Kun hankeen rahat tippuvat vetäjien taskuihin

 Sellainen päivä, tämä saa olla viimeinen kerta kun jaan joillekin " viisaille" oman sielun sisältö ilmaisena.

Yksi aito herrasmies ansaitsee vielä minun elinikäistä kunnioitusta, ja meidän yhteistyö jatkuu no matter what!!!

Olen niin loppuun kyllästynyt näihin ns. romanttisiin sankareihin. Lähes jokaisella pyörii euron merkit puhtaiden silmälasien takana, ja minä en ole se yksi joka on rahojen perässä.

Joskus täytyy leikkaa siltojen ketjut, joku toinen seppä saa luvan hitsata sitä palavaa sillan romupaska kuntoon.

Minä jatkan tätä omaa polkua, poljetaan sinne minne meidät aidosti kunnioitetaan, eikä nuoleta meidän karvaista takapuolta.

Minun paskan sietämistä varten kasattu ämpäri alkaa kuplia yli, ja voin luvata että tämä paska polttaa teidän snobien nenäkarvat.

Vapaus.....

 Vapaus, mikä se oikeasti on? Se on katsojan silmissä. 

Aitoa vapautta löytää oman sielunsa siimeksessä.

Kuka olen? Mikä taho pitää minut valheelisissa kahleissa? Miksi en osaa irtautua? 

Vastaus voi hyvällä tuurilla löytyä omien korvien välissä, muissa tapauksissa täytyy pyytää neuvoja.

Hyvää tapaa hallita omien demoniensa puheet on harhauttaa itsensä. Minulle toimii toivoa herättävää kulttuuri, luonto on kuitenkin ykkönen.

Sielunkumppani on paras tapa kohdata omat sisäiset hirviöt, ja minä olen ikuisen kiitollisuuden velkaa. 

Kirjoittaminen, kitaran soitto ja keskustellut luotettavien vertaisten kanssa ovat alkuruokaan verrattavia kokemuksia. Hän on vallannut minun liian isoa sydäntä, ja se asia ei muutu miksikään.

Yksi pieni elämä?????

 Me olemme pieniä osia suuresta kokonaisuudesta. Jotkut uskovat että olemme kuitenkin ylivoimaisia saalistajia, ja meidän ihana älyteknologia ruokkii sitä piirrettä. 

Jopa kuolema voidaan napin painalluksella aiheuttaa, ja kylmän viileästi seurata sitä " toivottua" lopputulosta etäyhteyden turvin.

Päihdemaailmassa meitä muokataan saalistajiksi, eli päihteet eivät tarjoakaan sitä kipeästi kaivattua pakoa omasta todellisuudesta. Päihteet lähinnä ruokivat meidän pimeää puolta, mutta se ei koske jokaista käyttäjää.

Jotkut onnistuvat säilyttämään sen oman sisäisen puhtauden, mutta se on todella harvinaista. Jotkut ihmiset eivät mahdu edes päihteiden kahlitsevaan kehyksen.

Harvaat meistä ovat syntyneet tarpeeksi vahvoina, mutta useimmat meistä tippuvat jo alkumetreillä mistä tahansa kyydistä. 

Jokaisella ihmisellä herää automaattisesti se tunne että elämä on erittäin pelottavaa, mikään ei ole edes pienenkään panoksen arvoista. Sorry folks, se ei pidä paikkaansa.

Uhriroolista on noustava ylös, ja kipin kapin, hopi hopi tai miten se nyt ikinä sanotaan. Jokainen on tiettyyn pisteeseen asti oman elämänsä kippari.

Sitä kyydistä saa, ja täytyy nauttia. Ei muuta.