Oman arvon nojalla

 Olenko yhden Euron arvoinen? En kysy sitä itseltäni.

Kun kuuntelee kuntoutujien ihmissuhde tarinat rupeaa ajoittain tuntuu siltä että he pitävät itseään panttitölkkien arvoisensa.

Itsekin olen hiljentynyt paskakohtelusta johtuen, ja nimenomaan kooma olotiloja aiheuttavalla päihde määrillä. Voin kokea itseäni onnekaaksi kun olen pysynyt hengissä.

Mutta, montako läheltä piti tilanteita täytyy sietää? Minä tiedän miten mahdottomalta se tuntuu kun pitäisi päästä kahlitsevasta ihmissuhteesta irti.

Se vaatii radikaalisia rajojen vetämisiä. Jos oikeasti haluaa elää arvokasta elämää niin on vain vedettävä sitä pilkku I:n päälle.

Ei enään, se on ollut minulle toimiva, ja lähes päivittäinen mantra. Vaikka minua oikein koulutettiin kotona henkisen sodankäynnin asiantuntijaksi en ole oikeastaan sen pahemmin joutunut käyttämään niitä aseita.

En ikinä suostu aiheuttamaan kenelläkään samanlaista henkistä kidutusta kun olen kokenut.

Pidän mieluummin turpani kiinni, ja kuka ei olisi päihtyneenä sanonut asioita joita kaduttaa. Minä reagoin edelleen erittäin voimakkaasti jos huomaan että heikompaa ajetaan nurkkaan.

Onneksi olen oppinut pysymään rauhallisena, mutta tietyt rajat ei kande ylittää. 

Nukkumatti

 Öitä, onko niitä? Joskus se uni ei maistu, se johtuu yleensä siitä että se luovaa osa minun jäljellä olevista aivoista herää. Yksi järven kokoinen lätäkkö oli ilmestynyt, ja tietysti vilkaassa tienristeyksessä. Ajattelin että siinähän on luonnollinen autopesula. Kaikki kuskit varmaan hermostuvat tähän ajatuksen. 

Haluaisin oikeasti joskus nähdä että joku autokuski käyttäisi luovutta liikenteessä, eikä jäisi seuramaan sitä kasvavaa jono. Miten olisi jos kaikki ajasivat perä edellä, ehkä se menisi silloin himaan miten perseestä tämän stadin liikenne järjestelmä on. 

Minusta tuntuu oikeasti siltä että aika moni ovat sairaalla tavalla riipuvaiset autoista. Siihen ongelmaan olisi hieno löytää joku pieni,pieni,pieni ratkaisu. Kävely? Ei varmaan menee läpi. Kimppakyydit? Ei vittu Suomessa. 

Miltä kuulostaa jos kehitetään maanalainen tieverkosto, autoille. Siitä syntyisi se hiljaisuus mikä moni meistä tietämättä kaipaa. Eli tööt, ja hyvää yötä. 

Lohduttavaa palautetta

 Jees, väliaika paltsu pidetty. En ole kokki uran jälkeen saanut vastaavia kehuja, ja puoli vuosi sitten tehty päätös vahvistuu minuuttiin nopeudella. 

Vaikka olin lauantaina paniikkikohtauksesta johtuen lähes täysin hajalla en enään anna periksi. Takapakkeja kuuluvat elämään, piste. 

Olen huomannut että epävarmaat ihmissuhteet triggeröivät lapsuuden traumoja koska minut on huijattu enemmän kuin ansaitsen. Olen myös saanut ihan pätevistä syistä paskaa niskaan, mutta meikäläisen rajat on ylitetty liian monta kertaa.

Sitä saa kun on kiltti, empaattinen ja ujo. Näillä mennään, ei ole vaihtoehto. En anna tämän maailman menoa muokata meikäläistä sellaiseksi joka ei uskalla olla oma itsensä .

Ilkeät paskiaiset saavat mätääntyä omassa liemessä.

se hiipivä kuormitus

Joskus käy niin että henkinen tasapaino heiluu, ja välillä se tapahtuu täysin yllättäin. Se tuntuu raskaalta, mutta se kuuluu toipumiseen. Takapakkeja, ja pieniä ylösnousuja. Minulle tämä ihmisten paljous ahtaassa paikassa on paha paikka. Varsinkin jos olen yliväsynyt. Pirteänä en voisi oikein välittää, mutta huonosti nukutun yön jälkeen tekisi ajoittain mieli sanoa suksikaa kaikki haneen.

Stressihäiriöön kuuluu että välillä tuntuu siltä kuin kaikki kaatuisi päälle. Ja sitten vielä tämä niin ihanaaaa ihmisten hälläväli touhu, voi vittu sentään. Antakaa muille, edes metrossa, tila hengittää. Onneksi se tapahtuu nykyään erittäin harvoin kuin tuntuu siltä että on mahdotonta olla. Ihan yllättäin lapsuuden kauhuskenaariot pulpahtivat päähän, ja lujaa. 

Onneksi olen perinnyt faijalta yhden tietyn ilmeen, eli se kerto aika suoraan että jos tulet liian lähelle se tapahtuu täysin omalla vastuulla. Se syvälle juurtunut massiivinen pelko aiheuttaa minussa ajoittain vihan tunnetta. En voi edes siettää oma itseäni kuin olen siinä tilassa, mutta tänään on uusi päivä. Kirjoitellaan vähän niitä näitä, jumpataan myös henkisesti, ja nautitaan tästä päivästä. 

Puhuminen voittaa kaman kayttö 6-0. Se on fakta. Kiitos ymmärryksestä.
 

palautetta a la carte

 Jotkut suhtautuvat palauteeseen kuin ruokalistaan. Kumpi näistä maistuisi minulle tällä hetkellä? Sitä täytyy hyväksyä että se totuus edelleen puree. Joskus hellästi, joskus lujaa. Tämä toipumisrintama ei ainakaan ole mikään aikuisten leikkikenttä. Huumorilla saa, ja täytyy ajoittain suhtautua tähän sirkukseen. 

Minulla ei ole ketään!!!! Menisitkö ystävällisesti käymään ryhmässä, kohtaamispaikoissa...... paikkoja on. EN tykkää, se on valitettavan usein normi vastaus. Harvaa liikkuvaa yksilö tulee hakemaan teitä. Mutta, itse täytyy tehdä edes jotain. Suihku, se on oiva paikka aloittaa itsehoidon ihanaa prosessia. 

Välillä mietin että olisiko terapiatehtaan pitänyt nimetä vaippatehtaaksi. Vitsit ovat sallittuja, no offense. Mutta hei, toipumisen joki levenee. Mennään parempaa kohtia, käykö?

Yksinäinen vai omavoimainen?????

 Jos meinaa pärjätä yksin niin voin kyllä menneisyyden kokemuksilla todistaa ettei se addikteilla onnistu.

Yksin oleminen johtaa ainoastaan siihen että usko ulkopuolisiin syihin, vaikka tällä sairaudelle ei ole ainoastaan ulkopuolisia syitä.

Vaikutteet ovat ihan oma maailma, ja niiden vaikutuksiin kannattaa perehtyä. Minulta on kysytty mikä on ollut se kaikista vaikuttavin tapahtuma. Sitä en voi omassa tapauksessa kiteyttää yhteen asiaan.

Oma äiti sanoi että olen liian fiksu omaksi hyväksi, ja se pitää osittain kyllä paikkaansa. Faija sanoi että marjojen poimiminen on liian helppoa jos hyttyset eivät kiusaa.

Lapsuuden aikana saadut viisaudet, ja olen tutkinut ja oppinut niistä. Etsin ajoittain vielä pakkokeinoja, mutta olen oppinut pitämään niitä omassa lokerossa.

Olen kansainvälinen dorka, minun pää on usein siellä missä sen ei missään nimessä pitäisi olla. Sen takia kirjoitan joka hiton päivä. Se siitä, ottakaa hyviä neuvoja vastaan, piste.

se toinen linjaus

 Kun tekee vääriä päätöksiä palaset eivät voi millään yhdistyä. Miettikö kukaan mitä kaikkea voi tapahtua jos se välitila kasvaa liian suureksi? Ei vältämättä, koska sitä voi täyttää valheilla. Todelliset asiat eivät synny vakuumissa, ja sellainen kieltämättä syntyy tyhjistä lupauksista.

Ressurssien leikkaamisesta ei synny muuta kuin elämälle kelvottomat olosuhteet. Mutta, yhdessä selviämme näistäkin ongelmista. Nykymaailmassa meidän täytyy ajoittain taistella meidän oikeuksista. Meidän kansa on turhan hiljaista porukka. 

Minä jaksan ainakin jauhaa näistä tasa-arvo asioista niin kauan kunnes nenäkarvat harmaantuvat. Ja välillä käy niin että tämä elintärkeää totuus aiheuttaa pientä tuska. Näiden rakkaiden ahneiden munapäiden kuitti tulee vielä joku päivä perille, ehkä joku yöllä lentävää keijukainen tuo sen teidän syliin kuin nukutte kauniita unia. 

syksyn sävelet

 Missä sävelessä nämät puut laulavat? Vastaus löytyy kuulijan korvien syvyyksissä. Kaamoksen ihana kaaos odottaa puiston toisessa päässä. Valitettavasti jotkut kuulevat ainoastaan tuhoavan symfonian. Se vanha, ja hyvin tuttu kaikki on paska biisi. Olen viime aikoina miettinyt milloin tämä lohduttava hiiti kappale nousee listan kärkeen. 

Miksi se on monille niin vaikeaa näyttää sitä oma väriskaala? Koska meidän johtajat usein valehtelevat meille. Se voi olla opeteltu tapa ilmaista itsensä, joskus se on sitä patologista luokka. Voi olla että kyseinen ihminen on liian ujo näyttääkseen omat tunteet, kertoakseen oman mielipiteen. 

Joidenkin ihmisten ilmeet kertovat saman tien missä totuuden kanssa mennään, ja taas joidenkin ilmeet tekevät sen kirkkaan selväksi että älä edes saatana kysy. 

Mutta, rakkaat kanssa toipuvat. Meidän täytyy rupeaa kulkea rehellisyyden polulla. Se ei edelleenkään tarkoita että pitäisi oksentaa kaiken kerrallaan toisen syliin. Mutta, minua alkaa pikkaisen kyllästyttää kun kuulen että kaikki on hyvin. Nimenomaan siiinä tilanteessa kuin pyydetään apua. 

Jippii, pesutupa odottaa oma kidutusvuoronsa. Minä, ja koneet. Se siitä!

Kaksi kysymystä

 Joskus suunnitelmat osuvat suoraan sielun ytimeen.

Ajoittain sellainen raskaampi laskeutuminen on pakko hyväksyä. Itkeä saa meitsin seurassa niin paljon kuin on tarpeen.

Se on kertakaikkiaan ihanaa tunne kun saa edes vähäistä luottamusta herätetty. Kun pystyy levittämään sisäistä turvallisuutta, olla totaalisesti läsnä, olla kuulolla, tästä se tämän päivän vertaistuki hitsautuu yhteen.

Kylmällä empatialla, ja väärällä tavalla esitetty myötätunto ei mahdu meitsin lämpimään ympäristön.

Toipumisrintaman rivimies kiittää.

jump

Se olisi maanantai, onneksi uusi viikko alkoi aika lailla normi merkeissä. Kohta lähden pompimaan duuniin. En ole vielä pimeydestä johtuen päässyt tarkistamaan hyppyrimäen kuntoa, mutta luotan siihen että se oma snadi valopää näyttää minne pitäisi mennä.

Joskus on hyvää hyppiä mututuntumalla, joskus kande tähdätä kunnolla. Joskus haluaisin tarttua kuun valosta kiinni, ja kantaa sitä mukana. Se olisi muutenkin korkeinta aikaa hommata otsalampun ja heijastimia. Kyllä se kuu loistaa, mutta älkää uskokaa että sen kirkas valokehä suojaa onnettomuudelta. 

Eli, hypitään nätisti, ei aiheuteta mitään turhaa sekamelska, ei varsinkaan liikenteessä. Mietitään sitä yksinnäistä dösäkuski joka painaa hikipäässä sitä toivoa herättävää biokaasu poljinta. Aina saa pyyttää että hän pysähtyy. Hyvää päivän tanssi aamuruuhkan keskellä kaikille, ja tasapuolisesti.
 

Korkojen kera

 Me elämme resursseilla joita ei ole oikeasti olemassa, mutta se toiveajattelu kuuluu meidän yhteiskunnan periaatteisiin. Moni meistä ei edes miettiä mitä, ja miten me kulutetaan.

Tämän talouden epärealistinen järjestelmä on pakko kaatua että me näemme miten kusessa ollaan. Meidän ihana markkinatalous elää niillä koroilla joita rahapamput keräävät ilman kompromisseja.

Meidän ainoa vaihtoehto jäädä " pystyyn" on jättää luonnon fossiiliset rikkaudet rauhaan kunnes he toipuvat. 

Tämä oikein arvokas toipumis orientation ajattelu liittyy niin moneen pulmiin. Välillä haluaisin perustaa uuden, ja oikeisiin asioihin keskittynyttä toipumoa.

Oman varaisen sellaisen, mutta ei missään nimessä eristäytynyttä koko maailmasta. Kestäviin menetelmiin perustuvan toiminnan, ja tutkimuksen tuloksiin noudattavan kokonaisuuden.

Enemmän luonto, vähemmän muovisen puutarhaan roippeitta. Se valitettavasti onnistu ainoastaan lähiympäristössä koska jokainen meistä tekee kuitenkin sen mikä ikinä tekeekin.

Ehkä tämä toivottoman romanttiikon unelma ajaa meikäläistä hautaan, mutta unelmointi on meidän kaikkien oikeus.

uhri mentaliteetti

 Mitäs possu? Kohdellaanko sinut huonosti? Kyllä, erittäin usein. Suusta kuulee yleensä ainoastaan oink ääni. Jos eläimet osasivat puhua, huhu. Tämä on surullinen tosiasia, mutta Suomi on masennustilastojen kärkimaa Euroopassa. Maailman onnellisin kansa, joo. Boomereiden aikansaanos. Imago on tärkeää jos halua saavuttaa kansainvälistä kunnioitusta. 

Liian raskas päihteiden käyttö voi tuhoa mielenterveyden. Mutta, miksi niin moni Suomalainen valitse uhrin rooli? Se on oikeasti lisääntynyt. Masennus, ja muut sairaudet, ne kyllä vaikuttavat mielialaan. Mutta, aidon surun näyttäminen ei menee läpi jos velloa samaan aikaan itsesäälissä. 

Jokaisella pitäisi olla oikeus päästä pisteeseen jossa ei tarvitse identifioutua oman sairauden kanssa, pitäisi. Se muutos lähtee aina loppupeleissä itsestä. Meidän toipuvien täytyy oppia suhtautua saadun avun uudella tavalla. Kyllä meitä riittää, me jotka jakaavat sitä hyvää mitä olemme saanneet.

Mutta, sillekin täytyy vetää jonkinnäköistä rajaa. Se onnistuu ainoastaan hetkessä, eli toipuvilta täytyy melkein pyyttää että he eläisivät välillä samassa maailmassa kuin koirat. Ehkä meitsin täytyy varoa mitä välillä toivoon. Mutta, me ihmisetkin ollaan laumaötököitä, whoops!!!

En nauraa kenellekään henkilökohtaisesti, paitsi muutamalle päättäjille. Ja kieltämättä teille vakituisille itsesääli jumppa harrastaville. Mutta, minä en anna periksi. Olen snadi lumikkimies, joo. Minun täytyy nyt kohta mennä pesemään omat likapyykit, pesukoneessa. Ehkä Fazerin suku suostu vielä joskus leipoa koko kansalle sitä nöyrää piirakka, ja hitto, ilman palmuöljyä. 

musiikin voima

 Se luonnon oma rakkauslaulu. Se on meidän kaikkien lahja. Jopa myrskytuulet aiheuttavat oman konsertinsa. Lintujen laulut, ne kertovat eri tilanteista. Susien ulvonta, yhteenkuuluvuuden symfonia. 

Karhun karaisu, vapauden ilmaisu. Aaltojen rantautumis äänet, paineen purun biisi. Kyllä meidän sielut tarvitsevat luonnon mikrobit, mm. lumisateen lohduttava kosteus. 

Luonnon ylivoimalle pitäisi antautua, eikä taistella sitä vastaan. Me olemme riippuvaisia luonnosta, ja siitä " taudista" tuskin voi edes toipua. Minä en ymmärrä miksi niin moni kokea olevansa luonnon vankeja. No, luonnon tuomiokirkossa ei ole äänestysoikeutta. Luonnossa hallitsee ihan oman luokan demokratia, ja meidän yhteiskunta saisi luvan ottaa siitä opiksi. 

Siellä ei ole vara leikkiä uhria, ja sitä ei tarvitse pelätä, mutta kunnioittaa. Jos halua tutustua omiin aisteihin kannattaa ehkä joskus mennä illan hämärässä metsälenkille. Se on elävämpi kokemus kuin yksikään aine voi aiheuttaa. 

Ja tämä vielä rakkaat kanssa toipuvat, luonto kohtelee meitä joskus oikeuden mukaisesti. Hän on kaikkea muuta kuin hirmuhallitsija. Hän ottaa, ja antaa. Hän ei ole ostettavissa, koska hän ei välitä paskakaan meidän materialismin paskatouhuista. 

Minä en voi siettää näitä palleron raiskajia, ja kyseinen tomppeli saa toivoa ettemme tapaa kasvokkain. Hyvää vihreää elämää kaikille, pienistä jutuista se lähtee, ja muuta ei voi toivoa.

Yhteisöllisyys

 Yhteisöllisyys, tietyissä paikoissa siitä tehdään lähes pakolliseksi. Tietyissä muissa paikoissa siitä ei ole tietoakaan. Jossain paikoissa eletään siinä illusiossa että ollaan yhteisö, ja sitä on surullista seurata. Sisu on kaunis sana. Se kuvaa sitä aitoa voimaa. 

Sitä pystyy ruokia, vaikka menemällä oman mukavuusaluen ovesta ulos. Yksi askel kerrallaan, ja aitojen vertaisten seurassa ei ole tarvetta kulkea häntä koipien välissä. Ne omat suojamuurit murenevat ajan kanssa, jos jatkaa raittiuden polulla.

Päihteistä toipuminen on monimutkainen prosessi, ja siitä kuoulusta ei valmistu koskaan. Se on toipumisen ihanin puoli, uusia paikkoja, ihmisiä, harrastuksia ja aika vapaa meinikiä. 

Mutta ensin pitää vietää aikaa omassa pottukellarissa, ja kääntää ne tulevaisuuden rapeat lastut huolella. Hosumalla ei syyny muuuta kuin vetisiä pottuherkkuja. Ketsuppikaan ei edes pelasta niitä reipaitta ranneja.

Menkää halamaan puita, tai muita, ja olkaa ihmisiä. PLEASE!!!!!!!!!

258 uskomusta

 Kapakoiden vessatilat, uskomuksiin liittyvien tarinoiden Mekka. Vesa on........vaikka mitään. Ihana tietää. Välillä minusta tuntuu että vessoihin pitäisi asentaa yleistä hätäpuhelinta. Ehkä julkiset vessat ovat ainoat jäljellä olevat paikat missä jengi saa sitä touchia omiin tarpeisiin. 

En minäkään ennen välittänyt omista tarpeista, minä kielsin että minulla on niitä. Nyt en tarkoita vessakäynnit, tarkoitan jotain aivan muuta. Ihmiskontaktit, fyysinet, ja henkiset. Ei nyt ihan kokonaisuudessa, mutta liian harkitusti. 

En edes uskaltannut lohduttaa itseäni, ja pidin turpani kiinni kun joku läheinen yritti aidosti lohduttaa meikäläistä. En uskonnut olevani lohdun arvoinen. Siinä vähän traumamöykkyn herkkupaloja kansalle. Sain lapsena niin paljon materiaallista lohtua että minusta on jo pitkään tuntunt siltä että tavarat rupevat tulemaan korvista. 

Rahahanat menivät kiinni kun olin 15 v. Koko paska syttyy palamaan pohjaan. Olen aina ollut ennemän kiinnostunut aidoista asioista, ja olen siitä syystä ajoittain elännyt kuin erakoittunut munkki. Vitut hyvinvoinnista oli meitsin mantra. 

Tämän keittäjän sipulit kuoriuttuvat hitaasti koska olen oikeasti oppinut tulemaan itseäni kanssa toimeeen. Elämä vie, ja joskus täytyy antaa sen viedä. Se on ajoittain erittäin surullista seurata mitä me ihmiset tehdään, mutta se ilmeisesti kuuluu tähän pakettiin. Onneksi seuraava saapuva paketti sisältää kirjan nimeltään toipuva mieli. 

Minä koen sen velvollisuutena olla antamatta näiden vatipäiden touhut estämään meikäläisen vilpitötntä auttamisen halua. Empatian vallankumous saa koko ajan lisää bensaa souniin, ja omat suonet eivät ole enään täynnä piikkittämisen jättämiä jälkiä. 

Yksi uskomus teille, päihteet ovat ihan perseestä!!!!!!!

257 astetta, kylmyyttä vai lämpöä?

 Kelvin, Celsius ja Fahrenheit. Kumman puolelle sitten kääntyy on valinta. Toipuminen, ja tunneäly, se on mahtava kombinaatio. Minä pidin itseäni ennen päihtyneenä fiksuna, joo, itseasiassa se muuri mihin törmäsin oli loppupeleissä fiksumpi.

Onneksi en ole menettänyt muita ruumiinosia kuin yhden sormen pään, ja etuhampaat. Se että osaan suhtautua omiin sankaritekoihin absurdilla tavalla ei ole mikään erikoisominaisuus, mutta olen usein vielä ihmeessä kun törmään tyyppeihin jotka eivät osaa vääntää tieteellisistä tosiasioista vitsejä.

Kaikki on suhteellista, jopa suhteettoman suhteellista.

Eli tarkoitan ettei kaikki mitä meidän ympärillä tapahtuu liity meihin, ja sen takia en voi oikein sietää turhan luokan arvostelua.

Jos ei kestä rakentavaa palautetta se osoittaa ettei tule itsensä kanssa toimeen, ja olen siitä mieltä että jokainen on tavallaan vastuussa korjata edes pienet käyttöjärjestelmän viat.

Ei muuta kuin oikein aurinkoista viikonloppua kaikille tasapuolisesti 

ennalta ehkäisy

 Kukas siellä luuraa? Joku jolla on selkeä viesti. Minä kuulun tänne, se on selvä peli. Jos halua vaikuttaa sen täytyy tapahtua juuritasolla. Eli, ennen kuin pienestä kukkasesta tulee liian ahne. Miksi minä verran ihmiset luontokappalesisiin? Koska mekin olemme osa sitä ns. suurempaa kokonaisuutta. 

Suosittelen että istutte alas, ja mietitte tarkkaan mitä te haluatte antaa tuleville sukupolville. Minä en voi muuta kuin neuvoa, mutta sekin on jotain mikä on parempi kuin leikkiä sitä hiljaista harmaata hiirulaista. Eli mikä tämä hiton flegmaatinen hiljaisuus on? Missä meidän siviilirohkeus on? Hieno uusi koti, ja heti rupea vituttaa ettei ole netti tai televisio. Sitä otetaan puheenaiheeksi, bääähbäähbääh!!!!!! 

Ei pitäisi suututtaa, mutta nämät itsesäälissä vellovat aikuiset lapset saisivat edes joskus pitää tietyt asiat ihan omana tietona. Minua ei kiinnostaa arkiset pikkuongelmat, varsinkin jos en joudu työssäni kohtamaan niitä. Joo, tiedän että sellaisella käytäyttymiselle on joku syy, mutta jotkut meistä jaksavat ilmeisesti kierrättää näitä " syitä" .

Jos nyt on vahingossa jäänyt levyn b-puoli soimaan, voisi ehkä ryhytyä tekemään asialle jotakin. Hyvää päivää kaikille tasapuolisesti. 

255 kertaa........

 Numeroleikit saavat jatkoa. En kerää pisteitä, en ole numero, enkä leikkiä tosiasioiden kanssa. Mitä sitten tehdään kun oma peili ei enään suostu kertomaan mitään? Oman navan ihailua alkaa.

Aina se huono puoli asioista ensin, kun mikään ei kelpaa. Minä en enään usko siihen että se johtuu ainoastaan aivo kemiasta, oman asenteen työstäminen on meidän ylikulutuksen perustuvassa yhteiskunnassa usein liikaa vaadittu.

Minulle kaikki, ja heti on nousemassa uudeksi kansantaudiksi. Siitä on tullut trendi, koska kaikki muut laiskottelevat täytyy sitä toimintamalli matkia. 

Nyt hitto se boltsi pois persuksista, ja ryhtykää toimimaan.

Uhrilampaat

 Bääähäää! Että mitä? Se on todella surullista nähdä, ja kuulla kun käy niin että tehdään pila toisen ihmisen kärsimyksestä.

Minulle kävi lapsena niin, yritin koulussa kertoo opettajalle että minun rakasta siskoa pahoinpidellään kotona. Menepäs hiivatin luova hullu luokkaan, ja ole hiljaa.

Minulle naurettiin livenä. Sen jälkeen päätin syystä pitää turpani kiinni. Aloin lintsata koulusta, ja menin yksin metsään istumaan. Joku papparainen käveli ohi , ja käski häipyä, ja vikkelästi.

Sellaiset terveiset Saksasta. Se syy miksi päätin muuttaa takaisin Suomeen oli että kaipasin sitä inhimillistä kosketusta minkä olin viimeksi Kanadassa kokenut.

En ole ikinä oikein tehnyt omista kokemuksista liian iso numero, ja en edelleenkään tee sitä. En ole edes uskaltanut kirjoittaa näistä asioista, koska joku vatipää on varmasti sitä mieltä että leikin sitä itkevää pässiä.

Nyt on nyt, se oli silloin. Tsemppiä päivään.

syksyn myssyt

 Vuodenajat, onneksi niitä on. Se ei ole enään mikään itsestään selvä asia. Luonnon oma kiertokulku ei kuitenkaan välitä meidän mielipiteestä. Eli, millä tavalla me näemme oma itsemme tähän kokonaisuuteen verrattuna vaikuttaa kielltämättä meidän ajutuksiin. Olenko, vai enkö ole? 

Filosofiset ajatukset ovat tämän aamun teema. Olen toipuva addikti, lopun asti. Onko minussa muita puolia? On, olen vertainen, kirjailija, tuleva päihdealan ammattilainen, ja itsehoidon orja. Sitä ei saa kukaan joka siihen pystyy laiminlyödä. 

En ole maailman sosiaallisin ihminen, mutta se ei tarkoita etten välitä meidän kohtalosta. Aika hiivatin usein seuraan surullisena miten huonosti ihmiset kohtelevat toisiaan, ja itsensä. Ilon aiheet täytyy välillä aika väkisin etsiä, mutta tämä surutyö on minun tapauksessa vielä kesken. Olen tietyillä elämän osa-aluella keskeneräinen. 

Olen kunnianhimoinen pikkupiru, mutta avomielinen sellainen. Se että olen oppinut sanomaan ei on vaatinut melko paljon itsetutkiskelu, ja se on vieläkin hankala toteuttaa. Elämä vie, ja minun täytyy antaa sen viedä. Olen tunnepohjainen steppailija, ja anteeksi en jaksa koko ajan pyyttää. Rauhallista sunnuntaita kaikille. 

Missä olen?

 Muutos lähtee itsestä, joka viikon aihe. Ei se mitään, kun osaa jättää duunit duuniin. Ylityökielto on määrätty, se ei koske tällaista koekaniini. Olen kokkeillas, en enään kokkaa ruokaa, mutta keitän joka päivä tarvitseville maukasta toipumis soppa.

Missä olen? Rintaman keskellä, juuri siellä missä meikäläistä tarvitaan. Olen mies, ja tarvitsen sitä tunnetta. 

Annan mitä annettavaa on, ja jokainen saa leipoa siitä ihan oman makuista pullaa. Onneksi opin myös aikoinaan miten tehdään pirun nopeasti ravitsevaa sieluruoka.

Se on teistä kiinni paistaanko pöperöt ylikypsäksi vai Al denteksi. Pallo on teidän käsissä, kiitos ja kumarrus kaikille tasapuolisesti 

pilvessä?????????

 Se olisi kuulkaas Syyskuu. Eilen muuan reipas toipumisrintaman toveri pistivät itsensä taas likkoon, nousevat yliannostuksista johtuvat kuolemat oli päivän pähkinä. Eksyhän sinne yksi virkamies, eli meidän valtion kiinnostus ei ole vieläkään oikein herännyt.

Pistetään näitä "nistejä" pusseihin, niissä hän säilytetään heidän lempiainetta. Kaksi läskikärpästä yhdellä lätkällä. Kuka täällä on nyt ihan oikeasti totaallisesti kuutamolla? Meidän rakkaat ylimieliset päättäjät, whoops. 

Se ei ole mikään ihme kuin nämät kamadiileri hirviöt vievät jatkuvasti voiton, meitä on liikkaa,ja te toimistohiiret ette edes pysty jakamaan näitä tukirahoja järkevästi, eli inhimillisesti. Rosvoilla on huippuloukan ammattilaisia palkattuna, mutta en suosittele kenelekään hakea heiltä unelma duunia. 

Te ihanat pukuihin naamiodut päämiehet, teidän paskapuheet rupevat tulemaan kansalaisten korvista, ja jälki saattaa olla kaikkea muuta kuin kaunista. Muistakaa rakkaat lukijat että täm blogi on meitsin purkutyökalu, jotkut hajottavat taulutelevisioita, jotkut putsavat näytöt. Meitä on moneen junaan!!!!