pölyt

 

Huomenta! Minä ja pölkkärit, pitkä tarina. Varsinainen imurointi on tärkeää, puhtaanpidon kannalta. Tämä Saksalainen turbomalli on varustettu kaikilla mahdollisella filtereillä. Silti, se on alusta lähtien osoittanut mieltä. Väittää koko ajan päälle ollessa että pussi on täysi. 

Ostin sen 2014, amfetamiini koukussaan. Olin vielä töissä, palkka oli kokkien palkkataso ajattelleen hyvää. En ole muistakseni imaisut yhtään pulveria tämän laitteen avulla, mutta se on enemmän kuin mahdollista että sekopäissäni olen levittänyt vähän jauhoja. 

En uskoa että pölynimurit voivat jäädä koukkuun, ja olen jo usein joutunut vaihtaa pussukan. Mutta, taas mennään, en tiedä mihin suuntaan.

Hoitajien lakko, milloinko nämät " ihanat " päättäjät heräävät? Fyrkkaa levitetään jokaiseen kolkkaan, omien taskujen hyvinvoinnista pidetään ekstra huolto, ja auttavat sielut joutuvat naurunalaisen kohtelun uhriksi. Tässä tapauksessa naurut ovat kieltämättä aika vitun kaukana.

Muista päihderiippuvaisista herää myös huolta, mutta haukkutaan nyt heitä jotka sen oikeasti ansaitsevat. 

Te, poliitikkan sirkushahmot. Onko hupiteltta kaatunut niskaan? Onko teille liian kovasta duunipanoksesta johtuvia stressin viitavia oireita? Pitääkö Martta mummon taas tulla pesemään teidän naamat litivalkoiseksi? 

En edes kaipaa mitään bullshit läppää vastaukseksi. Onko meidän kotimaasta tulossa Venäjän orjapiiskureiden pikkulapsi? Siltä teidän sekoilut välillä näyttävät. Minä en hitto vaadi teiltä mitään palkkapussin jämmiä korvaukseksi siitä että pidän aitojen sotureiden puolta. Mun sielu ei ole myytävänä. 

Palataanpas pölkkäreiden ihmeelliseen maailmaan. Hetkeksi. Luuleteko että inflaation voi imuroimalla saada pois pelistä? Haluan ehdottomasti tiettää millaisia suodattimia te käytätte. Koska, minun tietääkseni suodattimen imukyky ei voi noustaa yli 100 %. He hajoavat ylikuormituksesta johtuen.

Uuden suodattimen voi ostaa. Se on pirulauta tavaraa!!!!! Maksakaa nyt jumalauta hoitajille ihmisarvoisen palkan, ja joka helvetin vuosi saatte minun puolestani LUVAN nostaa sitä. Te leikitte ihmisten hyvinvoinnilla, ja tuhoatte heidän motivaatiota näillä " päätöksillä ". Sen pitäisi kertoa aika paljon kun uutisoidaan että yksi lähihoitaja, eronnut äiti joilla oli noin 10 vuoden ikäinen lapsi pääti pistää omat ja lapsen pillit pussiin. Heitä ei enää ole.

Te poltatte ihmisten sielut tuhkaksi, ja uskotte että meitä kasvaa kuin sienet teidän omassa ihmemaa metsässä. Me kärsimme myös metsäkadosta, ostakaa nyt pikaisesti muovikuuseja omien puistojen vartijoiksi. Aikaa nimittäin meinaa loppua kesken. Kipikapi sekatavarakauppaan. Ostamisen iloa isoille sankareille!!!!

Verta.........

 

No niin! Maanantaina alkoi uusi suunta omassa toipumisessa. Tiedän että tulen olemaan koko loppuelämäni vertaistuen tarpeessa, mutta olen vihdoinkin päässyt siihen pisteeseen etten ainoastaan haluaa antaa sitä muille. Olen jo saanut hyvää palautetta omasta muutuneesta toimintatavasta.

Sain jo ekat siemenet istutettu, ja hyväksyn että kasvuprosessi ei ole minun vastuulla. Oma muiden ihmisten sietokyky on kehittynyt. Oman terapiatehtaan niksit ovat osoitautuneet toimivaksi, ja prosessi on vielä pitkä. 

En olisi uskonnut että näin rajattoman, ja raadollisen elämän jälkeen olisi ollut mahdollista toipua, myös ihmisenä. Vaikka ajoittain hätäilen, olen kuitenkin taas tehnyt rauhansopimuksen itseäni kanssa. 

Tämä yksi homma tule vaatimaan paljon työstämistä. Minä en saa vaatia muilta yhtä paljon kuin itseltäni. Oma hylkämisen pelko ajaa ylisuorittamisen sekasorron keskelle. Mutta, mitä enemmän keskustelen avoimesti muiden kanssa, sen enemmän opin olla kärsivälinen, ja kiitollinen. 

Eilen, hitto että väsytti. Siskoni lähetti taas koko yön huolta aiheuttavia viestejä. En ole vielä jaksanut vastata, mutta hän toivottavasti tietää että välitän. 

Tänään sain kuntoutujat arvostamaan kiitollisuus listan tekoa. Se voi olla yksi pelastava enkeli raskaiden tunnemyllerysten jälkeen. Minä alan koko ajan paremmin ymmärtää miten tärkeää osa toipumisesta tämä kiitollisuuden tunne on. 

Se on erittäin tärkeää että löytää vähintään kerran päivässä jotain iloa, ja lohtua tuovaa. Ne antavat sitä tarvittua voimaa kohdata haastavat tilanteet. 

Minä olin epätoivon lähettiläs, ja jäin siitä syystä ulkopuolisesksi. Nyt minussa on herännyt toivoa paremmasta, ainakin henkilökohtaisella tasolla. Saattaa kuulostaa itsekäältä, mutta tarvitsen myös omaa aikaa löytäkseen sielunrauhaa. 

Vaikka osa meistä ovat täysiveriset " soturit ", se ei tarkoittaa että edes ykirohkeat pärjäävät ainostaan omiin voimiin. Hyvää, ja levollista yötä kaikille. Älkää jääkää yksin, kiitos.

Lakon uhka

 Huomenta, moni meistä varmasti odottavat huomista sote-alan lakkoa. Minun mielestäni aika ymmärrettävää juttu. Se vaatii myös aika kovan luokan motivaatiota että jaksaa ns orjapalkalla  ryhtyä auttamaan heikoimmassa asemassa olevia ihmisiä.

No, minä olen niin alkuvaiheessa että koen sen aika pirun törkeänä pyytää muuta kuin ruokapalkkaa.

Jokainen soturi on todennäköisesti uhrautunut alussa. Se on itseasiassa minulle aika tuttua, mutta nykyään uhraudun täyttääkseen tietyt tarpeet.

Jos oma kokemus voi auttaa muita, en todellakaan koe sitä uhrautumisena. Muiden auttaminen tuo minulle turvaa, ja ajoittain jopa iloa.

Taisteleen edelleen yhden kysymyksen kanssa. Haluanko vai tarvitseenko? Tämä  projekti yhdistää molempia osapuolia.

Joskus, elämässä käy ns tuuria,  mutta se ei vähennä  sitä aitoa halua.  Se auttaa jopa valintojen tekemistä, ja oma polku voi kirkkastua.

toka poika

  

Se on kuulkaas jo tiistaita, oho, ja minä heräsin tänään jo klo. 04:00, pirteänä kuin peipponen. Eilinen vapari päivä vei juuri sopivasti energia. Vaikka mun naama ei tähän aikaan näyttänyt kovin paljon toivoa herättävältä, lähdin aamulla taas liikkeelle. 

Tänään oli ns. toimistopäivä. Työnohjausta. Huippuluokan kaveri oli vetämässä. Sain hyvät niksit. Käytin vertsien rooli läpi, eli miten paljon kannattaa antaa kuulumisten vaikkuttaa. Tärkeä pointi, se siitä.

Minusta rupea jo kahden päivän jälkeen tuntua edes vähän siltä että mun lähes eheytynyt pää kestää näitä vertsi hommia. Katsotaan sitten kun tämä ns. alkuinnostus on tasoittunut, en ole varma käykö edes niin. Päivä kerrallaan, niin kuin usein neuvoon. 

Se on jännää kun huomaa että itse toimi eri tavalla kuin miten neuvoa. Mutta, väliaikainen ylisuorittaminen on parempi purkutyökalu kuin päihteiden käyttöä. Jotkut ahdistuvat kun kevät iskee, minä en. Pimeyden kanssa on välillä haastavaa elää, mutta nukkuminen auttaa silloin. 

Mun mutsi oli sairaalla tavalla ylihuolehtivaa. Olen kyllä saanut jonkun verran matkatavara mukaan. Mutta, se asia on korjattavissa, la loppupeleissä minun vastuulla. Olen jo rauhoittunut kun verrataan menneisyyteen. 

Se vilpitön auttamishalu yrittää ottaa meikäläisen sydäntä haltuun, ja ajoittain se tuntuu liian voimakkaalta. Sen alla majailee suhteellisen voimakas hylkämisen pelko. Se vieraili unissa, saatanan trauma paska. Sain asian vertsi kokouksessa purettu. Ja taas mennään, tervis ryhmä kutsuu. Adios.

Aloitetta

https://www.kansalaisaloite.fi 

Huomenta kanssakulkijat!  " Päihdesairauden hoitoa tulee uudistaa, ja tehostaa lainsäädänön avulla jokaisen Suomalaisen hyväksi ja turvaksi." 

Tämmönen aloite, se koko linkki on niin pitkä että käykää itse tsekkaamassa. Numero on 9595............ jne.

Minun mielestäni aika siisti numero. Moni varmaan muista vuoden 1995. Kaadettin Ruotsi jääkiekkon loppuottelussa, eka kulta. 

Tämä ei ole urheilu blogi, mutta silti. Numeroleikit ovat yhtä hauskat kuin sanaleikit. Se toinen 95 tämän aloitteen numerosarjassa saattaisi tuoda meille toisenlaista kultaa. En ala luettella aloitteen koko sisältö, tämä blogi on nettiriippuvainen, ja tämä linkki on meidän verkossa.

Meidän täytyy välillä hoitaa meidän kotirintama. Tämän jutun idis ei liity rasisimin. Se on persujen paska, katsotaan miten käy jos tämä aloite etenee eduskunnan käsiteltäväksi. Allekirjoituksia vaaditaan 50000, ja määrä ei ole sinnepäinkään. 

Kaunis ajatus, tämä aloite. Onko se toteuttavissa?  Aika pahalta näyttää. Tämän alan työntekijät ovat ylikuormituneet, ja syystä. Ja valitettavan monia meistä addikteista ei välitä, ei ns. taviksetkaan. Minä hoidan tämän postauksen avulla oman osuuden alkua. 

Tämä asia tulee taas olemaan päättäjien käsissä. Tekisi mieli lähettä sanapommin jollekin pamppulle, herättävän ääniteen. Kukon huuto alkuun, ja tiukkaa läppää perään. Mieliteot, onneksi ne lähes aina jäävät ainoastaan mieleen. 

Tästä voi tulla iso juttu, aina saa yrittää tehdä hyvää.

Kissanpaivät

 Minä, ja tiikerit. Pelkkä ilme kertoo voimasta. Älä käy kikkailee. Tämä yksilö näyttää suhteellisen nuorelta, ja tämä asia koskee teitä nuoria. Se uhma mikä teistä paistaa läpi on tavallaan inspiroivaa. Meille " vanhoille " konkareille se uhman osoitus on nolottavaa. Kukas toi ipana luulee olevansa? Eihän se tiedä mitään. 

Tuollaiset läpät osoittavat ainoastaan sen että monille isoille pojille painaa menneisyyden mokat liian kovaa omassa niskassaan, sen takia heidän katseensa suuntautuu alaspäin. Ouch, jos toi teini jäbä näkee miten heikko olen. 

Kuulkaas, se vasta osoittaa vahvuutta kun myöntää olevansa myös heikko. Minä olen kamppailut saman draama esityksen kanssa, olen mies sentään. Alan tajua miten säälittävää se on kaikille katsojille ollut kun he näkivät minut ilman suojapukua. 

Luulin raittiuden alkuvaiheessa että mun täytyy esittää olevani kivenkova addikti. Se oli kamamaailmasta omaksettu pellen rooli. Kyllä mulle on naurettu, ja se aina ollut vitsinä tarkoitettu. Jotkut ihanat läheiset ovat itkenneet minun draamasta johtuen. 

Eli, nuorukaiset. Etsikää turvallisia ja vakkaitta roolimalleja, Heitä on. Heiltä voi ihan pokkana pyyttää jeesiä. Jokainen aito jäbä joka on selvittänyt omat paskat on riittävän nöyrää auttakseen teitä skidejä. Me annamme teille mahiksen, antakaa sitä meillekin. Ei nyt samalla mitalla sentään, olkaa rehellisiä. Se kande. 

Smile

 Huomenta! Nyt on pikkasen hosista, muuta aamu tervehdykset on pakko heittää. Rintama, sen tarkoitus on herättää, ja lisää toivoa paremmasta elämästä. Tietyt asiat täytyy ottaa esille, jokainen omalla tavallaan. Minä en suostu olemaan hiljaa, mutta osaan myös kuunnella. 

Tähän blogin ei ole korkea kynnys, minua ei tarvitse pelätä. Hyvää päivää!!!!!

Läksy # 74

 Tavallaan valoisaa päivä tänään. Onnistuin, onneksi, putsaus - ja pyykki urakan jälkeen vetää päikärit. Kävin pihalla, rööki on vielä " pakollinen " herkku herätessään. Yksi " kiva " naapuri käveli ohi, nauroi taas ilkeästi. No big deal! Sitä sattuu, se siitä. 

Näen unta, juudaksesta. Petturi par excellence, luen tällä hetkellä myös kirjan. Se kertoo vakijoiden pimeäastä maailmasta. Petos, Bondia matkivien poikien keskuudessa yhtä jokapäivästä kuin meidän sirkuksessa.

Vaikka olen tällä hetkellä snadisti turhautunut yhden tietyn elämäni osa-alueseen, en jätä teidät rauhaan. En petä, no more. Toipumiskampus! Todella hieno ajatus. Olen kuullut että siinä projektissa aletaan tehdä stadin - ja kolmannen sektorin toimijoiden välistä yhteistyötä. WOW!!!!!

Haluan ehdottomasti pitää teidät sen asian nähden ajantasalla kuin pystyn. Toivottavasti ei löydy kampuksen piireissä yhtään pettureita. Minä hyppään omassa päässäni taas A:sta Ö:hön. Mun pää on mun kirjoittamis moottori, ilman tätä touhua en saa rauhaa. 

Toivottavsti joku ihana ammattilainen pistää päättäjien pääkopat vähän uuteen uskoon. Toipuminen on osa tätä jatkuvaa muutosprosessia, myös ammattilaisten kannalta. Ja lisää paikkoja, ja työkaluja tarvitaan. Mutta, minusta tuntuu että tietyt pisteet ovat yhdistymässä, minä ja geometria. Tarjotaan maukkaitta kolmioleipiä kolmiolääkkeiden sijaan, ehkä joku halua avata kampuksen yhteydessä toipumis leipätiskin. 

Levitäkää leipää köyhille, he tarvitsevat sitä pysyäkseen messissä. Hyvää viikonalkua kaikille!!!!!

repsahduksen ehkäisyä

http://www.päihdelinkki.fi 

Päivää kanssatoipuvat! Tästä linkistä löytyy mm. retkahduksen ehkäisykirja. Sen saa helposti ladattua omiin tiedostoihin, ja sieltä löytyy paljon muutakin infoa. Jos haluaa pysyä päihdesirkuksen suhteen ajantasolla, kannattaa omien mahdollisuuksien mukaan tutkia mitä nykypäivänä verkossa tarjotaan. Minä aloitan huomenna Luodossa vapaaehtoisena vertaistyöntekijänä. Jalkatyö on myös erittäin tärkeää osaa toipumisesta, kunhan vaan omat voimavarat riittävät. 

Pari kertaa viikossa alkuun. EN jaa missään, tai kenellekään jotain tietoa siitä mitä siellä mm. kahdenkeskeisessä keskusteluissa sanotaan. Salaiset kansiot jne.

Suoraan sanottuna : Se on yksi asia mikä minua vituttaa, nämät säälittävät juorut joita pannan liikkeelle. Minä olen jopa välillä ylihuomaavainen, en ole mikään hiton stalkeri. Mutta, täytyy yhtä paljon varoa mitä sanoo kuin sitä mitä toivoa. Varsinkin kun mustamaalataan muita ilman varsinaista tietoa siitä mitä on tapahtunut. 

Tämä hiivatin lööpi kulttuuri, linnut laulavat rehellisyyden nimessä. Minä en ainakaan kaipaa mitään seiskalehden kevään pippaloita. Tottakai, elämme vapaassa maassa. Sanat ovat jokaisen ikiomat. Minä ylireagoin kun omista läheisistä puhutaan paskaa. 

Yksi ilkeä juoru voi saada addiktin retkahtamaan, jopa yksi väärinymmäretty kommenti. Tämä on yksi tämän blogin tarkoituksista, täällä voin kirjoittaa asioita joita ei oikein kande livenä päästä suusta. Sorry folks, mutta olen pahan luokan manipuloinnin kasvatti. 

Minä haluan että jokainen toipuva ymmärtää että se on meidän auttavien tehtävä tarjota rakentavaa vastalääkettä. Sen pitäisi myös olla joka ikisen vertaistukiryhmän päätarkoitus. Haastaan teidät! Pistäkää idiksiä meitsin sähköpostiin, tai kommentoikaa. Minä kestän palautetta, kaikenlaista. Hunommin tai paermmin, se riippuu päivän vastalääkkeen annoksesta. 

Ottakaa heti yhteyttä jonnekin jos päihdehimot meinavat viedä voiton. Hullulta kuulostaa, mutta minultakin saa pyyttää apua. Katsotaan sanoi joku viisas tohtori.

Beth Hart & Joe Bonamassa - Black Coffee (Official Music Video)

pilkut

 Voi herra jestas sentään, miten tämä on tapahtunut? Sotkut, niistä ei meikäläisen kasvuympäristössä oikein tykätty. Saksassa se pilkun nussijoiden kultuuri tuli liian tutuksi. Mutsi oli jo ennen kuin muutettiin Saksaan päässä niin pihalla ettei miettinyt muuta kuin puhtaita pintoja. 

Kun aloin vetää kokaiini, minustakin tuli sietämätön pedantti. Kasvoin snobien päämajassa, ja se tartuu minuun. Ulkonäöstäni en välittänyt, hitot muodista. Olin omasta mielestäni fiksumpi kuin muut. Ajoittain nautin siitä kun sain haukkua muita tomppeleiksi. 

Pikkuhiljaa, hermokontrolli on raittiuden aikana parantunut, hieman. Paskamaisista kasvatus metodeista ei pääse ihan noin vaan irti. Sen ansiosta pinnat, ja pilkut tulivat liian suuriksi osaksi meitsin ajatusmaailmasta. 

Onhan se jännää mitä taas vaihteeksi yhden avoimen keskustelun ansiosta selvisi. Ne ihmiset jotka ovat jo lukeneet meitsin elämäntarinan ovat edelleen snadisti ihmessä kuin he huomavat etten olekaan mikään nahkasaappaissa dallavaa pikkunatsi. Ei nahkasaappaissa mitään vikaa ole, suhtautumisessa on ollut enemmän kuin yhdenkään ihmisen pitäsi siettää. 

Tämä on tähän menessä ollut aika antoisaa matka, luolasta ulospäin ryömiminen on nasta harrastus. Eilen minulle sanottiin että olen inhimmillinen pilkun nussija. Se heilautti omakuvan aika perustellisesti. Räjähdinkö? En, nauroin itselleen, ja muiden kanssa. 

Nyt täytyy jatkaa järjestelyt, pyykit ja talon yläkerran putsaus keikka. Tekisi mieli herättää jengi, ja pyytää että he itse siivovat omat sotkut meidän yhteisessä keittiössä. Hellä diktaatori kiittää!

66

 Ennen olin se työntöapua tarvitseva uimahyppääjä, tänä päivänä hyppään omiin voimiin, joskua hyppään harhaan, mutta ei tänään. Voima, mistä sitä revitään? Jos ei ole muuta tarjolla, saa yrittää kaivata sitä vaakakupista. Mille puolelle kallistun tänään, tai kenen? it is up to you folks.

Boostaan tämän tekstin numeroisella nimellä stadin dösä järjestelmä. 66 vie minut puhtaasen altaan, se kulkee tietäkseni biokaasulla. Lavan päälle rakenettu porrealas ehtii hyin lämmetä, ja matkan aikana tietyt pojut toimivat lämppärinä. 

Sielussani kiehuu taas, mutta ei pahasti. Into piissaa taas vaihteeksi. Se on kuulkaas rakkaat toverit erittäin tärkeää saada tietyn toipumispisteen päälle jotain antoisaa, ja vapauttavaa päivänsisältöä oman elämään. Minullakin meinasi liialliset sosiaaliset kanssakäymiset viedä jopa elämänilon, ja se potutti. 

Me olemme luonnostamme kyllä myös laumaeläimiä, mutta minulle se on erittäin tärkeää löytää myös ei päihteistä toipuvien seuraa. Yksi viisas ehdotti minulle että teepas jotain aivan muuta. Hitot siitä, minä en suostu jättämään teitä yksin. Se on tarkkaan pohdittu PÄÄTÖS. 

Minu sairaus on ollut syntymästäni lähtien kyllä aika epäluotettavaa kumppani, mutta minä tiedän etten pääse kuin irotauttumaan, tämä on elinikäinen sairaus. Tulipas huonot kaupat tehty. Ehkä viisastuin, ehkä en. Se on minun kohtalo, ja nyt se on osittain minun käsissä. 

Haluan oppia miten voin hyödyntää oman taiteilijasielun roippeet muiden auttamisessa. Alkuidis on jo hanskassa, siitä ei nyt sen ennempää. Aika näyttää, näillä mennään tänään, hyvää viikonloppua!

Vapaapotku

 

Tämä design otus muistuttaa meikäläistä pallosta, muuta sellaisesta mikä on sisältäpäin hyvin tuettu. Maanantaina meikäläistä potkitaan stadin vapari vertsien hyökkäjien ohitse. Luottopakin pelipaikka on siitä päivästä lähtien täytetty. 

Snadina pelasin oikealla laidalla futista, tein paljon maaleja, mutta toipumisleikit eivät lasketa kilpaurheilun joukkoon. 

Saan nyt lyödä eri pallot kuin kasit, paitsi biliksessä. Olen saanut Kaapeli valmennuksesta hyviä yhteisöllisiä idiksiä. Niistä ilmoitan joskus, hehe. Jos halua piissaa, me voidaan luoda aika paljon. Pienestä kannattaa aina aloittaa, sanon minä, kansainvälinen hosupelle. 

Lapsuus, päihteet ja työura ovat aiheuttaneet minussa stressihormonien epätasapainon. Tänään otan ihan saakelin iisisti, liikaa on liikaa. Pysykää messissä.

5 Star mindblowers

 Eka, suhtaudu toipumisen kuin omaan duuniin, muista edes pirulauta hengitä. Toka, se on sun velvollisuus, ja ruudusta suoraan naamaan. Kolmas, pysy skarpina, ja kuuntele perkele.

Lista on oikeasti aika saakelin pitkä. Hyvää että mainitsin olevani hosupelle, nyt on jopa jarrut rasvattu. Ja kestävällä öljyllä.

Ei mitään kemiallista Scheisse. Luomua all the way.

Olen vasta pikkuhiljaa hiffamassa että alan olla realismista riippuvainen, eli vitut putkiunelmista.

Toistot a la Julle. Luupää on pirun moinen seuralainen. Mutta, se auttaa minua kestämään muiden  höpötystä. Kansainvälinen dorka kiittää

Elämän mutkat

 Keskipakosvoima on haastavaa vastustaja. Jos jarruttaa mutkassa, lento sitä ehkä tuttua oja kohtia alkaa. Oma tasapaino vaikuttaa sen voiman vaikutukseen, eli suositellaan pysyä pystyssä, ja lähellä oman painopisteen keskiosa.

Tieteestä voi olla paljon hyötyä, me olemme kaikki sen armoilla. Meidän aivojen toimintaa perustuu tieteeseen, jopa meidän mielikuvitus.

Se on ajoittain hauskaa leikkiä teidän kanssanne sitä hullua tiedemiestä, mutta tieteestä ei olisi tullut mitään ilman hulluutta. Hulluus sellaisenaan ei ole aina sairaus, joskus täytyy olla hullun rohkea jos haluaa elää ilman päihteitä.

Minä tarvitsen ajoittain aika eläviä muistutuksia, se toimii minulle ohjaavana voimana.  Se työntää minut tulivuorenpurkauksen voimalla hitoon päihteiden voimista.

Mutkat vievät helposti minne sattuu, ja paluusta ei tarvitse välttämättä unelmoida.  Tehkää ennalta ehkäisevä jalkatyötä, uusi kävelyreitti voi auttaa unohtamaan omat huonot suunnitelmat.

Kokeilkaa uteliaana uusi konsteja, raittiina meidän aivot oppivat uusia toimintamalleja, siihen minä ainakin satsaan.

Toimintaa

 Eilisen illan aihe. Action, se voittaa joskus puheiden vaikutusta. Puuha Peten rooli on lähes taakse jäänyttä, lähes. Olen aamuvirkku, biologialle en mahda mitään.

Aamun tunneille on ajoittain kulta suussa, se riippuu siitä miten jalouden suhtaudutaan. Olen nyt kuukauden putkeen tuntenut aika suurta kiitollisuutta koska olen hengissä.

Perusasioiden tilanne on parempi kuin olisin uskaltanut toivoa. Tulen koko ajan varmemmaksi kun puhutaan henkilökohtaisista asioista.

Olen hyväksynyt etten voi muuttaa mitä tahansa heitetään nenääni eteen. Luonnollinen uteliaisuus on ajoittain aika rasittavaa ominaisuus, lähinnä muille.

Koska tietyt yhteyden kanavat ovat auenneet, ja avoin vuorovaikutus toimii tiettyjen läheisten kanssa, en suostu enään solmia sieluni takaisin umpeen.

Olen synnynnäinen kiusankappale, ja haluan vielä oppia ohjata omat kiusaamisen mekanismit paremmin. Joskus haluan oikeasti ravistella jengiä, jotkut näyttävät olevan sen tarpeessa.

Minulla on vilpitön auttamishalu, ja minulle on oikeus toteuttaa auttamisen hommat osittain omaan tyyliin.

YT-neuvotellut

 

Tämä hajuvesi on yhtä taitavasti naamioitu kuin muuntohuumet. Mitä meille myydään mm. päihdesirkuksessa? Valheita, se on yksi pahimmista myyteistä että päihteet täyttävät pysyvästi sen tyhjän polttoainetankin. Addiktio on aika pitkälti tunne elämän liittyvä sairaus, eli se saa meidät kuvittelemaan että me kuulumme hänelle. Minä kutsun oma addiktioni madame addictionin nimellä. Olisiko Senor parempi nimike? Ehkä tasa-arvon takia. Sopii.

Hän on viehättävää, ajoittain maailman kauneinta olentoa muistuttavaa, se hiton pelastava enkeli. Spiritus Forte on mielenkiintoinen termi. Spiritus = henki, forte = veikkaan että eteenpäin vievää. Minä ja latina, ouch! Mutta meitsin korvissa aika järkevältä kuulostavaa käännös. Ainoa neste joka vie eteenpäin on virtavaa joki. Ja sen kanssa harvaa uskaltaa leikkiä.

Miksi juoppojen yhteisöt ovat niin tiiviitä? Alkoholi luo väärenetyn yhteenkuuluvuuden tunteen, minä ja mun lesti veljet. No kuka se veli siinä jengissä on? Ainoastaan se tyhjenevää lesti. Veljeyttä ei voi ostaa. Sitä täytyy ansaita. 

Raittistumisen aikana joutuu käymään henkilökohtaiset yt-neuvotellut. Eli purkaa sopparin, kantaa vastuun omista teoistaan, lopettaa turhat syytelyt, ja pysyä poissa kosteikkoiden lätäköistä. Minä toivon sydämestäni että edes yksi teistä halua oikeasti ottaa itsestään selvää. Se vaatii malttia, uskoa parempaan, ja raitista seuraa.

Sen verran nöyryyttä täytyy löytyä että jaksaa kuunella mitä viisaamat sanovat. Yksikään ihminen ei jaksa kantaa sitä taakkaa yksin, eikä tarvitse. Oma halu, rehellisyys, ja vähän asennetta. Sitä voi aloittaa. Öitä kamut

Toveruus

http://www.kimalle.fi 

Hei kaikille, saanko luvan esitellä teille yhden edellekävijän. Onko lohduttavat sanat hukassa? Onko syy avun hakeutumisen epäselvä? Epäilekö joku että me toipuvat ollaan epäinhimmillistä sakkia? Minä olen täysin eri mieltä. Tämän naisen tarinat tulevat niin suoraan sydämestä että jopa luupää minä rupea itkemään.

Mikä on minun oma motivaatio? Luuleko joku että olen persettä nuolevaa pelle? En ole, osaan samaistua hänen kokemuksiinsa, ja he ovat minun mielestäni erittäin arvokkaat. Sitä vilpitöntä auttamisen halua ei voi ilmaista paremmin kuin tämä NAINEN sen tekee, ja jatkuvalla syötöllä. 

Tämä auttaminen on yhtä rankka laji kuin putsiina pysyminen, liian moni meistä pitävät sitä itsestään selvyytenä. Hän on antanut minulle mahdollisuuden tuoda minun oma näkemystä esille. Ja siitä syystä koen sen jopa snadina velvollisuutena pitää hänenkin puolta. Mitä te luulette että tästä sirkuksesta tulisi jos kukaan ei välitäisi? Ei vittu mitään. 

Tämä saa luvan olla empaattisen vallankumouksen seuraavaa askel, ja se ei vie pimeyteen. Edelleen, apua saa. mutta jossain vaiheessa täytyy siirtää se pallero teidän käsiin. Ottakaa sitä apua vastaan, mutta älkää aliarvoikaa mitä se voi auttajissa aiheuttaa jos meitä käytetään hyväksi. Pientä saarnausta tähän loppuun, may the force be with you.

Itseironia

 

Se on enemmän kuin tervellistä tehdä itsestään naurunalaiseksi. Nauroin omalle pullanaamalle, omille porsaanposkille. Leukka voitaisi ehkä joku päivä jakaa kahtia. Ehkä teen itselleen vielä kananmuna kennosta mysyyn. 

Me kaikki otamme joskus itseämme liian tosissaan. Sitä ei aina huomaa. Minullakin oli raittiuden alkuvaiheessa pakka niin sekaisin etten tiennyt mistä " omista " jutuista pitäisi aloittaa. Annoin juttujen tulla liian päällekäyvällä tyylillä. Onneksi moni osasi nauraa minulle. 

Tyhmä on se joka tyhmä tekee, yksi Hollywoodin klassikko läpistä. En meinaa listata julkisuudessa tarinan omista munauksista, niistä kerron ihan aivoimesti kun tilanne vaatii. Ja, toipumisesta ei voi tulla mitään jos hakea säälipojuja. Se sattuu kun sen tajua. Mutta, henkseleiden heiluttajat, siitäkin voi kasvaa.

Jokainen omalla tyylillään, se on edelleen mukamas vapaa. Ankkuroikaa se toipumiskoukku johonkin kiinteään mestaan. En tiedä löytyykö se toipumisen viisaudenkivi jossain hiivatin Himalayan vuoristossa, tuskin. Symbolisesta ajattelusta on myös toipumisessa hyötyä. 

Minä näen tänään itseäni poksahtelevana pullanaamana, repiikää siitä päivän naurut.

Keksien viikko

 

Syksyisen havainointi ḱierroksen aikana törmäsin tähän pysäyttävän töhräyksen. Mitä hittoa tämän tyypin päässä pyörii? Veikkaan että hänkin oli yhtä kyllästynyt tämän stadin liikkenejärjestelyihin kuin minä. Hmm. voiko tämä tyyppi olla sittenkin se rokkistara numero 5910? Toivottavasti tämä ei ollut suruviesti.

Keksit, kukas nyt oikeasti tietää mitä katukauppiaiden keksipussit sisältävät. Me addiktit, me innostuimme todella helposti ns. uusista jutuista. Kun me alamme huomamaan mitä meidän ympärillä tapahtuu, voi tuntua siltä että kaikki on yksinkertaisesti liikaa käsiteltäväksi. 

Minä alan kallistua koko ajan enemmän tietoisuus harjoitusten puolelle. Saatan tujoittaa samaa pistettä päin, ja muutaman minuutin. Jossain vaiheessa suljen silmät, ja yritän luoda mielessäni jotain järkevän näköistä. Otetaan vaikka pyörän esimerkkinä.

Yritän kuvitella miltä pyörä näyttää eri kulmilta katsottuna. Mitä tapahtuu pyörän pyöriessään? Se pyörii. Kun kuvittelee miltä se näyttää edestä katsottuna, saataa huomat miten tuulen virtaukset leijuvat sen ympärillä. 

Eli, kokonainen ja terveellinen keski on yleensä pyöreän muotoinen, ja harvoin neonvärinen avaruus leivos. 

Menkää vaikka ostamaan aidon karkkipussin kun keksihimo iskee, karkin näköiset katukauppatuotteet ovat pahimassa tapauksessa hengenvaarallisia. Hyvää ruokahaluaa

Chamber of commerce

 

Huomenta kansalaiset! Niin kuin kuvasta varmaan huomatte, maailma on täynnä mainoksia, myyntikikkoja jne. En ole ovelle koputtava, ja saarnavaa pölkkäreiden myyjä. Ihmisille on asiaa, ja onneksi on heitä joilla on jotain muuta mielessä kuin myyntipuheita.

Hitot päihdesirkuksesta, tässä tapauksessa. Jos joku halua saada asiansa tai tarinansa näkyviin, bongatkaa tämän blogin etusivulta meikäläisen sähköpostiosoitetta, no, julius.kuusisaari@gmail.com 

Muuta henkilökohtaista tietoa ei herää, enkä jakaa teidän yhteistietoja. Nimettömyys päätee täälläkin. Se on lupaus. Jos joku halua, voi tietty julkaista sen. Keksitty nimimerkki on myös tervetullut. Omia ja itse ottamia kuvia saa halutessaan liittää. 

En suostu mainitsemaan voittoa tavoitelevia hankeitta, huijareiden paskat tai edes keksittyjä tarinoita. Haluan aitoja kokemuksia, ja haluan antaa muille mahdollisuuden saada itsensä kuultuksi. Miettikää rauhassa, mitä vain voi tapahtua jos rohkeasti yrittää. 

Harmaasta.......

 

Minun kasvuympäristöstä johtuen olen lähes pakosta joutunut näkemään asioita tummaharmaan linssin läpi. Olin yksi niistä iloisena syntyneistä lapsista joilta yksinkertaisesti viedään uskoa hyvään. En saanut hetkeäkään aikaa juurtua yhteenkään paikkaan, paitsi oman päähän. 

Olen raittiuden aikana löytänyt aidon elämänhalun, olin nuorena menettänyt sen. Vanhempani eivät voineet siettää mun kekseliäisyyttä. Jos kilttinä poikana piirsin, sain pajauksia, rahana. Eli se ei todellakaan ole mikään ihme että päädyin ylisuorittamisen oravanpyörään. Jahtasin kipeänä palkintoja, ja kun en saanut mitään, lähdin suutuspäissään vituun. 

Aiheutin omalla " toiminalla " lisää harmautta. Ja viihdyin hyvin " tyytyväisenä " siinä maailmassa. Tämä läksy kuuluu itselleni anteeksi antamisen. Se vie sen oman aikansa. Onneksi olen tavannut muuan ihmisen jotka näkevät minut eri valossa, en ole mikään saakelin fuulaja. Jotkut ovat oikeasti niin saatanan kateelisia että se jopa sattuu. 

Jos mun hasulla tavalla ilmaistu elämänilo on liian haastavaa siettää, en pyydä anteeksi. No more. Olen ulkomailla oppinut miten kehutaan jengi pimeällä huumorilla. Kansainvälinen dorka at your frigging service. Olen trauma möykkö, ja en voi siettää kaltoinkohtelua. Tiedän että minun täytyy varoa mitä suustani päästän, sanon moni asia turhaan suoraan. 

Yksi omista tavoitestani on saada edes yhden ihmisen ymmärtämään että tämä polku voi toimia, halutessaan. En näe tässä toipumisessa mitään järkeää jos ei yritetään myös toiminalla parantaa tätä vitun sirkusta. Istumisen aika on käynyt turhan pitkäksi, tietyn asteinen suora toiminta on tästä lähtien yksi osa minun matkasta, tervetuloa kyytiin. 

60

 Perjantaina oli 60 päivän puhtauden uusintakierros, ja sen kunniaksi kirjoittelen nyt, vähän myöhässä, tekstin # 60. Onhan se edelleen parempi vaihtoehto kuin 60 aamupaukun vetääminen. Aamupaukut? Kellonajalla ei ollut hevonvittuakaan mitään väliä.

Nyt elään puhtaana ajoittain päivä kerrallaan, joskus tupla - ja tripla annoksena. Nyt olen tavallaan aikatauluista riippuvainen. " Järkevää" päivän sisältö on erittäin tärkeää. Tarkoitan lähinnä itsehoitoa. Peruspilarit kondikseen, siinä hommassa on jokaisella soturilla hiomista.

Mutta, yhtä lailla kuin tottuu jokapäiväisen annokseen voi tottua tietyihin rutiineihin. Peruskuvioiden kehystäminen ei ole mikään monimutkainen " taideteos ". Tietyt raamit on pakko asentaa, yhtä lailla kuin omat rajat. Ennen kuin omat rajat on vedetty, ei voi oppia kunnioittamaan muiden. 

Ja omien rajojen vetäminen ei ole ainostaan omasta nokasta kiinni. Toipumisen alkuvaiheessa joutuu osoittamaan aika paljon nöyryyttä, onhan toipuminen uuden, ja puhtaan elämän opettelu. Neuvot voivat tuntua käskyiltä, mutta se yleensä on omasta suhtautumisesta kiinni. 

Meidän täytyy hyväksyä että se on joskus tarpeellista tehdä juuri niin kuin meille sanotaan. Se saa monia meistä tuntemaan itsensä arvottomaksi, ja heikoksi. Se voi aiheuttaa täysin ylimielisen reaktion, ja siinä tapauksessa viisaammat useimmiten nauravat meille, tapauskohtaisesti. 

No, se niistä neuvoista. Tänään joudun lähteä " kerjämään " ruokaa, Hiivatin Kela jne. Minun tapauksessa se on täysin oma syyttä että olen aikuisena vieläkin taloudellisesta ahdingosta kärsivää, mutta vähälläkin voi pärjätä. Tarpeet vastaan halut. Hyvää aamuöitä!

Säiden armoilla

 

Sataa, paistaa ja ukkoistaa. Fillarikypärä osoittautui liian heiluvaksi suojamekanismiksi, ja nauha oli solmussa. Pipo sai luvan toimia, jopa sisätiloissa. Näitä päähänpistoksia syntyy hyvin nukutun yön jälkeen, niistä seuraa kuitenkin jotain. 

Onneksi en ole säämies, se olisi ainoastaan siinä tapauksessa sopiva ammatti jos nimeni olisi Julius Cumulus. Huumorinkukka ilmeisesti kukkia myös keväisin, aivastuttaa, itkettä ja naurattaa yhtä aikaa. Mutta, nauraminen on toimivaa retkahduksen ehkäisyn vastalääke. 

Jokaisella ihmisellä, ei ainoastaan addikteille, on parasta edes ajoittain nauraa omille jutuilleen. Eli, sitä raittiuden vyötä ei tarvitse koko ajan kiristää niin paljon että mahalaukun sisällöt alkavat elää ihan omaa elämänsä. 

Monilla meistä on aika " sairas " huumorintaju, se voi joskus olla myös herättävää. En millään suostu tehdä tästä sairauden kokonaisuudesta jotain hassun luokan saippuaooperan jaksoa. Se on muiden nakki. 

Kastelkaa, ja huolehtikaa säännöllisesti, ja tunnollisesti teidän huumorinkukasta, osa - aikainen tiukkapipo kiittää!

Konservatio

 

Suojelu, haastavaa homma. Mitä se yhteistyö tässä tapauksessa tarkoittaa? Vastaukseni todennäköisesti jakaa mielipiteitä. Tämän kuvan otin Korkeasaaren eläintarhassa. Me addiktit emme voi vaatia samanlaista suojelua, koska me emme ole sukupuuton tilassa elävää lajia. Meitä ei ole läheskään saman verran kuin mm. Tiikereitä.

Meidän turvapaikat pyritään täysillä teholla luoda, ammattilaisten, ja vertaisten voimiin. Mutta, älkää vaatikaa samankaltaista suojelua kuin uhanalainen eläin. Me tietysti kärsimme peloista, häpeästä, ahdistuksesta ja muista ihanista fiiliksistä. Väkivallan uhka, ja väkivaltaiset teot ovat kyllä jokapäivästä jutskaa.

Mutta, kukaan ei ole leikkaamassa meidän tuntosarvet poikki. Harvoin meissä on fyysisiä ominaisuuksia jotka kelpasivat mm. lääke - tai kosmetiikka teollisuuteen. 

Me voimme yhdessä luoda henkisiä turvapaikkoja, joissa voi eheytyä. Jopa tietyn pisteen saavuttamsien jälkeen voi oppia nauttia omasta elämästä. Vaikka tunnin per päivä. Se ei ole mahdottomuus. Minäkin kaipaam ajoittain ison tarhan olosuhteita, mutta mitä siitä syntyisi jos meitä pistetäis samaan aittauksen taakse? 

Monien mielestä meidän paikka on kaatopaikkan viereen pystytetty linna, pois silmist, pois mielestä. Joku älykääpiö esitti toivovansa että linnan näköalatornista lähtisi liukumäki suoraan kaatopaikkan likavesi järjestelmän piireihin. Meidän pitäisi kutsua näitä ylimielisiä herroja paskakylpy pippaloihiin. Hyvää viikonloppua kaikille!!! 

Tasa-arvo

 Tämä kuva kertoa yhden taiteilijan ilmauksesta, se koskea monien Suomalaisten näkökantaa, Me ja Saamelaiset. Toipumiseen liittyy myös, rakkaat kanssatoipuvat, kulttuuria. Me addiktit ollaan lähes samalla tavalla syrjäytettyjä, ja ryhmän muodossa. 

Tässä  täynnä ongelmia olevassa yhteiskunnassa on nykyisin erittäin tärkeää että joku pitää meidän puolta. Moni oikeasti yrittävät, sitä ei saa aliarvostaa. Joku ajaa käyttöhuoneiden asiaa, joku taistelee hoitopaikkojen

lisääntymiseen puolesta. Rintamia riitää. Minä olen tullut vertaistuen, ja ammattillisen kuntoutuksen ansiosta siihen tulokseen että addiktio on sairaus. Tiedän että tämä väite nähdään usein mielipiteenä, ja syyllisiä haetaan oikein urakalla.  

Häpeää, ja syyllisyys. Rankkaa settiä. Minä pelkäsin lähes kuoliakseen kohdata häpeän tunnetta, Syyllisyyden tunneta oli minulle helpompaa käsitellä. Minä syytän edelleen oma itseäni käytettyjen päihteiden määrästä. Minun olisi jo täyttynyt vuosia sitten herätä, olin ajoittain hereillä, mutta, olin sitä mieltä että kestän nämätkin " leikit " ihan tuosta noin vaan.

Jos jättää häpeän, ja syyllisyyden käsittely pois omasta toipumisesta, käy lähes aina huonosti. Minä olen kohdannut yhden vaikeaan tunteen kerrallaan. Joidenkin tunteiden työstäminen saattaa kestää kuukausia, ehkä tietyissä tapauksissa vuosia. Se riippuu yksilöstä.

Se polku. Joo, se on kuulkaas omasta panoksesta kiinni. Jos hyvällä tuurilla tapaa hyvän ammattilaisen joka osaa ohjata oikeiseen suuntaan, saa pirulauta osoittaa nöyryyttä, ja kiitollisuutta. Se on osittain meistä kiinni miten meitä kohdellaan, ja myös käsitellään. Olkaa sinnikkäitä, ja reippaitta. Hyvää päivänjatkoa.

Rauhaa....

 Jippii mitkät ilmat! Jos KAKSI sorsa ovat sama mieltä, niinkai se pitää paikkansa. Kävelin, istuin, ja pohdiskelin, myös syviä. Syvvys ei ole ainoastaan pimeää paikka. Se sisäinen, ja syvällä majailevaa valo. Se asua syvyyksissä, koska sen liekki tarvitsee tuulen suojaa. Se voi olla aika henkilökohtainen aarre, sen löytäminen vaatii syvän luokan itsetutkiskelua.

En ole mikään hiivatin kävelevää LED - valaisin, mutta henkistä lämpöä piissaa. Millä saakelin frekvenssillä aallot kulkevat sielustani pihalle, sitä on aika vaikeaa hahmottaa. Liekkin lähde sijaitsee kapinoivassa mahassa. 

Olen usein niin täynnä fyysistä energia, olen touhun tarpeessa. Se siitä, sen lisäksi minulle todettiin vuonna 2012 Nystagmus nimistä oiretta. Se saa mun silmät " pyörimään " omiin voimiin. Olen taustani johtuen dorka, ja ajoittain nautin siitä, lähinnä itse. 

Kallellaan

 Yö meni täysin pipariksi, ilmeisesti stressitasot purivat tass vaihteeksi persuksiin. Siltä se ainakin klo. 01:30 tuntuu. Välillä mietin mitä hittoa minua vaivaa. Kävin kasvojen ihomuutosten takia lääkärillä. Teiniajan finniunelmat ovat palaneet. Se oli vaikkuttavaa aikaa. Itsetunto mureni entisestään.

Nyt tiedän omasta itsestään aika paljon, tunnen itseäni. Tarpeet, halut, unelmat jne. Kirjoitan tässä välillä rankkoja juttuja, koska sitä se päihdresirkus, ja sen ympärillä pyörivää elämä on. Haluanko elää? Voitte lyödä lisää vetoja siitä, jos huvittaa.

Mitä tein aikaisemmin on tehty. Jokaisella on oma menneisyys, ja sen paskan täytyy ensin selvittää, ja sen pääteksi yksinkertaisesti hyväksyä. Kuvassa mun takana on nousevaa torni. Hitot perspektiivistä. Se on torni. 

Sen alla on perusteet, tämä maa on kivinen planti. Monista jutuista voi selviytyä, noustaa takaisin pystyyn ja jatkaa matkansa. Vastoinkäymiset saa käänetty voimavaroiksi kun kuuntele oikeasti sitä toipuvan ääntä. Mun omat stressitasot ovat toimineet moottorina omassa toipumisessa, vitut finneistä. Minulle sanottiin alkuvaiheessa, kiitos Jonna V., että voin ajoittain suhtautua omaan toipumiseen kuin se olisi mun duuni.

Ei tarvitse varmaan kahdesti arvata nappasiko kunnon duuni narkkari sitä istutetusta siemenestä kiinni. Ei saa ylisuorittaa, mutta laiskotetlulle ei ole minun toipumisessa tilaa. Olen ehkä pikkuhiljaa palamassa työorjien päiväkerhoon, aika näyttää. 

Jatkan monien pysähdyksen taktiikalla, koska ikä ei tule yksin. Jatkaan hengittämistä, syömistä, lepäämistä, ja elään joka päivä sen verran täysillä kuin kroppa siettää. Elämä on myös meitä eläviä varten. 

pommitusta

 

Lentävät mikstuurat, hyvä keksintö! Kai nykypäivänä saa päihteitä lennosta, mutta en ole ollut niin sekaisin että olisin kuvitellut pullojen lentävään syliin. Alaikkunan laudalla on jäätä, se näytti alussa joltain aivan muualta herkulta. Minä ja lumi, puuterilumi. No, se siitä. 

Mainos kikkojen maailma on kehittynyt, eteen - ja taaksepäin. Mutta, tietyt mainosgurut elävät hetkessä, se kuuluu siihen duuniin. Fast cash, jne. Kävelin aika pitkän matkan Kurvin ympäri, halusin nauttia säästä, ja seurata ympäristön menoa. Oli aika tapettavana. 

Se kuuluu kirjallisuuden maailmaan, idiksiä täytyy poimia jostain, varsinkin kun oma sielu on niin täynnä surua että ilman sen tunteen käsittely, ja purkua, järkevien kirjoitusten luominen on aika haastavaa. Mutta, diilerit ovat myös aika taitavia mainostaa omat tuotteet. Moro, osta hyvää herskaa, se vie sua paratiisiin. Joo, 

En halua että mua löydetään taas jostain lätäköstä, tajuttomana. Olen joskus piikittänyt sitä, kokeilu mielessä. Luotin tietysti kaverin joka oli aikamoinen konkari. Oltin mun himassa, ja tarkoitus oli lähteä katsoa yhtä keikkaa. 

Kaveri piikitti ensin itsensä, ja sitten oli mun vuoro. En tajunnut kysyä miten paljon kama se meinaa pistää mun verenkiertoon. Kun prosessi oli hoidettu, meni noin 20 sekuntia kunnes mun piti mennä sänkyyn " lepämään". Taju lähti, mutta jostain kumman syystä sain itseäni roudattu vessaan, ja kaikki tuli ylös. Se ehkä pelasti mun hengen.

Minä näen jo unissa taivaan portit, ja olin kauhuissaan. Hitto mikä hukkareissu, silloin en todellakaan halunnut kuolla, mutta läheltä piti. Mun piti taas saada kovan luokan kiksit ja lähteä nauttia rocki musasta. Sen sijaan päivän menoon kuuluu tajuttomuus, ja vessakäynnit. Keikka oli kuulemma aika mehukas. 

Mä haluan että te ymmärrätte miten vaarallista se on kun luottaa sokeana ns. kavereihin. Minä olin niin yllytyshullu, ja avuton että antauduin päihteiden houkutuksille. Mul kesti yli 30 vuotta tajuakseen että mul ei ole pätkääkään saumaa mun sairautta nähden. 

Miksi olen hengissä? Hyvä kysymys. Tuurilla on ollut osuutensa. Muista tekijöistä en ole varma, mutta tein ainakin viime vuoden Tammikuussa päätöksen. Ei enään, ja ymmärsin että minäkin olen avun saanin arvoinen. Ja koska tämä on SAIRAUS, älkää jättäkää sitä ikinä hoitamatta. Konsteja on, olen jo jakannut blogissaan mistä sitä apua saa.

Toistot ovat opintojen äiti. Tutkikaa uteliaana mitä toipumisen piireissä tapahtuu, voitte vaikka yllättyä.

Keväinen aurinko

 En löydä yhtään sopivaa kuvataidetta mikä sopisi tähän ns. Nousukauteen. Kolot ovat kovalla vauhdilla tyhjentämässä, se on joka vuotinen ja valitettavasti luonnollinen ilmiö.

Miten retkahdusta voidaan ehkäistä? Minä suosittelen hakeutua aika nopeasti avun piiriin. Nopeat mielialan vaihtelut ovat yleensä hälyttävät merkit.

Ne johtuvat usein siitä että se psykologinen retkahdus prosessi on jo alkanut, ja ilman että sen huomaa. 

Jokainen meistä on tottunut siihen että oma pää reistailee laidasta laitaan. Mutta, jos se jatkuu useina päivänä peräkkäin, on otettava yhteyttä auttaviin tahoihin.

Jos ei keksi muuta, voi aina soittaa jopa kriisi puhelimen. Sieltä ei välttämättä saa ohjeistusta avun piiriin, mutta henkilöt jotka vastaavat puhelimen ovat lähes aina koulutettuja niitä tilanteita varten.

Yksi paras tapa ilmaista omat päihdehalut on oksentaa ne suoraan jonkun korvaan. Matalalla kynnyksellä on parasta aloittaa avun hakua.

Älkää jääkää yksin siinä tilanteessa, yksi puhelu voi pelastaa teidän hengen. Minä tiedän mistä kirjoitan. Joku pieni elämänlanka on siellä jossain.

Viimeinen leikkaus

 Leikkavaa kuva, uusi ja vanha sopusoinnussa. Mielenkiintoista miten rakennustaide voi muistuttaa omasta mielialasta. Mitä haluan menneisyydestäni kantaa mukaan? Vaikka mitään, se kuuluu asian kun on käyttänyt päihteitä traumaattisen tahtiin. Eli, olen boostanut lapsuuden kokemuksia kamalla.

Se sai kaiken tuntumaan ylitsepääsemättömältä, eli kaaduin, kompastuin ja juoksin kiviseinä päin. Joskus jopa inhoan ahtaita rakennuksia, liian pienet huoneet, ovet ja ikkunat ovat aikaisemmin aiheuttaneet suuren luokan ahdistusta. Silloin iski klaustrofobiset päihdehalut. Ulos, ja pää sekaisin, ei kysyttävää.

Kaipasin olotilaa mikä vastaa ihmisen kunto joka on nippanappa selvinnyt lobotomiasta. PAM! Täh? kuka? missä? oma nimi? En välttänyt. Luulin että se oli ainoa tapaa unohtaa koko hiivatin maailmaa, ja elin monta vuotta sumuisessa kuplassa. Silmät näkivät ainoastaan sen minkä halusivat nähdä, ögat elivät ihan omaa elämää. Kaikki perusaistit olivat peitettyjä. 

Olin mukavasti turttunut. Kävelevä kooma hahmo.

Mutta, olen kyllä viime aikoina ollut ajoittain yhtä selvää kuin pässinlihaa. Alkuvaiheet olivat vähän muuta kuin haastavia. Aistit yksinkertaisesti ylikuormittuvat heti aamusta lähtien, raittiuden ja stressihäiriön yhteiset ammu paukut. Voi hitto tätä päätä.

Onneksi olen löytänyt mm. kirjoittamisen lempeät löylyt. Minun aivot toimivat ajoittain täysin rajattomana, onko se sitten synnynäinen " lahja " vai lopullinen pamaus joka odottaa jokaisen kulman takaa? En halua tietää.

Joskus koen että olen viimeisen leikkauksen tarpeessa. Mitä se nyt ikinä tarkoitaa? Että joku saatanan taikuri poistaisi streesihormonit minun väärin asennetusta käyttöjärjestelmästä. 

Rentoutumis harjoitukset toimivat, muistakaa hengittää syvään, ja hitaasti. Nauttikaa luonnon antimista, ja hyvästä musasta, ja mielellään oikeassa seurassa. Tanssikaa kaduilla, laulatkaa mielellään omassa suihkussa. Eli tehkää jotain oikein kivaa mikä ei muistuttaa päihdesirkuksen pellejen näytelmät.

Maalaisjärjen helmet

 Nämät ns. maajussien mietteet eivät ole pussitavaroiden joukkoon kuuluvia idiksiä. Laitetaan töpseli seinään, ja estetään että kulkuset kärsivät kylmyydestä. Joku wannabe saarnaja sanoisi varmaan että : Mikä energian tuhlaus!!

Tämä on yksi helppo esimerkki siitä miten kotikonstit voidaan hyödyntää myös addiktien hyvinvointia nähden. Onhan se paljon mukavampaa lähteä kotiin kun myös varpaat nauttivat aidosta lämmöstä. Onhan se myös parempi olla kuumien varpaiden haltija kuin olla sisäkalujen kiehumispisteen kahleissa.

Jokainen meistä tietää miltä tuntuu kuin saa koko ajan liian kuumat löylyt niskaan. Mutta, onneksi lämpö haihtua aina ensin päästä. Se ei tarkoita sitä että suositelen laittamaan kumisaappaitta pään suojaksi. Eikä se auta jos leikkaa niihin tuuletusaukkoja. 

Tämä kuva on Raittilan eteisessä napsittu, tästä päivästä lähtien kutsun sitä myös viiden tähden lämpökaapiksi. Tervetuloa hikoilemaan raittiina Raittilassa!!!!!!!

Terapia tehtaan läksyt

 Auttamisen haaste,empaatiselle ihmisille se voi osoittautua lähes mahdottomaksi. Mutta ilman Emppu potkua auttamisesta ei voi syntyä muuta kuin saippuaoopperan kauden päätösjakso, ja se on yleensä aika pirun tylsää.

Oma suhtautuminen muihin on avainasemassa, ja sitä joutuu tarvittaessa pitkään työstää. Minä olen antanut itselleni 9 kuukauden siedätyshoitoa, ja tulosta rupea syntyä.

Minä joka ei oikein ole ennen välittänyt monista ihmisistä, olen hyvällä matkalla " ötököiden " suhteen.

Kuoleman näytöstä

 

Minä ja taide, taide on aika hyvää herättämiskeino. Nyt puhutaan palumatkasta henkisen kuoleman toiseksi viimeisestä pysäkkistä. Jos sieltä ylipäätänsä palaa. Herra myrkkykarkkimyyjä odota päästäkseen epätoivoset pastillien imejät helvetin portaille. 

Pelottavaa? parasta olla. Mutta, rakkaat kanssatoipuvat, kuolema koputti väärässä osoiteessa. Se on todella jännää miten salakavalla tavalla meitsin rakas madame addiction hiipiä yöllä omiin uniin. Hän käy aina kun sitä vähintään toivoa. 

Unen alku pätkä käsitelli menetettyä rakkautta. No, kukas sitten yritti taas pelastaa meikäläistä? Demooni nimeltään Alkoholi. Rouva oli kasanut kokonaisen baarin juomavaraston minun keittiöpöydälle. Let´ s party my boy! 

Totta Moses juoppo minä tarttui tilaisuuteen, se oli harvinainen, ja laadukas kokoelma, eli huippuluokan viinaa. Näin unessa että join itseäni taas vaihteeksi kaatokuntoon. Eka muisto on siitä kun heräsin, klo. 03 : 30. Se tuntuu siltä kuin olisin ihan flänässä, ja se olo kesti muuan minuuttin. Huhu, onneksi oli yön aikana jo se ihanaa kylmä hiki jaksanut peitää meikäläistä.

Se oli muistutus siitä että se viina ei oikeastaan lämmitä, se on illusio. Alkoholi laajentaa verensuoneet, ja lisää alussa oksitosiinin nimistä hormonia aivoissa. Se tuntuu nousuhumalassa jopa aidolta rakkaudelta, koko maailma pussailee ja hymyilee. Siisti juttu.

Joo, nyt vitut näistä herkkupaloista. Siitä seuraa ainakin kun puhutaan meitsin juoduista määristä aika lailla vuosisadan krapula. Mikä tarkoittaa sitä että mun juominen kesti niin pitkään kunnes en pystynyt tehdä mitään muuta kuin oksentaa sisuskalut pönttöön.

Jos näette itsesänne merkkejä liiallisesta juomisesta, tai kuulette sen läheisiltä, hakekaa apua. Hyvää viikonloppua!

Tarpeet

 Tarpeet, ne eivät selviä kenellekään yhden pysähdyksen taktiikan käyttäessä. Ennen kuin perustarpeet, eli ruokaa, lepoa ja tietyn tason terveys ovat tyydytettyjä, ei kande uskoa sitä mitä se oma pumppu ajoittain selittää, meille. 

Mutta, vaikka vihan tätä termi, eli tavikset, tarpeiden tutkiminen on heillekin yllättävän vaikeaa. Painavatko he enemmän nappeja kuin addiktit? En uskoa että se on totta. 

Jos elää tavallista, ja vauhdikasta elämää, kannattaa oppia pysähtyä omien tarpeiden ääreen. Tietyn raiitiuden pisteen saavuttaessa aitojen tarpeiden peilikuva laajenee. Se kuuluu arkielämän haasteisiin. Minä pidän omista tarpeista listaa, ja muokkaan sitä aina tarvittaessa. 

Ykskaks voi huomata että on jäännyt jostain paitsia, ja se kirvelee. Se tyhjiö voi synyttää eopätoivosta halua korjata menneisyyden menettämiset. Niitä ei voi korjata, mutta niistä voi saada hyviä työkaluja tulevaisuuttaa ajattelen. Halua toimia paremmin. 

Palaa, ja päivä kerrallan. Siitä se lähtee.

Nimileikit

 Sukunimeni on Kuusisaari, ja en omistaa venettä. Olin tuettulla "lomalla", ja mul oli pakko käydä joka päivä lähialuella lenkkeilemässä. Liikunta on hyvä lääke. Näihin nimi mokiin olen usein törmännyt. Onhan Kuusisaari, varsinkin ulkomaalaisille, vaikeaa lausua. Point taken.

Voihan Kussaari myös olla aito sukunimi, mistä minä tietäisin? Palataanpas Deutschlandian, voi jukumandera. Lista olisi turhan pitkä, mutta niin kuin kaikissa koulussa aamuisin tehdään, Sakasassa luetaan  opiskelioiden nimet ääneen. 

Lapselle se ei ole kovin hauskaa kokemus. Minun piti aina korjata opettajien epätoivoiset yritykset lausua meitsin sukunimeä oikein. Minua hävetti jo muuten ihan tarpeeksi että olin syntynt siinä hullussa laumassa. Se oli todella noloa.

Sattuihan näitä hassuja tapauksia, minun edesmennyt eno, Paavo Clement, hyvin tunnettu tenor saksofonisti, raittistunut juoppo, ja sairaalla huumorintajula varustettu Papparainen kävi usein meidän  Runeberginkadulla sijaitsevassa kodissa vahtimassa meidän amstaffi koira nimeltään Bonnie.

He tsigasivat kimpassa golfia, ja Bonnie rupesi aina ulvoa kuin näki ruudussa vihreät " leikkikentät ". 

Hänelle oli taipumus jättää minun tyynyn päälle sitä ns. iltalukemista. Ouch! Se siitä. Paavo kävi päivällä  kylässä, hoiti Bonnien ja tyhjensi meidän jääkaappia. Normi show. Se oli hänen palkkansa. Minä tulin yksi ilta duunista kotiin, ja katselin rappukäytävän eteisessä asukkaiden nimiluettelo. 

Kuusisaaresta oli väsätty Kusisaari. Minusta se oli ihan ok, mutta mutsi oli vähän eri mieltä. Tämä yhteensattuma johtii taas siihen hiton vanhaan sukusotaan. Helvetin sekopää broidi, jne. Mä lähin kantakapakkaan, ja join tutun tyyliin pääni täyteen. 

Mun äidillä oli poikeuksellisen hyvää taito hajoittaa nimenomaan miesten päitä. Minä tunsin itseäni jo lapsena hänen vankina. Mun faija menetti osittain hänen touhusta johtuen oman mielenterveyteensä. 

Anyway, tämä sattuu vuonna 2015. Minun elämäni rakkaus, Pinky niminen staffi tyttö kuoli ilman mitään järkevää selitystä. Rupesin silloin oikein urakalla dokata, ja vedin piriä suoneen. Olin varmaan taas valvonnut muuan vuorokauden putkeen. 

Stadissa on saari nimeltään Kuusisaari. Minä rupesin hulluudessa syyttää mm. faijan sukua siitä että minulle kävi taas näin. Minulta on ryöstetty kaikki! Hitto että otti päähän. Saatanan surkimukset, miten te kehtaatte vallatta minun saarta? En ikinä saanut tietää.

Laitoin kaikki armeijatyypiset kampeet niskaan, olin lähdössä Kuusisaareen. Meinasin oikeasti lähteä. En päässyt pystyasennossa oman kämpän etuovelle. Simahdin, niin kuin aina. 

Olen kieltämättä edelleen sitä mieltä että siellä asu jotkut toisenlaiset ötökät kuin alkuperäiset saarelaiset. Mutta, onneksi se ajatus on siirtynyt putkiunelmien tasolle. Täytyy yksinkertaisesti olla kiitollinen siitä että olen elävien joukossa. 

Se on kyllä jännä mistä kaikesta voi noustaa takaisin sinne missä se päivänvalo ainakin ajoittain paistaa. 

Ei enään toivon roippeitta, plussaa

 Mitenkähän tämän tunteen voisi sanoilla ilmaista? Yritetään. Luonnon oma bonus järjestelmä toimii, vaikka hän on pahasti kallellaan.

Me ihmiset joudumme antamaan toisilleen meikäläisten ötököiden todellista rakkautta. Muuten meidän vaikeuksissa olevalle yhteiskunnalla ei ole toivoa.

Kutsukaa minua toiveekaaksi hölmöksi, minä en poistu valitulta polulta. Olen aiheuttanut enemmän kuin tarpeeksi haittaa ja vahinkoa rakkaille, ja se ei todellakaan ikinä ollut tarkoitus.

Olin hajonnut pelkkuri,  epätoivon maratonin voittajaa. Luulin että kaikki ansaitsevat samat tuskat kuin omat. Inhosin itseäni ja muut kahdella jalalla kävelevät, paitsi niitä aitoja sieluja jotka kestivät minun draamat.

Hyvittämisen tarvetta? Siitä voitte lyödä vetoa.

Tiedän että ylihuolehtivalla toiminnalle ei synny muuta kuin säälittävä jälkeää. Mutta, en ole vielä päässyt minun lapsuuden aivopesusta täysin eroon.

En usko enään niihin paskoihiin, uskon siihen että hyvän täytyy syntyä pahasta, muuten ei voi oppia arvostamaan sitä hyvää. 

Tämä teksti liittyy aika lailla oman surutyö prosessin, ja sen täytyy mennä juuri näin. Haluan luoda toivoa herättävän toipumisympäristön, eli miinus ja plussaa, tasapainossa. 

Minä en suostu antaa läheisten ja muiden sotureiden jäädä oman varjoon.

Voimat

  Jaahas, tämä rakennus tarjoa tiettyjä voiman lähteitä. Lainasin lauantaina Leonardo da Vincin työpäiväkirjat nimisen teoksen. Olen vasta jaksanut lukea noin pari kymmentä sivua, heavy shit. Jo alussa mainitaan siitä että hän sai harvat tilaustyöt vietty loppuun. Kuulostaa tutulta, en tarkoita että meitsiltä olisi tilattu mitään taideteoksia. Minä tarkoitan että olen ollut huippuluokan turhien lupauksien antaja.

Olin jo nuoresta iästä lähtien arvioinut omat voimavarat ja lahjat ihan väärin. Eli jätin lukuisat harrastukset kesken. Mul oli kova halu päästä heti huippulle, se siitä. Jokainen voi varmaan kuvitella miten kävi kuin ujo ja epävarma poju yrittää näyttää maailmalle mistä matskusta on veistetty.

Mutta, niin siinä voi käydä kun ei saa kotirintamalta muuta kuin kaaostorttuja ravinnoksi. Päihteet avasivat ns. luovuuden taivaan portit. Rakastin vielä musiikki, ja vähän muutakin. Mutta nämät aidot asiat tarjosivat anioastaan pikaruokamaista nautintoa. 

Mutta, minullekin on edelleen aika vaikeaa nauttia ainoastaan yhdestä ns. harrastuksesta, työstä puhumattakaan. Joka päivä keksin uusia projekteja, mutta olen oppinut olla tavoitelematta niitä kaikkia.

Jos on syntynyt niin ylipursuvan aivorakenteen "kahleissa", täytyy välillä oikeasti harjoitella sitä aitoa läsnäoloa. Nämät kaaosmyrskyt pyörivät joka kerta kuin herään, välillä tuulet puhaltavat myrskylukemissa, välillä puhallukset soivat rauhallisessa sävelessä. 

Kumma kyllä, heti kun olen hyvässä seurassa, kaaos hälvenee. Ei se ikinä katoa mihinkään, kulman takana se kyttää. Tietyt ideat voivat kantaa hedelmää, tällä hetkellä korjaan ylikypsien manadariinen jälkisatoa. Välillä näen maailman sekavana palettina, välillä tummana lätäkkönä. 

Voima, mistä sitä revitään? Aidoista ihmisistä, ja yksi erittäin antoisaa voimanlähde on kuin saa toisen tyypin parhaat puolet kaivettu hänen kolostaan. Valopäiden kiitorata on pitkä ja kyytiin saa tulla. Sillä radalla ei arvostella, kaasutellaan raittiutta kohti. 

hold your fire

 Eli, tulet seis. Tämä periaate pätee harvoin millä tahansa rintamalla. Minä haluaisin nyt ampua rakkauden paukkuja taivasta pitkin. Ja tiettyjen tyypien kohdalla en jaksaisi painaa jarrua koko ajan. Ehkä meen ostamaan hidastavia kenkiä. Niin painavia stiffloja että en millään pääse leikkiä tätä lapsellista kiusaankappaletta.

Kun löytää sen aidon yhteisen pisteen jonkun ihanan sielun kanssa, voi kommunikoida niin aidosti että voi saada vauhdittavia vastauksia. Näitä harvinaisia ja upeita hetkiä täytyy valjastaa, ja palata niihin tunteisiin jos tule pumpussa vuoto. 

Joku sielujen putkimies ei ole olemassa. Mutta, lohduttavia laastareita kannattaa hamstrata. Minä en osa sanoa missä ne kasvavat. Olisiko koivujen lehdistä apua? Parantavia keinoja saa rohkeasti harjoitella. 

Luonnon hassu kummajainen toivottaa kaikille tovereille hyvää yötä.

Sad but true

 Se ihana surutyö, sillekään ei ole käyttöohjeita. Jokaisen suru on ikioma, ja se tapa millä sen käsitelee on jokaisen oma vastuu. Se puree. Se pistää. Se sattuu. Itkekää ihan vapaasti, hitot paikasta, ajasta ja katselijoista. Minun näkemystä ihmisten tunteiden käsittelytaidoista on, ainakin tänä päivänä, että me kestämme kyllä jaettua surua. 

En halua yllyttää ketään suruohjelman live juontajaksi. Mutta, se käsitelemätön suru, antakaa sille sitä omaa tilaa tulla esille. Saa varmaan kuulla haukut, naurut ja vittuilua. Vaikka se tehdään ns. turvallisessa ympäristössä. Jos näin käy, niin miettikää tarkkaan onko se ympäristö turvallinen.

Surun purkaminen muiden edessä vaatii paljon rohkeuuta. Surun ilmaisua on ihmisten perustarpeiden kuuluva toimenpide. Minun silmissä itkeminen ei olo noloa, se herättää meikäläisessä suurta arvostusta ja kunnioitusta. Ai miksi kunnioitusta? Koska olen itse aika hiivatin surkeaa näyttää muille omaa surua. 

Tiedän että muut näkevät sen minun silmissä ja olemuksesta. Yksi syy siihen etten halua näyttää on : En halua että yksikään toinen ihana ihminen kokeaa niitä tunteita jotka aiheuttivat minussa vakavan luokan surua. 

Mutta, raittius opettaa senkin niksin minulle. Olen aina ollut parempi huolehtia muista kuin omasta itsestään. 

Moni näkee sitä heikkoutena, ja niin se onkin. Se kuuluu tähän traumamöykkyn pakettiin. Olen kesäkuusta lähtien antanut itselleni luvan itkeä. Sitä olen aikuisena harvoin harrastanut, ja se meinasi kostautua. Olen erittäin kiitollinen että joku snadi murunen inhimmilisyydestä on säilynyt, ja siitä en vittu ikinä enään päästä irti. 

Niin kuin sanoin, jokaisella on omat tunteiden käsittelyä varten tarvittavat " työkalut ". Minulle toimii kirjoittaminen paremmin kuin muut. Enjoy the ride!!!!!

Sterilointi, kiitos

 Hygienia, meidän sirkuksessa aika hiton olematon toimenpide. Vitut puhtaudesta, kuka nyt kaipaa päihtyneenä mm. Hammastahna? Ei monikaan.

Puhtaiden välineiden jako ei ole niin lapsenkengissä kuin melkein jokainen meistä. Mutta, jokainen meistä kantaa loppupeleissä täyden vastuun omasta sekoilusta.

Se vauhti millä tämän taudin sivutuotteet, eli virukset, leviävät on pelottavaa. Ja se johtuu aika paljolti meistä. Ai miksi vitussa tämä tyyppi luulee olevansa joku saarnaaja? En ole.

Minusta tuntuu tällä hetkellä siltä että käyttävät voivat snobbien mielestä joutua ikioman linnaan, se on kuitenkin monille tuttu. Moni oikeasti haistataa meille isot paskat.

Ja se lisääntyy joka ikinen päivä. Nämät ylimieliset kusipäät ovat paljon pahempaa luokkaa kuin moni auttava  sielu.

Minä en voi ylipäätään sietää että vähemmistöt kohdellaan kuin kertakäyttö mukeja. En voi tässä tapauksessa sanoa muuta kuin onneksi on vielä vastuuntuntoisia ihmisiä, ja heitä löytyy myös meidän piireissä. Hyvää päivänjatkoa

choose your battle´s

 Suuntaviivat. Hämmentäviä kylttejä, ja uutisisa. Niihin törmää koko ajan jos jaksaa kulkea silmät avoimena. Jokainen käy sitä omaa taistelua, lajista riippumatta. Minkän niistä taisteluista sitten valitsee? Haasteita piissaa, valintoja heitetään nenään eteen, ja sitten kysytään: No, mikäs se sun juttu on?

Minä ainakin nautin ajoittain siitä kun meikäläistä haastetaan. Mutta, en ole viisauden kiven hakureissulla. Sitä ei ole olemassa. Olen luupää, meikäläisen pää on fyysisesti ihan luonnollisessa muodossa. 

Se siitä, vähän piristystä tähän päivään. Jos pelkää hukkuvansa tietomeren aalloissa, voi sammuttaa kaikki laitteet, ja käydä vaikka puistolenkillä. Siellä saa joskus itsensä rauhoitettu. Yritän sanoa että jos on llikaa ärsykkeitä ympärillä, on todella tärkeää pysähtyä. 

Ensin voi rauhallisesti hengittää nenän kautta sisään, pidättää ilma vähän aikaa keuhkoissa, ja hengittää hitaasti suun kautta ulos. Tämän toimenpiden voi toistaa, mutta ei liian usein. Vettä kannattaa juoda myös näiden harjoitusten aikana, ja pieniä kulauksia.

Näitä harjoituksia tarjotaan ajoittain myös ryhmän muodossa, mutta mikään ei estää sitä että harjoitellaan bussin kyydissä. Silmät kiinni, ja menoksi. 

Stadin kukat

 

Jees, minä ja stadin auttaja komppania, muuan vuoden takainen kuntoutus yritys meni meikäläisen takia päin skutsia. Se siitä.

16.06.2021 aloitin Auroran Sairaalasssa Helsingin kaupungin tarjoaman päihdekuntotuksen. Mul oli jo Helmikuusta lähtien huippuluokan päihdetyöntekijöiden tuki taustalla. Ennen kuntoutuksen alkua kävin usein ryhmissä, mutta haluan nostaa HOT - terapian antimia esille.

Se terapia muoto koostuu aika lailla konsteista joilla on mahdollista katsoa omaa peilikuva monilta kulmilta. Ja sen prosessin avulla on yllättävän helppoa kohdata omat heikkoudet. Niitäkin täytyy hyväksyä.

Se oli alku. Sitten otettiin isot kanunat käyttöön. Mulle tehtiin jo K1 ja K2 kuntoutuksen aikana selväksi että en oikein ole vielä siinä pisteessä missä kuvitelin olevani. Vaaleanpunaiset linssit saivat luvan jäädä kotiin.

Mutta, minun rakentavaa asennetta kehuttiin myös, ja sopivana annoksena. Yritin kuitenkin vanhassa tottumuksesta johtuen ajoittain livahtaa. Mutta, niitä hätäisiä yrityksiä ei otettu tosissaan. 

Minun menneisyyden traumaattiset kokemukset ymmärettiin, ja neuvottiin että hosumalla ei synny muuta kuin ruma jälkeä.

Sitten alkoi 6 kuukauden rullianssi, Mankeli niminen ja intensiivinen päihdekuntoutus. Siellä puristetaan mehut sielusta, ja annetaan niiden valua rauhassa. Häpeään ja työnarkomanian liittyvät kotitehtävät meinasivat sekoittaa mun päätä. Niin melkein kävikin.

Mutta, onneksi olin tällä kerta ymmärtänyt miksi se yhteisöllinen kuntoutus on niin tärkeää. Sain jaettu omat paskat, ja opin hyväksyä muiden traagiset kohtalot. Tunsin kerrankin itseni sopivan pieneksi, ja eloisaksi. Tässä tapuksessa ei ole koolla mitään hiton väliä. 

Eli, kannattaa satsata omaan toipumiseen, mutta muiden tuella. Yksin ei kukaan selviää tästä reissusta. Minulle toimii se ammattiapu ja vertaistuki combo erittäin hyvin. Aika näyttää miten meidän käy.
 

Luovuuden osuus toipimisessa

 

Tämä kuva kertoa minulle paljon toipumisesta. Joku vie, eikä heitää roskakassan sekaan. Mikä tai kuka sitten luo sen tien minne viedään on paljotti omista valinnoista kiinni. 

Tietyn pisteeseen asti täytyy antautua, kotkan kynnet ovat voimakkaampia kuin kalan selkäeväs. Uuden ID:n luomisessa on hyvää odottaa että luotettavan luojaan aikeet ovat aitoja. Mitä me voimme luoda omasta taustakuvasta on tapauskohtainen prosessi.

Minä annan luovaan linnun kantaa minun lipeää olemusta puhdistettavaksi. Ulkokuoren pesun jälkeen kuorittutaan uuteena poikasena. Ilman kahlitsevaa pelkoa on mahdollista luoda turvallista pesää. 

Asenne Oyj

 

Minä ja spekuloivat nunnat ja papit! 

Jokainen saa luvan tässä meidän luvatussa ja vapaassa maassa ilmaista omaa näkemystä, ja se on hyvää niin. 

Älkää antakaa kenenkään kuohittaa teidän itsenäistä ajattelukykyä. Aikuisena en suostu noutaa jotain ns. elämänohjetta. Sitä mitä se sisälläni asuvaa viliintynyt kakara touhua omalla ajalla on meitsin tapa pitää sitä paskahousu turvassa. 

Ehkä meitsin tarkoitus on auttaa addikteja jotka uskaltavat uida vähän syvemissä vesissä. Kahlaaminen on myös salittua, kellukeitakin on tarjolla. Päihdemeren aallot ovat hyvin uhmakkaita, suoraan sanottuna vaarallisia. 

Ehkä me voimme kimpassa ankkuroida sitä tarvittua pelastuslankkaa, Veikkaan että tässä maassa löytyy useita kivisiä rantoja. Rullaavat pulterit loksahtavat joskus paikoilleen.

Aika voi hidastua.....

 

Pilvet liikkuvat tuulen suunnan mukaan, ja ovat silti nähtävissä ja " ajoittain " jämähtäneet ajan ei niin armollisen menoon. Vanhan ajan pilviveikot ovat pilvien elämänrytmin vankeja. Yleensä he ovat aika hyvän tahtoista jengiä, rauhaa ja rakkautta kaikille. 

Onko heidän aikansa pysähtynyt vai hitaasti menetettyä? Erilaisia tarinoita, ja teorioita riitää. Minä uskoin vielä nuorena aikuisena heidän elämänfilosofian. Mutta, valitettavasti monet hyvät ja aidot aatteet paloivat savuna ilman. Eli päihtyneenä ei voi saada ajan hidastettua, se vain tuntua siltä. Aivojen kellot menettävät ajan tajunsa ja siitä syystä jäädään meneisyyden pysäkkiin odottamaan että joku kukko laulaa silloin olisi ehkä katsottavaa omaa rannekelloa. 

Mutta, mitä me voimme oppia pilvien muodoista, ja liikkeistä? Että myös meidän aika on muutosten alainen tosiasia. Aidot pilvet eivät kuvittelee olevansa ajankulun haltioita, aika hallitse heidän liikkeitä, ja myös meidän ihmisten. Sitä asia täytyy hyväksyä sellaisena kuin se on, sanon minä, toivoton romantikko. 

Minä en tykkää olenkaan siitä kun kaunistellaan päihteiden käyttöä, romanttisoidan aivan vääriin perusteisiin sitä ns. Shangri La ja Vishnu jumalan viisautta. Koen itseäni onnekkaana kun olen löytänyt täysin uuden riippuvuuden oman sielun lokkeroissa. Aitoutta. Kauneutta. Luottamusta. Ja aitoa lohtua. 

Erotic nightmares

 

Minä ja puut. Onko tämä puun silmä? joku toinen osa? Puut saavat mielikuvituksen lentoon. Otin tämän kuvan yhden yhteisöllisen retken aikana. Se päivä meni ihan loistavasti. Illalla alkoivat pimeät visiot taas kummitella omassa päässä. Sitä saa kun rakastaa luonto, minun iski päivän pääteeksi taas niin kovan luokan hylkäämispelko että se tuli uniin. Näin aika perverssin painajaisen.

Inhoan hämähäkkejä, yksi susihämähäkki niminen otus puri minua niskaan kun asuin Kanadassa. Kovan luokan kuume ja siitä seuraavat fyysiset ja henkiset kivut rokkottivat. No mitä vastaan? En ole oikein ikinä pelännyt luonnon kokonaisuutta, mutta unet voivat omalla ihanalla tavalla aiheuttaa sairasta aikuisviihteen luokan hulluutta, jä tietysti öisin. 

Hämähäkit, oikeassa maailmassa heillä on tietääkseni kahdeksan jalkaa. Miltä kuulostaa hämähäkki joilla on 32 jalkaa, ja tämän puun silmän muistutavaa suutta? Nice. Se vislasi minulle että hän ei hylkää, ei hän voi, koska skrudaa minut ensin ja parittelee minun ruumiin kanssa. 

Onneksi se oli uni. Niitä on turhaa tulkita liikaa, se voi aiheuttaa vakavan luokan romahduksen. Mutta, jos on elännyt niin raadollista kamapää elämää kuin meikäläinen, niin saa väkisin maistiaisia siitä mitä tuli ( vahingossa) tilattua. 

Se tuntuu todelliselta, mutta sekin tunne meni ohi. On erittäin haastavaa oppia elää tunnesirkuksen keskellä. Minäkin kysyn ajoittain itseltäni mitä hitto minua vaivaa. Tämä märkä uni sai minut onneksi taas uskomaan että toipuminen on ikuisuus projekti. 

Ja joskus näkee toivoa herättäviä unia. Välillä jopa silloin kuin on hereillä. Ne voivat olla todellisia tapahtumia, vaikka se tuntuu mahdottomalta. Uskaltakaa hymyillä ihan ventovieraalle ihmiselle, se voi pelastaa oman päivän, ja hyvällä tsägällä toiseenkin. 

Choco

 

Puss älskling! tämä kuva kertoa Porvoolaisten intohimoisesta suhtautumisesta suklaan. Sekin voi aiheuttaa riipuvuutta. Laillisten namusetien karkivalikoima on laajaa. Melkein yhtä laaja kuin nykypäivän muuntohuumeiden " kylpysuola " tuotesarja. 

Ajatelkaa, miltä se tuntuisi nähdä lähikaupassa mainoksen jossa lukea : Suomen ensimmäinen paukkukone. 

Yksi paukku tauluun, ja siiten muina miehenä kassajonoon kärkeen, ei hitto sentään. 

Me addiktit olemme yllytyshulluja kansalaisia. Muuntohuumeiden karkipakettin näköiset pusukkat ovat strategisesti suunniteltuja, eli täyttä kusetusta. Jopa kouluihhin tuodaan lapsille karkkeja muistuttavia pillereitä, ja klitinä namusetänä naamioituneena. Pappa antaa kiltille ipanalle herkkuja. 

Minä inhoan nimenomaan lapsiin kohdistuvaa manipulointia. Me leikkimme aika pirun vaarallista leikkiä, meidän oma tulevaisuus on myös meidän jälkeläisten käsissä, ja heidän tulevaissus on meidän vastuulla. 

Veikkaan että se olisi enemmän kuin herättävää jos huumeisiin kuolleiden muistotilaisuus järjestetäisin syystä että top 10 lista koostuisi alaikäisten ruumeista. Minä luin 90 luvulla yhtä kirja jossa kirjoitetiin muuntohuumeiden vaikutuksista aivoihiin. Silloin jo oli kehitetty yksi syntetinen opiaatti, ja se on tutkimusten mukaan noin 1000 - 10000 kertaa voimakkampi kuin mm. heroiini. 

Yksi hiekkapölyn  kokoinen murunen tappaa aivojen harmaata massaa, eli seuravana päivänä herätään ja ollaan samassa kondiksessa kuin aliravittu kaalimatto, vihanneskeittoa ilman minkäänlaista tajua tai hajua mistään. 

Aivokuollut. Ei mistään traumaattisesta tapahtumasta johtuen, tappavan myrkyllisestä muuntohuumeesta johtuen. Asun lasten päiväkerhon vieressä, näen jokaisena arkipäivänä omasta ikkunasta juoksevia ja iloisia lapsia. En halua kuvitella että tämä leikkipuisto olisi kaikkeaa muuta kuin turvallinen lapsille. 

En ole vielä bongannut yhtään namusetä, ja toivon sedälle sydämestäni että hän ei eksyä tänne. 

blast from the past

Olen viime aikoina innostunut piirtämisestä, siitä on melkein ikuisuus kun sienipäissä löysin lapsuuden innostuksen huoneessa missä ei ollut paljon muuta kuin muovimatto, yksi lamppu ja sänky. Se on itseasiassa aika hirvittävää ajtella että tarvitse psykedeeliset aineet löytääkseen luovan " hulluden ". 

Olen kuitenkin aina rakastunut ornamentteja, Amerikkan alkuperäiskansojen puuveistokset ja muuan Bauhaus ajan maalareiden luonnokset. Nämät asiat saavat minun sielun luovan pedon viliintymään. Miksi olin samaan aikaan aineiden kahleissa vaikka tiesin jo pienenä että taiteiden maailma on osa minusta.

Koska minua pelotti mitä omassa sielussa tapahtuu, ja kama poisti sen tunteen jopa sekunneissa. Nämät lukuisat matkat saivat minut uskomaan itsestäni ihan sairaita asioita, ja välillä tuntuu siltä että saan flashbackeja. 

Se kai kuuluu pakettiin kun on ollut mukamas joku ulkoavaruuden asukas. Näen lapsena unissa jo niin voimakkaitta visioita että olin enemmän kuin hämmentynyt. Mutta, visioiden viestit alkavat kirkastua. Se viesti kertoa minulle että luonnon luonnos, eli yksi tähtipöly murunen valtavassa kokonaisuudessa. 

Minusta tämä selitys kuulostaa järkevältä, ja se ei enään tarkoita että tunnen itseäni täysin erkaantuneina ihmiskunnasta. Joku alkukantainen voima otti minut jo kakarana kyytiinsä, ja saan kiitää oma faijani. Hän ei puhunut paljon, mutta ne hetket joita me vietimme kimpassa Suomen luonnossa ovat opettanut minulle enemmän kuin mikään muu. 

Kuulen unissa vielä hänen rauhallista ääntä, ja se tuo minulle turvaa. Eli, yritän tässä kertoa että olen tullut rehellisen itsetutkiskelun  ansiosta siihen tulokseen että meneisyyden tapahtumat ovat elettyjä. Kuulostaa varmaan hullulta, ja ylimieliseltä kun väitän että olen tullut ilman askeltyönskentelyä näin pitkään. 

Se yksinkertaisesti ei toimii kaikille, ja en missään nimessä yritä haukkua sitä prosessia. Olen kiitollinen että olen niin onnekas että olen vihdoinkin löytänyt omaan ja aidon polun. Aika näyttää sen minkä se ehtii näyttää, mutta haluan aidosti myös nauttia vapaudesta niin paljon kuin voin ennen kuin saan mullat naamaan.

 

BALLS

 

Meidän teot, meidän kannustavat puheet. Hyvin suunniteltu ei ole aina puoliksi tehty. Meidän oma mielikuva huijaa meitä jos me jäämme sen valtaan. Kirjoittajana haluan ilmaista myös näitä pähkinäboltsin teorioita, kysymyksiä ja joskus ratkaisuja.

Miksi olen niin pirun utelias? Koska meitsin aivojen rakenne pakottaa, en hitto jaksa jättää moni asia sikseen.

Ihmettelen välillä vielä mikä on mukamas estänyt minut aloittaakseen tätä kummallista touhua mikä kutustaan aidoksi elämäksi. Pelko ja pakomatka. Päihteet, ja aika hiton rajaton määrä.

Pallot, ne ovat edelleen pyöreitä. Onneksi ne eivät ole kasvanneet neliskanttiseksi. Se siitä. Nyt on ainakin yksi turhanpäivän päähänpistos tuhottu. 

Kysyn usein lähinnä itseltään mitä meitä vaivaa. Teoriat jne. Minusta tuntuu että se on se fyrkkapirun kahlitsevaa ote. Voisiko Marsilaiset siepata näitä tietyn prosenttijengin jäseniä?

Sinnehän suurin osa heistä toivoa pääsevänsä, uusi paalo, uudet leikit. Todennäköisesti kultaharkot vaihtavat värinsä kun joutuvat sopeutua uuteen ympäristöön. 

Ehkä he sitten alkavat trokata meille marsilaista vettä, ja joku pressa varmasti lahjoittaa tuoton nimessä kaivinkoneen heille. 

Meidän pallon ytimessä kiehua, ja yli. Se raaka voima on heräämässä, ja syö meitä alkupalana. Tämä Pandemia on vasta lämppärinä kiertävä bändi, liput jaettiin ilmaiseksi.

Me emme voida jäädä katsomoon seisomaan, ja jos joillakin on pakko hyvittää, sanon sen nyt vittu suorana. Yksi prosentti meidän väestöstä, nyt on korkeinta aikaa ostaa design housut joissa on avoimet taskut. Kai nyt joku muotiguru on ostettavissa teidän perustarpeita varten, vai olisiko se liian noloa näyttäytyä Catwalkilla juuri sellaisena vati päänä kuin periaatteessa on? 

Joku oikein viliintynyt aktivisti tulle teille kutsumatta kaffeille, ja saatte siiten kuulla haukut siitä että kahvipavut eivät ole kestävästi tuotettuja. Jos erehdytte tarjoamaan kaffet muovimukeista, olette omassa liemessä. Toivottavasti se likainen ja kuplivaa.