään. Jahtasin kipeänä palkintoja, ja kun en saanut mitään, lähdin suutuspäissään vituun.
Aiheutin omalla " toiminalla " lisää harmautta. Ja viihdyin hyvin " tyytyväisenä " siinä maailmassa. Tämä läksy kuuluu itselleni anteeksi antamisen. Se vie sen oman aikansa. Onneksi olen tavannut muuan ihmisen jotka näkevät minut eri valossa, en ole mikään saakelin fuulaja. Jotkut ovat oikeasti niin saatanan kateelisia että se jopa sattuu.
Jos mun hasulla tavalla ilmaistu elämänilo on liian haastavaa siettää, en pyydä anteeksi. No more. Olen ulkomailla oppinut miten kehutaan jengi pimeällä huumorilla. Kansainvälinen dorka at your frigging service. Olen trauma möykkö, ja en voi siettää kaltoinkohtelua. Tiedän että minun täytyy varoa mitä suustani päästän, sanon moni asia turhaan suoraan.
Yksi omista tavoitestani on saada edes yhden ihmisen ymmärtämään että tämä polku voi toimia, halutessaan. En näe tässä toipumisessa mitään järkeää jos ei yritetään myös toiminalla parantaa tätä vitun sirkusta. Istumisen aika on käynyt turhan pitkäksi, tietyn asteinen suora toiminta on tästä lähtien yksi osa minun matkasta, tervetuloa kyytiin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti