öitä....

 Eilen oli aika mehukkaat keskustelut elämänarvosta, tai ainakin yritin kääntää keskustelun siihen suuntaan. Se ei aina onnistu, ei voi mid. Huomenna jatketaan saman aiheen parissa. Kyllä ne toistot ovat opintojen Mamma. Ehkä sittenkin opintojen Isoäiti. 

Tämän seuraavaan lauseen kirjoitan ISOÄIDIN kirjaimilla. ÄLKÄÄ LEIKKIKÄÄ TEIDÄN OMAN ELÄMÄN KANSSA. Tulihan se sieltä. Helppo sanoa, ja kirjoittaa. Mitäköhän se vaatii että toteuttaa tämän ajatuksen? Taas tullaan siihen rehellisen itsetutkiskelun pariin.  

Tapoja on moni, ja luppotuloskaan ei ole ikinä täysin samanlainen kuin toisella tutkijalla. Kuka minä olen? Mitä tarvitsen? Mitä minä haluan? Haluanko elää? Mitä minä oikeasti pelkään? Miksi minua hävettää? Ne on näitä, ja niistä kysymyksistä ei pääse eroon. Ne jäävät alitajuntaan pyörimään, ja vierailevat öisin. Ihan kuin se vittumainen hyttynen joka huutaa yöllä meidän korvaan. 

Meidän täytyy varsinkin alkuvaiheessa kuunnella sitä mitä viisaammat sanovat. Viisaus ei liity ainoastaan tavalliseen älykyyteen, se syntyy tunteiden, ja kokemusten käsitelystä. Tunteet, ja niihin liittyvät kokemukset kulkevat käsi kädessä. Eli, ottakaa sitä tunneäly pallero käteen, ja pyöritäkää sitä kädessä. Se on se niin kutsuttu käsittely! 

Huomenna on jo Heinäkuu, minusta tuntuu että nimen saisi vaihtaa Hellekuuksi. 

Asia

Huomenta! Tekisi kyllä mieltä kysyä mitä tämä kaveri ajattelee, ehkä minkä takia me kohdellaan toisimme niin huonosti. Ehkä miksi me palvotaan nämät harmaat betoniviidakot, se rupea nimittäin vaikuttaa siltä että päihdehoidosta tulee lähitulevaisuudessa yhtä harmaata kuin jalkakäyttävien pinnoitesta.

Minun mielestäni näitä harmaita päättäjiä pitäisi steriloida, eikä meidän toipumisympäristö. Ei anneta nyt harmaiden pukumiesten voittaa tätä rintamakiista. Pistetään värikkäät barrikaadit pystyyn,  ja lahjoitetaan toimistohiireille vähän eri väristä juustoa kuin harmahomejuustoa. Se ei edes kelpaa suolakeksien kaveriksi. 

Nyt kyllä pamput vähän protskua, ja vitskua kehoon. Välillä tuntuu siltä että me toipuvat tiedetään enemmän siitä miten tätä rintama täytyy suojella. Ihan pienenä vinkinä vaan!
 

postaus

 Välillä tuntuu siltä että mul on henkareiden kuvassa samanlainen ilme kuin tässä kuvassa. Hölmistynyt, ja näköjään pysyvästi. Joskus haluaisin antaa itselleni jotain lobotomia leikkausta muistuttavaa hoitoa. No, minä ja numerot. Pian täytän 48 v. Se on eri hiton tarina.

Minä en voi siettää kun kohdellan ihmisiä kuin eilen syntyneitä. Mua suoraan sanottuna vituttaa. Jos tietyn laitoksen päättäjät haluavat pitää asiat heidän herneaivotasolla niin sitten mennään herneillä. Tässä tapauksessa pelkään ihan vähän että herneestä saattaa kasvaa jotain liian suurta, niin annetta olla.

Tämä ihanaa KELA, minä oikeasti ihailen heidän laskutaitonsa, ehkä bittiavaruuden numerojärjestelmä on yhtä sekaisin kuin meikäläinen aikoinaan. Ehkä heillekin pitäisi antaa ilmaista digitukea, kyllä se hyväntekeväisyys on aika pop. Pop-up biitiavaruuden numerojärjestelmän tukikohta. No niin, tulihan se sieltä. Ride on folks!

pihatontut

 

Olen sitä liikkuvaa sorttia, tykkään kävellä, edelleen. Palasin toissa päivänä kotiin, ja jäin ihailemaan pihan siisteyttä. Olin niin onnellinen kuin olin päässyt stadin sekamelskasta eroon, ja olisin halunnut hyppiä suoraan tähän istutuksen. Olenko tauon tarpeessa? Lievästi sanottuna : Kyllä.

Se yllättää joka kerta kun saa olla muutaman päivän omassa rauhassa, ja pysähtyy omien tarpeiden ääreen. Lepoa, lepoa, ja vielä vähän lepoa. Aivojen täytyy myös saada levätä, ja se ei ole meitsin tapauksessa mikään helppo temppu. 

Kesän helteet tuovat ihan omat kekseliäisyyden haasteet, välillä on niin kuumaa että se tuntuu siltä että pää palaa päreeksi. No, porskutetaan eteenpäin, ja pistetään parit kylmäkallet kesähatun alle. Näillä mennään, grillatkaa turvallisesti, käyttäkää aurinkorasva, juokaa vettä jne. Kyllä se tästä.

Myrkkyä meissä.....

 Luulin että olin itse aikoinaan saavuttanut itseinhon huipputason, mutta kun reflektoin tulen ikävä kyllä siihen tulokseen että olin itseasiassa aika hiivatin kaukana. 

Olin eristyksissä muusta maailmasta koska en kestänyt miten pahasti ihmiset raiskaavat tätä pallero.

Minua vittu hävetti olla osa tätä rotua, ja nykyään tunnen niin paljon myötä häpeä että tekee välillä oikeasti mieli oksentaa.

Kävin tänään yhdessä rakkaassa paikassa, ja se oli osittain juhannuksen takia kohdeltu kaltoin, niin kuin liian monilla on tapana tehdä.

Ehkä lähden metsästä kylän isointa jätesäkkiä, ja jos löydän sellaisen, lähden yön rauhassa keräämään teidän vatipäiden paskat. 

Ehkä kyseinen säkki ilmestyy teidän puutarhassa, haistakaa hometta hiton snobipultsarit.

Kesävibat

 Jaahas, minä, ja Raittila. Viiden tähden terassi on avattu, ja auringon lämpö on ainakin sitä luokka. Vertaistuen luokkajärjestelmän taulukko taitaa mennä tämän kesän aikana uusiksi. Ehkä talon vastaanotto komppania vaatia vähän hiomista. Kukat on istutettu, tuolit putsattu, ja jädet säilytetään yläkerran kopissa. 

Tukijoukkue on priima kunnossa, ei ole huolen häiväkään. Vähäisllä resursseilla voi saada jopa pieniä ihmeitä aikaan, ja se on ainoastaan suhtautumisesta kiinni. Tämä on toipumisen kannalta Hertsikkan pieni ja pippurinen helmi, ja tämä helmi ei tarjota sioille. Pienet porsaat, he ovat ihania tyyppejä, ja heitä riittää. 

Aika saa näyttää mitä kaikkea tämä tähtiin kirjoitettu putsi kesä tuo tullessaan. Onhan meillä pari kahdeksan kulman aurinkovarjoa, ehkä siitä numerosta syntyy jotain yllättävää.............

Aqua

 Vesi, maailman aliarvostetuinta luonnonlahja. Sitä vain tulee, hanasta, pumpusta ja se jopa tippuu taivaalta. Eli, sitä on. Jos me onnistumme elää ilman päihteitä meidän täytyy satsata oman kehitykseen, ihmisenä. En ala väittää että elämälle on joku tähtiin kirjoitettu tarkoitus. Minua vituttaa kun huomaan miten jengi suhtautuu raaka-aineiden käytöön. 

Minä näen yhden asian juuri näin. Me olemme toipuvina addikteina etulyöntiasemassa, meille täytyy olla sen sen verran potkua että voimme näyttää näille ylikulutaville kusipäille miten tässä ihanassa tavismaailmassa eletään. Me saamme olla ylpeitä siitä että olemme saavuttaneet raittiutta, se ei todellakaan ole tähtiin kirjoitettu fakta.

Rehellinen itsetutkiskelu antaa meille mahdollisuuden parantaa meidän oma lähiympäristö. En ole ryhtymässä miksikään hiton enkeliksi, mutta nyt on korkeinta aikaa ryhdistäytyä. Yksi ei niin pieni kysymys on taas vaihteeksi vaivannut : Mitä vittua meitä vaivaa? 

Se kuuluu tähän toipumispakettiin että otamme vastuun omasta toipumisesta, eli meidän täytyy käydä sitä niin vitun kivuliasta kasvuprosessi läpi. Mihin se päihdepiireissä elävä kapinahenki on kadonnut? Tuliko puput pöksyihin? Joku viisas nainen osaa varmaan kertoa tämän asian nätimällä tavalla. Kukaan, siis kukaan ei voi toipua teidän puolesta. Minä tiedän miltä se tuntuu kun on täysin paskamainen tausta.Been there, done that. Nyt hopihopi pois siitä uhrihäkistä, ja uusia haasteita kohti. Niitä on luvassa vaikka pysyy putsina, trust me. Mutta, rakkaat kanssakompuroivat soturit. Niistäkin selviää jos ei hölmöilee. Hyvät Jusanderit jne. 

lavatanssit

 Mitä tästä kuvasta voi sanoa,hmm, minä näen tanssivan tähden lavan keskellä. Se on yksinkertaisesti ihanaa miten kesä saa mielikuvituksen kukkimaan. Varjon, ja valon yhdistelmä tuo jopa marmoripalan mieleen. Jostain syystä myös paistettua marenkia, ehkä pieni nälänpoikanen yrittää kertoa jotain. 

Elämän nälkää, se on homman nimi. Se saa luvan viedä, ja haluan sydämeni pohjasta antautua sille. Se on se aito valonlähde mikä oli melkein koko elämäni aikana sammutettu. Alan päästä näistä viimeisistä tuska-addiktion roippeista eroon, ja se tuntuu niin hyvältä. 

Sänky kutsuu, mutta tämä blogi ei karkaa mihinkään. Hyvää juhannusta

uudet näkymät

 Me käymme tällä hetkellä aika elementaarista sota. Meidän maailma on mullistuksen alaisessa tilanteessa. Kyllä elämä on jatkuvien muutosten ketju, mutta mihin se tuuli jättää puuttuvat lenkit on vaikeaa ennustaa. Nyt  näyttäisi olevan kesä, mutta minkälainen siitä tulee on mahdotonta sanoa, ja nyt en puhua ainoastaan säästä. 

Mm. Ukrainan sota on viennyt meidän ajatukset pois muista tärkeistä asioista. Nuorten huumeista johtuvat kuolemat ovat lisääntynnet huimasti. Harvaa oikeasti välittää, mutta onneksi tässä maailmassa on heitä jotka tekevät hikipäässä duunia sen eteen että tilanne paranee. 

Se on meidän aikuisten vastuu siivoa nämät omat rääpiäiset hittoon, ja tarjota nuorille sellaisen tulevaisuuden jossa heille on turvallista olla. Heille täytyy antaa tilaa kehittyä, ja löytää omaan itsensä. Töitä on huimasti, ja nuoria on iso määrä. Jos ei pysty itse tehdä sitä vaadittua jalkatyötä niin voi myös omalla ajalla toimia vastuullisena, ja turvallisena aikuisena. 

Minä kuulluun siihen ikäluokaan joille ei tarjottu paljon mitään tukea, ja sen asian eteen täytyy tehdä paljon ettei muille käy samaa. Näyttäkää omalla toiminalla sitä hyvää, ja aitoa esimerkkiä. Se toimii, nuoret itseasiassa vaan toivovat että joku ns. normaali aikuinen rupeaa keskustelemaan heidän kanssaan. Se voi tuntua oudolta, mutta se ei ole sitä. Aina täytyy yrittää! Tsemppiä päivään!

 Se olisi viikon alku. Paljon on tapahtunut, mutta tämän rintaman päätarkoitus EI ole kertoa omista ns. saavutuksista. Ehkä joku teistä näkee mut rintaman läheisyydessä kun olen purkamassa miinoja. Ehkä olen istuttamassa kukkia, ehkä kuuntelen jonkun taistelevan ihmisen tarina. 

Se tuntuu olevan vaikeaa hyväksyä että on monta tyyppi jotka haluavat auttaa. Minä en ole syrjäyttämässä ketään, enkä näe mitään syytä keksiä tätä tukipyörä uudelleen. Koska tämä pyörä pyörii, niin kuin meidän kotipallero. 

Eikä yksikään auttava sielu voi huomioida aivan kaikkea, eli kande skipata sitä täydellisyyden tavoitelua. Luen yhdestä kirjasta aika makean lauseen : Älä reagoi, ole luovaa. Se on hyvä vinkki kaikille rintaman kulkijoille, sitä neuvoa käytetään erikoisjoukkojen sotilaiden koulutuksessa. 

Se siitä, kohta on pupu-Jussi juhlat, eli Juhannusta. Pakatkaa niitä pelastusliivejä laukkuun, muistakaa meloa kuin aalto iskee. Ei se haitaa jos grillimakkaroista tulee likimustia korppuja, se on vaan makkara, grillatkaa kokonaisia raakoja porkkanoita, palovaaran kannalta turvallisempi vaihtoehto. Porkkanat alkavat vinkkua kun heille tulee liian kuumat oltavat. Hyvät Jussit te " ihanat " puput!

Meidän rakkaat päättäjät

 Olen vasta vähän päässyt tutustua uuteen päihdehoito lakiesityksen. Suoraan sanottuna tekisi mieli näyttää vähän eri väristä keskari. Siinä luki jotain siihen tyyliin että sosiaaliohjaajilla ei ole oikeuttaa määrätä asiakkaitta päihdekuntoutuksen. Täh? Toivon melkein sydämestäni että olen käsittänyt asian väärin. 

Kukas sitten? Poliisit? Kela? Kommarit? Ehkä Edward Saksikäsi. Joo, leikataan tämä tauti irti, ja jatketaan ihan muina miehenä. Addiktio kasvain leikattiin onnistuneesti irti, nyt olet parantunut. Hmm, Joku viisas on vuosia sitten laatinut kestävän kehityksen periaateitta. Yksi otsikko käsitelee sosiaalista kehitystä. Yksi sen viisauden pääpointeista on tasa-arvo. 

Mua ei vittu huvittaa nyt kirjoittaa tätstä jotain absurdia draama läppää. Me olemme sairaita ihmisiä, ei paskakasoja. Siitä väiteestä ollaan kyllä vaikka mitä mieltä. Olen kyllä tavannut ns. ei addikteja jotka ovat kuin toiselta planeetalta. Haluaisin antaa sen planeetan nimeksi Mulkkuriuksen tähti. Ehkä vatipää Saturnus. Whatever! kusipää on kusipää, ihan sama mistä hiton puusta on veistetty. 

Taas rupeaa ahneuden loistosaavutukset pyörimään päässä, nyt on stressinhallinta touhun aika. Jatketaan rauhallisena miehenä.

käenpesä

 Tulepas poika kylään! Meillä on kaikki maailman taikasienet! Tervetuloa seikkailemaan! Oho, kyllä meitä yritetään viedä. Ei mikään ihme että hyvällä tarkoituksella annetut neuvot menevät turhan usein ohi. Meitsille alkaa pikkuhiljaa menemään hermot. Siitä syystä että " muuan " narsisitinen sekopää on jakamassa toipumisen liittyviä ohjeita. Sitä pelastavaa, ja paksu ohjekirja EI OLE!!!!!

Kenellekään ei ole oikeutta sytyttää sitä palavaan elämänhalun liittyvää lamppua muissa kuin omassa sielussa. Kipinöitä saa jakaa, toivoa täytyy istuttaa ja unelmien tärkeys on tehtävää selväksi. Se ei tarkoita sitä että tyrkytetään sitä omaa polkua julkisuudessa. Jotkut ilmeisesti luulee että toipumissirkuksessa järjestetään jonkinlaiset vaalit. Joidenkin mainostaulut ovat aika hiivatin ärsyttäviä. 

Ei muuta kuin omat likapyykit pesukoneeseen, tiskit tiskiaaltaaseen ja harjanpää kuivaksi. Siitä se lähtee, de nada!

kasvu

 Henkisen kasvun kivuista on mahdollista selviää. Vanhat, ja jo melkein umpeenkasvanneet haavat voi aukaista, ja en voi muuta todeta kuin sen että se kannatti. En olisi ikinä uskonnut että voin päästä näin lähelle aitoa henkistä tasapaino. Tämä ns. etäisyys " täydellisyydestä " on enemmän kuin voi vaatia. 

Olen noin kolme kuukauuta sitten sisäistänyt että ylisuorittaminen ei tuo muuta kuin tuskaa. Minun ei tarvitse enään hallita mitä ympärilleni tapahtuu, enkä reagoida kaikkeen. Olen löytänyt sisäisen turvan. Minä riitän juuri sellaisena kuin olen. 

Nyt iski kunnon väsymys, koska pahimmat psykologiset esteet ovat poistettu. Nyt saan sitä kauan etsitty sielunrauha. 

merimiehet

 

Popeye, ja näitä muitakin reissumiehiä. Niin ihanat kuin merimaisemat ovat niihin liittyy paljon ihmiskohtaloita. Yksi tärkeää toipumisen liittyvä kysymys on : Uidaanko vai upotaanko? Leppoissaan, ja turvalliseen sataman vievä matka on raskas, ja pitkä. 

Pelastusrenkaita, onko heitä? Se riippuu pelastusvenen kipparin suhtautumisesta. Kipparin viesti pelastattaville uimarille saattaa olla aika tyly. Uipas poika ihan omiin voimiin. Kipparille pitäisi kuitenkin olla kykyä kantaa sen tarvittun vastuun omasta operaatiosta. Voi vaan toivoa että tämä kippari ei ole synnynäinen ooperalaulaja, he eivät osa operoida.

No, se siitä. Jossain vaiheessa täytyy kuitenkin huolehtia omasta pelastusliivistä. Sitä on helpompaa käyttää kuin melkein tyhjää rengasta. Jotkut niistä täyttyvät ihan itsestään, eli ei tarvitse etukäteen harjoitella mitään ylimääräistä puhallusta. 

Ehkä se unelmavene saapuu joku päivä omaan rantaan, who knows? Mitä tahansa voi tapahtua jos pysyy meripennikulman päässä. Se on 1.814 kilometriä, käytännössä poronkusema.

Raunioista....

 No niin, tästä se lähtee. Jos on jaksanut nousta omista raunioista ylös, se ei todellakaan tarkoita sitä että on mukamas joku poikkeuksellisen yksilö.

Se on kaikin puolin kunnioitettava saavutus, siitä ei pääse mihinkään. Se on todella jännää kuinka se lisääntynyt itseluottamus saa monet uskomaan että he ovat staroja, minä, minä ja vielä kerran minä!

Olen sitä mieltä että se on aika hiivatin säälittävää jos ryhtyä saavutusten perusteella totaaliseksi egoistiksi.

Minä en suostu tekemään omista haluista numero, ja te toivottomat itsekeskeiset tyypit saatte jäädä ihan oman seuran.

Egoismi on empaattisen vallankumouksen vastakohta, ja putkiunelmat jäävät putkeen kiinni.

Ei muuta.

paketissa......

 Minä, ja sisäinen maailma. Olen pienestä lähtien ollut pätevistä syistä sisäänpäin kääntynyt. Mutta, se tuo myös haasteita. Se elämänpelko mikä istutettiin meikäläisen oli koko elämäni ajan päällimäinen tunne. Se kasvoi hiljaisuudessa niin ylivoimaiseksi etten pystynyt kohtamaan sitä. En osannut uskoa että voin tuntea muita tunteita. 

Nyt on pahin solmu avattu, ja olen vieläkin hämmästynyt. Se tuntuu niin hyvältä. Tunnen että olen saanut elämältä uuden lahjan. Tämä löydetty tasapaino on parasta mitä olisin ikinä voinut toivoa. Olen noin puoli vuotta työstännyt tätä ihanaa ylihuolehtivaa osaa minusta. Se on kyllä enemmän kuin mielenkiintoista kun ymmärtää mitä kaikkea on saanut kasvatuksesta kannettavaksi. 

Minun ei enään tarvitse pilkkoa sieluni päreeksi jos haluan tuntea mitä tarvitsen. Minun ei tarvitse enään paeta mistään. Minun ei tarvitse hylätä muita. Uusi kutsumus on kuultu, ja katsotaan minne se vie. Minä alan ymmärtää mitä minun tunteet sanovat, ja jopa ajatukset ovat selkeämmät. 

Toipumisrauhaa kaikille

kosketusissa

 Tykkään halata puita. Tämä oikein paksu mäntyrouva auttoi minut löytämään omaa paikkani kokonaisuudessa. Tämä kosketaa meikäläistä tunnetasolla. Luontoretket herättävät paljon erilaisia muistoja. Ja löydän joka ikinen kerta jotain uutta. 

Olin kävelemässä ranta kohtia, ja kuulin että joku kuorsasi. Täh? Ajattelin ensin että joku uusi vieraslaji oli saapunut. Sitten huomasin kaksi jalka, ja vähän muutakin. Jaahas, se on ihminen! Hieno, en ole ikinä huomannut että kuollut yksilö kuorsaa, niin päätin että jatkan omalla polulla. 

Palasin noin tunti myöhemmin samaan paikkaan, ja kyseinen nuorehko mies oli tanssimassa sielunsa kyllydestä. Hän huusi : Hyvää huomenta! Villiintyneessä ympäristössä törmää eläviin luontokappaleisiin. 

No niin, nautikkaa kesästä, kyllä se tästä. Go green, not black!

in the cloud....

 

Hei, missä se teksti on? No, pilvessä. Pilvi....hmm. Ei varmaan paras tietojen keräjä. Minusta tuntuu että jopa aito, ja vaikka haiseva villasukka on parempi tietoturva peitto. Ovatko nämät piilaakson tietogurut edelleen omassa pilvessä? Aidot pilvet ainakin katoavat. 

Tämä teknologia nikkareiden käyttämä jargoni on aina yhtä hassu. Java, miten yksi lähinnä kahvia tuottava saari liittyy nettimaailmaan? Tarvitseko tietoverkosto koffeiini kiksejä? Tietokone, mielenkiintoinen sana. Jos kone sanoo jotain täyttyhän sen olla totta. 

Minä mietin yksi ilta kauan sitten että miksi windows käyttöjärjestelmä ei tuota lämpimiä pizza viipaleita. Niitä saa tietääkseni kadunkulman ikkunoista. Jos joku vielä väittää että apple kone tuoksuu omenalta niin toivon sydämestäni että tälle tyypille perustetaan joku ihan ikioma hoitolaitos. Siellä saisi olla ihan aito omenatarha, kaikki muu olisi liian kiusaallista. 

Pilviveikot esiintyvät pian pilvilinna keikkojen päätähtinä, ja jopa omenapuut svengaavat omassa pilvettömässä javaboogiessa. Näillä mennään, ja lisää on luvassa. Kuka tietää? Ehkä meidän kestävän tulevaisuuden ompelukone? Neulat handuun, langat korvan taakse, ja villasukkia väsämään........

suhteet......

 Haluan tehdä yhden asian päivän selväksi. Minä olen sitä rotu joka osa luoda suhteita ilman turhanpäiväisiä vaatimuksia. Ja, sen minkä vaadin itseltäni ei yksinkertaisesti kuuluu ihan jokaiselle. Minun on täysin turha yrittää vaikuttaa kylmällä empatialla. Olen itse asiassa aika hiton allerginen siihen.

Tämä yksinkertainen, ja kaunis ranta ei vaadi yhtään mitään muuta kuin aito läsnäolo. Mutta, olen myös aina ollut erittäin kiinnostunut ihmisten aidosta luonteesta, ja tiedän monien vuosien jälkeen aika hyvin kenen kanssa tulen henkilökohtaisella tasolla toimeen. 

Moni luulee että olen joku outo kävelevä salaisten kammioiden kannattaja. Mutta, he jotka tuntevat minut osaavat lukeaa meikäläistä kuin avointa kirja, ja se riitää. Olen jättänyt menneisyyden molopäät oman onnensa varaan. 

Olen jatkuvan, ja kovan työn tuloksena oppinut erottamaan sen minkä ainoastaan haluan siitä minkä oikeasti tarvitsen. Tällä hetkellä olen siinä pisteessä missä nämät kahdet asiat löytävät toisensa, ja matka jatkuu. Se on erittäin lohduttavaa kun löytää omaa itsensä. Se on kaikkea muuta kuin itsekästä touhua, ja voin lämpimästi suositella että kohdatte oma itsenne.

Moni kuvitelee että olen ylimielinen koska tiedän kuka olen. En ainakaan turhan elvistelee, se ei sovi mun elämään. Ja sen mikä osan ei kerro minun luonteesta paljon mitään. Eikä se minkä en osa. Minä olen, ja elään ihan muina miehenä. Päivästä toiseen. Öitä, hauskaa etsintäreissu.

alitajunnan ihmeellinen maailma

 

Näin viime yönä elävää unta. Minä asuin skidinä Kanadan länsirannikolla, ja tutustuin siellä alkuperäiskansan taideteoksiin. Korppi, ja lohi. Tämä tunnetusti viisas lintu oli heidän mielestään tuonnut lohen alamaailman siimeniksistä päivänvaloon. 

Heidän mytologia on aina kiinnostanut, mutta en ole oikein ehtinyt perehtyä siihen. Moni länsimaalainen pitää koko maailman alkuperäiskansojen uskomukset höphöpö juttuna. Mehän olemme niin kehittyneitä että on päivän selvää että me olemme viisaampia. 

Tottakai myös ns. intiaaneille oli päihteitä käytössä. Mutta, he käyttivät niitä turvallisemmin. Kuningas alkoholi tappoi monia heistä. Se tuli vasta noin 1600 luvulla mukaan, ja tietysti heidän toleranssi oli olematon. Alkoholin avulla heistä tehtiin heikkoja, avuttomia ja leimattiin umpihulluksi.

Sitä tarjottiin vaivaan kuin vaivaan, ja lopputulos oli mikä oli. Meidän täytyy ymmärtää että jopa meidän ihanassa, ja rikkaassa kulutusmaailmassa Alkoholi käytetään työkaluina. Kukaan ei pakota meitä juomaan, mutta markkinoinnin konsteilla meidät tavallaan aivopestän. 

Aldous Huxley. Hän kirjoitti mm. kirjan nimeltään uusi, ja uljas maailma. Tämä kirja kuvaa aika brutaalilla tavalla mitä tapahtuu kuin kansalaiset pistetään eri luokkiin. Rikkaat, ja menestyvät elivät ilman minkäänlaisia ongelmia. Köyhät/tyhmät, heille juotettiin soma nimistä litkua. Sen avulla heidät pidettiin aisoissa. 

Aivopesu. Ihnana kontrollin liittyvää työkalu. Minäkin uskoin nuorena että päihttet ovat paratiisin avainta. Mutta, ei huolen häivää, kyllä se tästä. 

pula-aika

 Jaahas, tämä kyseinen herkkupala maksaa Japanissa 50 euro/ kappalehinta. Näin tässä käy kuin äiti luonto rupea rokottaa. Se ei ole mikään uutinen, mutta tämä tosiasia unohtuu turhan helposti. Mitä sitten kun yksikään taikakasvi ei enään kykenee tuottamaan sitä himottua satoa? Ai vedetään tabun muodossa? Mistä te luulette että niiden raaka-aineet ovat peräsin? Omasta puutarhasta? Moni luulee että pillerit kasvavat labroissa.

Kyllä niitä labroissa valmistetaan. Mutta, myös kemia on yksi ikivanha luonnonlakeihin perustuvaa tiedelaji. Mitä sitten kun luonto kääntää maailman ympäri? Minä veikkaan että ulkoavaruudessa on mahdotonta löytää päihteitä. Pitäsikö lopettaa niiden käyttöä? 

Kohta voi käydä niin että se rakas omenasiideri maksaa enemmän kuin HSL:n kausilippu. Kannattaa miettiä näitäkin kuvioita, Luonto antaa, mutta vie ilman selityksiä. Hyvää miettimismyssypäivä! Kande laittaa joku myssy päähän, siellä sataa!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!

Kulttuurishokki

 Ovatko savupäät liikkeellä? Siltä vaikuttaa. Jollain palaa taas sopat pohjaan. Kyllä tämä maailma on kallistumispisteessä, ja jotkut valopäät lietsovat taas ihan turha paniikkia. Itse elämä, se vaatii kyllä moninlaisia taitoja. Yksi tärkeää taito on pitää omat hermot kurissa.

Kulttuuri, luovien sielujen tarjonta. Sen tarkoitus on kyllä ajoittain shokerata. Minä herään mielummin hyvän taulun viestiin kuin savupäiden kauhu-uutisiin. Olen päättänyt etten anna yhdenkään tollon vaikuttaa omaan toipumiseen. 

Me joudumme aika usein kulkea yksin, mutta liiallinen omavoimaisuus aiheuttaa usein enemmän tuhoa kuin hyvää. Jos me jäämme omien mielikuvien vangiksi meille käy huonosti. Se on yksi turhan usein käytetty eristäytymistapa. 

Pahimmassa tapauksessa käy kyllä niin että meistä tulee omien harhaluulojen orjia. Olen kautta aikojen törmännyt tällaisiin tapauksiin, ja elin itsekin pitkään omassa maailmassa. Mutta, en kyllä ollut liian täynnä oma itseäni. Jotkut ihmiset eivät millään meinaa ymmärtää ettei maailma pyöri heidän ympärilleen. Siihen on kyllä kivaa uskoa, mutta meikäläisen maailmassa tämän kaltaisille ihmisille ei ole enään ikinä tilaa.  

Jos he viihtyvät omassa pilvilinnassa niin olkoon. Itsekeskeisyys, se tulee tuhoamaan kaiken minkä vuoksi hyvät tyypit ovat raataneet limaa niskassa. Jotkut pessimistit väittävät päivästä toisen että tämä lause on ihan tosijuttu. Aika näyttää sen toisen puolen totuudesta teillekin. Ja minä en anna kenenkään viedä minun hyvät puolet omaan viemäriin. Öitä!

ikuista elämä

 Pitäisikö pii-laakson nimiä vaihtaa piri-laaksoksi? Kyllä sen paikan tiedenikkarit ovat hyvin tunnettuja siitä että vedetään piristäviä pillereitä. Tottakai piristävät luovat ikuisen elämän tunnetta. Silloin voisi vaikka purjehtia koko maailman ympäri, ja suunnitella kaikkea kivaa.

Mutta, olisikohan näille tohtoreille jäänyt se ns. reissu päälle? Minne he ovat matkalla? Sunny beach? borabora? En hitto ymmärrä. Ihmiselämän keston pidennysprosessi, onko näillä pojilla omat vehkeet vähän hukassa? No, kyllä se vaan menee näin. Kun ei tee muuta kuin juosta rahan ja kunnian perään jää aika usein omien lelujensa armoilla. 

Tämä ihana hanke on miljardööreille suunattu, tuskin meikäläisille tarjota herkkupalojen murusia. Ahneus, kun se lähtee käsistä käy huonosti. Ei muuta tähän, taas yksi hobiti erikoispiire tutkittu. Palataan....... 

uudet kuviot...

 Ciao, asunnon lattia näyttäysi olevan yhtä aaltoileva kuin työpaikka. Se kuuluu asian että keskitty alussa enemmän yksityiskohtiin. Uusi luola, sama boogie. Yksi tärkeää juttu = check!  Alustava kirjoittamis tukikohta on pistetty pystyyn. Ilman sitä tästä koko touhusta ei tule mitään.

Lievä lentsu iski hampaansa meitsin kurkkuun, tulee kyllä vanhassa osoiteessa mukava siivouskeikka. Luvattu on luvattu. En suostu millään jättää yhtä pahat jäljet kuin joku muu oli päättänyt tehdä. Itselle meinasi tulla sappinesteet suuhun kun aloitin kylppärin putsausjobin. 

Ei se mid. Kytketään pölkkäri seinään, otetaan kunnon pesusieni handuun, ja menoksi. Siistissä asunnossa on mukavampaa keskitty toipumisen. Toivon sydämestäni uudelle soturille menestystä omalla rintamalla. Palataan myöhemmin, kyllä se aika näyttää!!!!!

putket.....

 

Toipumisessa on myös aika vittumaisia puolia. Yksi niistä on se hetki kun törmää sattumalta ihmiseen jota ei olenkaan haluaisi nähdä. Ja tämä kyseinen kusipää kehtasi moikata ihan kuin mitään ei olisi menneisyyderssä tapahtunut. Kun meille oli putki päällä hän osasi odottaa juuri niin kauan kunnes minä olin niin sekaisin etten tajunnut mistään mitään. Ja käytti sitä tilaisuutta häkäilemättömästi hyväksi. 

Minä olen aina ollut sitä liian kiltti rotu, ja tämä kyseinen mulkku on minun oma suku. Annoin aina anteeksi koska elin tyhmänä siinä uskossa ettei hän voi omalle itselleen mitään. Olen tämän toipumisprosessin avulla tullut siihen tuloksen ettei nyt hitto ihan kaikkea voi pistää addiktion piikkiin. 

Narsisti ei ole riitävän voimakas nimike hänen vammalle. Olen oikeasti tutkinut psykopaattien luonteet. He ovat kaiken muun ihanan lisäksi maailman luokan huijareita. Tämä tyyppi saa kiittää jotain vitun KV hobiti etten ole fyysisesti väkivaltainen. En toivoa kenellekään pahaa, mutta joskus kaikki saavat sitä mitä tuli tilattu. En jaksa vittu edes välittää olenkaan hänestä. Liikaa on liikaa. Öitä!

interventio #200

 Ciao, isot pallerot pyörivät, taas, tämä boltsi ei ainakaan mahdu bilispöydän pussiin. Ei voi mitään. Ehkä luontoäidillä on sopivan pituinen keppi millä sitä saa pussitettu. Ihan hyvää että tätä pallero ei ole nimetty kasipalloksi. Ehkä sitä on tarkoitettu karkuun juokseville kaupparosvoille, tämä sijaitsee aika sopivassa kohdassa, ja yhden suositin kaupan edessä. Onko sitä alakierteellä pysäytetty juuri siihen? Se olisi kieltämättä ollut aika huippuluokan lyönti. 

Omilla ryöstöretkillä en ole törmännyt muuhun kuin putkaan vievään sinivalkoisen maijaan. Se siitä. Kun ei enään käytä päihteitä voi pärjätä yllättävän pienellä rahamäärällä. Ei tarvitse enään pölliä rehellisten ihmisten omaisuutta. EI tarvitseeeeeee. 

Mulla on alkamassa toinen putsi kesä, ja meinaan nauttia siitä enemmän kuin edellisestä. Ainoastaan minä tiedän mitä tein viime kesänä, ja se touhu ei ole b-luokan elokuvan aiheeksi sopivaa. Olin kuntoutuksessa, ja olen vielä nauttimassa sen jälkilöylyistä. Toipuminen maistuu, ja lähes kaikilla tasoilla. See ya later!

kauneus

 Kauneus, yksi lempiaihe. Joskus sen saa vangittu, mutta kauneuden halu olla vapaana rikkoa melkein kaikki kahleet. Kauneus on tosiasia, mutta tietysti se on makuasia. Meidän muovinen yhteiskunta luo kauneudesta täysin väärenettyjä kuvia. Otetaan vaikka alkoholin mainonta. 

Perhe on lomalla. Kohteessa on kaikki mukamas tiptop. Hieno ranta, hyvä sää, ja iloinen perhe. Eiköhän siellä on se yksi papparainen joilla on paukku kädessä, ja hän näyttää todella iloiseslta. Eli päihtyneen olotilan myydään kauniina asiana. 

Meidän aivot, niitä pestään ihan tarpeeksi. Me emme oikeasti tarvita päihteitä saadakseen oman pään sekaisin. Minulla on jo viime syksystä alkaen ollut todella koskettavia unia. Olen päässyt kosketuksiin omien alitajuisten unelmien kanssa. Unelmoin aidosta kauneudesta. 

Sitä kyllä tässäkin maailmassa löytyy, välillä täytyy jaksaa etsiä sitä. Pitäkää silmänne, korvanne ja nenänne auki, ja puhtaana. Siitä se lähtee. Kauneuden iloa!