muuttopulu

 Kun katselin aamulla peiliin olin vielä yhtä hämmästyneen näköinen kuin tämä pikku lintu. Että mitä? Olin unissaan jo matkalla, ja vähän samanlaisessa höyhenpeitossa kuin pulunen. Tämä kaveri näyttää siltä että häntä olisi syntyessään tervattu, ja höyhenet olisivat tarttuneet. Kai se on itsestään selvää että lintujen metsämaisemissa ei ole partureita. 

Eli, hyvää huomenta. Tietokoneesta lähti äsken joku outo ja herättävää ääni. Se osoitauttui herättävän kappaleen alku riffiksi, Suomeksi biisin nimi on mies laatikossa. Sopii! Jos vertaan biisin sanoitukset oman menneisyyden niin olisin periaatteessa jopa kuulunut laatikoihin pantaviin tapauksiin. Olin ajottain yhtä kalpeaa kuin herra pulunen, ja nautin oman paskan dunkiksesta.

No more! Nykyään majaileen aika tukevalla oksalla, ja ajaan partani. Tukka on myös lyhyt, eli jokainen huomaa että olen kuitenkin se aito melonipää, ja sen takia oman pään kuori on paksu. Eihän tätä muuten kestää!

Uusiksi

 Morjesta, mikä svengi? Ei haittaa jos on vähän luuseri olo. Te nuoret, eli ikäluokka 18-29 v. Nyt on aika hiton siisti mahis saada oma boogie kondikseen. Kiinnostaako vapaus? Veikkaan että vastaus on totta moses. Anteeksi tästä historiallisesta kielenkäytöstä. Itse kuuluun siihen jengin joilla jo kasvaa sitä siisti harmaata lettiä. 

Tässä uudessa hankeessa tarjotaan todella nastan mahiksen hengailla omien frendien kanssa, ja oppia jenginä elää sitä prime time laifia. Eli, lyhyesti: Jos haluatte elää kama ja katujengi maailman ulkopuolella, niin ottakaa tätä vinkkiä hanskaan. 

Meitsin ikäluokalle ei todellakaan tarjottu näin siistejä hommia. Tässä progiksessa tarjotaan bodausta, ja juuri sellaista mikä passaa teille enrgiapakauksille. Kyllä nyt jokainen nuori tyyppi haluaa tunteaa itsensä starana. 

Kuulostaa aika hiton tylsältä, mutta nämät gurut satsavat nimenomaan siihen että nuorten sisäistä maailma saadaan tiptop kondikseen. Kyse on siitä että annetaan primaluokan työkaluja joilla voi kasata itselleen uuden, ja ei kopsatun omakuvan. 

Kande testata, siisti meininki on luvassa. Kids wannna ROCK!!!!!!

kulkuri

 No niin! Tässä nyt sitten ollaan. Muutto, työt ja opiskelut tulossa. En olisi vuosi sitten uskonnut että saan joku päivä elämäni peruspilareita kuntoon. Mutta, jos kulkea sitä oikeaa, ja omaa polkua pitkin niin kyllä se rakas aika antaa enemmän kuin ehkä toivoa.

Alan pikkuhiljaa lyödä itseäni vertaisena läpi. Tarjouksia satelee joo kuin kukkapöly. Siis, kevätkukkien pölyä. Oman menneisyyden vangit ovat edelleen vankilassa, mutta minä en koe olevani henkisellä tasolla vanki. 

Rehellisen itsetutkiskelun seuraava vaihe alkaa. Eli, mitä haluan saavuttaa? Jatkaan auttamiset, autan muita ja omaa itseni. Kirjoitan, keskustelen ja fiilisteleen. Haluan ehdottomasti lisätä vähän luovaa hulluutta näihin sirkus esityksiin. Ehkä minusta tule isona vielä aktiivisten toipuvien suurin pelle, en halua olla mikään harmaa ja tyuomistevaa diktaatori. 

Sitä polkua kokeilin edellisessä työelämässä, ja se aiheutti lähinnä tuskaa. Tottakai minua välillä vituttaa, harmittaa ja oksettaa. Muuta, se "rooli" ei sovi yhteisöihin. Ehkä perustan jonkun äijäpaskaryhmän, ihan huvin vuoksi. 

Näillä mennään. 

tukipilarit

 Hyvissä hoitopaikoissa ei anneta edes siementen hukkua. Hukkuneesta siemenstä ei voi millään kasvaa vahvaa, ja rohkeaa elämänpuu. Tämä on kyllä kieltämättä Cocktailin muistuttavaa skulpturi. Mutta, tässä siemenessä on kolme tikkua. Kuka sen "oliivin" sitten popsi? 

Se jää kyllä arvattavaksi, ja hyvää niin. Tällainen pieni juttu voi luoda aika hyvää jännitystä. Mihin suuntaan nämät tikut näyttävät? Se on jokaisen omasta tulkinnasta kiinni. Tikkujen päät ovat terävät, eli tämän siemenen kanssa ei kande käydä kikkailemassa. 

Tänään on juuri se päivä kuin toivon että joku ihmenäköinen skulpturi voisi ilmestyä mun himaan, ja pakata mun muuttokuorman. Tuskin löydän halukkaitta. Ehkä keksin tämän illan aikana jonkun ihan oman taikatempun, tai sitten aukaisen ikkunan, ja annan tuulen viedä kaiken sinne minne huvittaa. 

Minulla on teini-iästä lähtien ollut aika voimakas tavara-allergia. Mutta, olen oikeasti vahva kiertotalouden kannattaja. Tämä siemen on myös saanut maistaa sitä elämänkiertokulkuhoitoa. Kenen persuksiin se piikki sitten osuu ei ole minun käsissä, ja en tietenkään toivoa että niin käy. Tämä on vähän raskaan luokan huumorin päivä. Haistakaa kukkasia!

kultsikka

 Yeah! Tulihan se Jalosen jalometalli sieltä! Tämä kyseinen valmentaja osaa ilmeisesti motivoida ihmiset. Ehkä me tarvitsemme näissä toipuvien piireissä myös samankaltaisen johtajan, Se olisi kertakaikkiaan mahtavaa kuulla jonkun pampun suusta että homma onnistuu. Eikä aina että meidän pienet handut ovat sidottu umpisolmuun. 

Tämä on yksi esimerkki siitä miksi minä vastustan sitä ajatusta että meidän pitää luopua meidän omasta tahdosta, ja lopullisesti. Onneksi on näitä tyyppejä jotka osavat motivoida ilman että heidän puhe tuntuu käskyltä. 

Eipä oikeastaan muuta, duunit kutsuvat. Toivottavasti koko Itäväylä ei ole saatu hölmöjen haltuun. See ya later!

parrasvalossa

 Joo, niitä lavakeikkoja. Tämän raittiuden aikana olen neljä kertaa päässyt höpöttämään yleisölle. Onneksi nämät lavat olivat kestävämpi sorttia kuin pahviset kaljalavat. Kaljalavojen päälle olen päihtyneenä hyppinyt, en jaksanut repiä käsiin niitä auki. Livenä en kyllä hyppinyt kuin kännikalat tekevät.

Onhan se ihanaa kuin on nykyisin myös muuta kerrottavaa kuin baariressuista väsätyt wc-tiloihin päättyneistä seikkailuista. Olen kirjoittanut omasta rakkaudesta luontoon, ehkä enemmän kuin tekstigurut ovat sallineet. Sillä on minun toipumisessa ollut aika hiivatin suuri merkitys. 

Luonto on sinnikäs, kaunis, haastavaa ja rehellinen, ja paljon suremmalla skaalalla kuin yksikään yksilö. Hän on minun korkeimman tason vittuilun puutarha, ja se on täysin fine. Luonnon lähettämät viestit ovat selkeitä, ja niitä täytyy ainoastaa oppia kuunnella, nähdä ja aistia ihan miten haluaa. 

Minulle se on aina toiminnut yksinäisyyden vastalääkeenä, ja viihdyn hänen lavalla. Hitot pahvilavoista, minä olen pölkkypää. Niin minun kuuluu seisoa pölkyn päällä, vai mitä? Tänään muuten näytetään mistä pölkystä se Suomen lätkäsankari on veistetty, onko hän lahopää vai jalokivipuu? Illalla se selviää, tsemppiä kaikille tasapuolisesti. 

katuvarpuset

http://www.a-klinkkasaatio.fi/loyda-apua/katuklinikka 

Liian monia meistä ovat täysin lentokyvyttömiä katuvarpusia. Mutta, kaduilla asuvien addiktien talviruokinta ei ole merkkeillä kieletty. Ja silti meitä metsästetään, mutta sitä harrastetaan myös hyvistä syistä. Onneksi nämät auttavat ikiliikkujat ovat olemassa. 

Haastellisempaa työympäristöä on varmaan vaikeaa löytää, mutta nämät soturit kävelevät kaikesta huolimatta tuulta päin. Tämäkin toipumista tukeva hanke on aika new kid in town. Ei sentään mitään sotalapsien touhua, se vain puuttuisi tästä sirkuksesta. Rintama lajenee, uskokaa pois!

värisokea

 

Jotkut ihmiset ovat oikeasti värisokeita, mutta miksi näin kaunis väripilkku ei herätä monissa muissa toivoa? 

Se taittaa olla yksi niistä tuhansien vuosien vanhoista kysymyksistä mihin ei kukaan oikein osa vastata oikein. Ehkä niin moni meistä on syntynyt vaaleanpunaisten linssien alla. Mitäköhän tästä touhusta tule kun harvaa meistä ei uskoa edes pikkaisen parempaan elämään? 

Minä alan pikkuhiljaa taas kyllästyä näihin kateudella ladattuihin paskaläppiin. Ilo, onnellisuutta ja kiitollisuutta ei saa pikaversiona tilattua. Näiden hyvien tunteiden eteen joutuu tehdä aika hiivatin paljon töitä itsensä kanssa. 

Minä en näe mitään järkeää siinä kun saarnataan että meidän toipuvien pitäisi elätä kuin persuksiin ammuttuja uhrilampaita. Minä suosittelleen että te kuuntelette omaa sydäntä ennen kuin te liitytte yhtenkään laumaan. 

Teidän ei todellakaan kannattaa antautua ensimmäiselle kutsulle, minun mielestäni siinä hommassa on kyse samasta henkisestä prosessista kuin retkahduksessa. Minä olen itse myynyt sieluni pahoille tahoille, ja siitä ei ollut helppoa noustaa, mutta se kuitenkin onnistuu. Rehellinen itsetutkiskelu, siitä se lähtee.   

loppumetreillä

 Huomenta! Minä toivon sydämestäni että oma muuttomies ei ole yhtä pihalla kuin nämät hahmot. Harmittaa koska en enään omistaa kunnon vanhanaikaista kompassia, onneksi digituki pelaa. Tämä maps sovellus on aika näppärää juttu. Ei muuttolinnutkaan pärjää ilman suunnistustaitoja, mitäköhän siitä syntyisi jos lapintiirat eksysivät ja joutuisivat laskeutua pohjisnavan kylmyyteen? 

No, tällä kertaa en muutta planeettan toiselle puoliskolle. Muuan kilometriä, ja laatikkot ja meikäläinen saavat pärjätä ihan omassa rauhassa. Vaikka olen toivoton luontodiggaja, en todellakaan toivoa että joku avaruusmies sotkea kaikki kuviot. 

Painatkaa oikeat napit, ja ottakaa hommat haltuun. JIppii!

Keväinen hohto....

 

Kohta on kesääääää............ Eiköhän olisi korkeinta aika antaa kirsikkapuiden kypsyä rauhassa. Uusi vuodenaika on tulossa, ja se heitää uudet haasteet syliin. Esimerkiksi helteet, mitenköhän kuumat aallot vaikuttavat sirkusdirektörin toimintaan? Hänellekin iskee jano. 

Minä muistan aika kirkkaasti miten houkutelevaa kesäinen puistomaisema on. Niissä tuli aikoinaan pidetty vähän muutakin kuin hauskaa. En halua edes ajatella mitä mieltä lapsiperheet olivat " meidän " touhusta. Vittu, minä olen sekaisin, ja tulin puiston pitämään kivaa. Lähtekää helvettiin! Oikeasti, muutaman kerran käskin jonkun perheen lähtemään lastenpuistoon. 

Nykyään heidän ilmeet ilmestyvät unissa, ja omatunto kolkuttaa. Ilmeisesti käytäydyin yhtä tyhmästi kuin oma isäni. Ei hänkään välittänyt lasten läsnäolosta. 

Minulla ei ole omia lapsia, en haluaa. Mutta, olen viime aikoina huomannut että moni skidi hymyile minulle. Ja se on kivaa. Aikaisemmin he melkein juoksivat karkkuun. Se siitä, minä meinaan taas kerran täysin raitiina nauttia tämän stadin kesästä, ja lähden putsina käymään muuallakin. Hyvää puhdasta kesämenoa kaikille. 

Tuomi...o

 Wow, kävelin duuniin, saavuin pihaan, ja yksi vanha, ja turvallinen tuoksu kutsui meikäläistä tervetulleeksi. Luonnon oma piristysruiske. Se oli kyllä kieltämättä tarpeellinen, maanantait jne. Rintaman alkupisteessä täytyy varautua kaikkinlaisiin yllätyksiin. 

Onneksi minulla on niin tukevaa kollegajengi. Me saattiin heti aamusta alkaen hyvät naurut aikaan. Kyllä tämä ala vaatia yhtä paljon hulluutta kuin kapakkoiden pyörittämis " bisnekset". Se vain puuttuu että me aletaan kääntämään lettuja. 

Eihän tässä maailmassa voi pysyä täysin pliisuna. Panaman rannat kutsuvat, nähdään.......

1,87

 Jaahas, mikä olisi tämän hullun episodin ympärimitta. 1, 87, mutta mikä on se oikeaa yksikkö? No, sovitaan että se on tästä hetkestä lähtien millintarkkaa touhua. Eli, missä mittakaavassa hulluuden pystyy mitata? Minusta tuntuu että hulluudella ei ole rajapyykkiä. 

Kun seuraa tätä sirkusnäytelmä täytyy itsekin välillä ryhtyä pelleksi. Tietyt asiat täytyy ottaa ihan vakavasti, mutta ei nyt sentään ihan kaikkeaa. Olen aina ollut muutaman huippuluokan vitsiniekan ihailija.  Se että joku kehtaa julkisuudessa pistää omat paskat ihan läskiksi, siinä on kyllä aitoa johtaja ainesta. 

Mua harmittaa että Donald Trump on niin vatipää ettei tajua miten naurunalaiseksi hän teki itsestään. Joo, se ihanaa tosikkojen creme de la creme. Tappava annosta käsidesiä, sitä kikka tämä pellepressa meille ehdotti, ja ihan muina miehenä. 

Eihän sellainen pelle pystyy voittamaan tätä huumeiden vastaista sota. En haluaa edes tietää mitä mömmöjä nämät kovanpalkkaluokkaan kuuluvat kauneuskirurgit määrävät. Mutta, olen lähes sata varmaa siitä että Sir Donald vetii enemmän kräsää kuin laki sallii. 

No, onneksi on vielä aitoja pellejä olemassa. Itseironian aikakausi on alkannut, Hehe jne. 

rehellistä jälkeä...

 En aina voi itselleni mitään, se on vain tämä rehellinen luonnon kauneus mikä antaa minulle mahdollisuuden nähdä asioita suhteellisena. Tämän kiven arvet, ne eivät ole syntyneet siitä että joku läheinen olisi viiltänyt tämän kiven sydämen halkia. Se on tapahtunut säiden armoilla. Eli, sitä ns. reilu peliä.

Olen viime aikoina vierailut omalla peruna pelolla, ja käynyt kääntämässä muuan haavan ylösalas. Itsetutkiskelu, se on ajoittain aika multaista touhua, ja pelkällä käsienpesulla tästä prosessista ei voi selviää. Joskus jää muiden likapyykit omaan naruun kiinni, mutta se kuuluu pakettiin kun välittää. 

Jos tämä kivi jaksaa välittää omasta hyvinvoinnista niin miksi niin moni meistä eivät suostua siihen? Minä en näe ensimmäistäkään syytä antaa tämän vinksahtaneen yhteiskunnan vaikuttaa mun omaan kokonaisvaltaisen hyvinvointiin. 

Tämä maailma, se ikinä tulee muuttumaan miksikään, mutta se ei ole mikään hiton syy nähdä kaiken koko ajan paskan valossa. Minäkin olen aika vitun suorana nähnyt kun se oikea paska lentää, ja minä en toivoa sitä kohtelua kenellekään. Mutta, pieni,pieni herääminen olisi toivottu. Öitä soturit. 

apinan raivo....

 No niin, taas mennään. Kuvat, ne kertovat yleensä ainoastaan pinnallisen totuuden. Minä oikeasti rakastan tätä vuodenaika, vittujen kevät. Luonto herää, linnut laulaa, puista tulee taas ihanan värikkäittä. Mutta, mitä kaikkeaa tämän pinnan alla muhia? Sitä sun tätä.

Uusi korona-aalto, ja apinanrokko. Tämän hiivatin maailman olisi jo pitänyt herätä kun tämä lepakkopöpö( Covid-19) rupesi leviämään eläimistä ihmisiin. Nyt on apnoiden vuoro pistää maailman järjestystä sekaisin. Tämä rokko on virusperäinen matkakumppani, ja joku dorka alkoi väittämään että se tartuu helpommin seksuaalisen vähemmistön kuuluviin ihmisiin. 

Näitä teorioita on täysin turha rupeaa levittämään ennen kuin paskat ovat lentäneet seinään. Virukset, he ovat eliöitä, eli he kehittyvät. Itseasiassa kenellekään ei ole varaa mennä ennustamaan minkän kokoisen pommin se rakas luonto äiti meitä varten räjäyttää. 

Tuli vaan mieleen, mitäköhän kamaa nämät viidakkotohtorit vetävät? Se että joku Kongolainen lapsiraukka on seurustellut simppanssin kanssa kuulostaa aika Timothy Leary draamalta. Hitot vitseistä, Kun se apina suuttuu, se suuttuu. Tämä apinanlauman johtaja ei jää polulle makamaan, eikä näyttää meille ystävällisyyden nimessä edes keskisormensa. Hän heitää ne paskat meidän naamaan joita olemme ansainneet. 

Elämä on välillä aika rankkaa. Ja en alaa syyttämään muita siitä että on vähän vitutusta ilmassa. Olihan minullakin päihtyneenä vaikka minkänlaisia hulluja teoroita päässä, mutta onneksi olin niin pihalla etten enään seuraavana aamuna muistanut mitään. 

Näin siinä käy kuin se pieni, pieni lampadara syttyy, eli lamppu. Joskus se hehkuu kirkkaana, joskus se ei oikein meinaa millään syttyä. Muistakaa pitää omista pattereista huolta, kyllä se aurinko siellä paistaa.......

Muutoksen tuulet

 Joskus on pakko jättää muut taakse, mutta ei kaikkia. Muuan tyyppi saa jäädä nuolemaan niitä omia haavoja. 

Nyt tarkoitan näitä hiton rakkaita päättäjiä. Olen vaan töissä täällä, sun hommat eivät kuulu meille.

Siihen kommenttiin olen täksi viikoksi kyllästynyt, onneksi pääsen pian opiskelemaan. Tämän tavoitteen saavutan, ja alan sitten ravistella oman ja läheisten ympäristö.

Mua saa haukkua dorkaksi koska tiedän olevani sellainen. Ei sen ihmeempää.

Älykyyden ja tyhmyyden ero on........

 

Hyvää päivää...... tuettu asuminen. Todella ihanaa keksintö, oikeasti. En ole hirviö, mutta tänään olisi kieltämättä tehnyt mieli purra yhden ihmisen toimistotuolin paskaksi. Tämä oli toinen kerta että saman viikon aikana että minulle puhuttiin kuin olisin hämmentynyt idiootti.

Onneksi tämä kyseinen ihminen ei ole kovin tuttu. Aloin miettiä, se ei ole mikään ihme että suuresta osasta hoitokodissa asuvista ihmisistä tulee täysin laitostuneita tapauksia. Kun ihmisille puhutaan, jatkuvalla syötöllä, siihen malliin että heille syntyy tyhmä olo, niin se ei ole mikään ihme että moni toipuva retkahtaa. 

En ole vaarassa, mun päätös pysyä putsina on pysyvää, piste. Mutta, jos aiheutetaan huonolla ohjeistuksella ihmiselle joilla on esim. omanarvontunne aika lailla pohjalukemissa ongelmia, niin voi olla melko varma että käy huonosti. 

Milloin nämät ns. auttavat ihmiset saavat sen omaan pään mahtumaan että addiktiolla ja tyhmyydellä ei ole mitään tekemistä toistensa kanssa? Turha toive....... todennäköisesti. Kuuntelen juuri biisin missä suositellaan soittamaan enkelille. Hmm, taidan tehdä juuri niin. Omassa sielussani ainakin. 

kaksi suunta

 

Oho, ihan kuin tuuli olisi revinnyt tämän pilven kahtia. Aurinkoisen iltapäivän taivas, tässä tapauksessa yhtä levoton kuin oma mieli. Lähiaikojen muutokset aiheuttavat pientä stressiä. Työt, opiskelut, muutto ja pari reissua. 

Tällä hetkellä haluaisin vaan antautua muutosten tuulelle. Mutta, samalla tuntua siltä etten voi millään ennakoida mitä näistä muutoksista seuraa. Vähän kovempi tuuli, se aiheuttaa meikäläisessä aina levottomuutta. 

Ne ovat näitä hetkiä, en oikein tiedä myllertääkö yläilmoissa vai omassa sielussa. Joku viesti siellä puhaltaa. Ehkä aika näyttää, ehkä pilvet hoitavat sen. Nyt hommiin!

alitajuinen unelma

 

Sielumme kellarit......Aiaiai kuinka kivaa niissä on kaivaa. Olen viime aikoina muistanut yhden tietyn elokuvan tapahtumia. Kuolleiden runoilijoiden seura. Uskoin monta vuotta aika tosissaan kuuluvani siihen " aatellisen" seuraan. 

Jaahas, kirjoittaminen. Mun tapauksessa paras itsetutkiskelun työkalu. Olen nyt muutaman kerran päässyt lukemaan lavalla, ja studiossa, omat tekstit muille. Muiden reaktiot ovat olleet todella koskettavia. Tunnen itseäni nissä kekereissä elävämmäksi kuin missään muualla. 

Tajusin jo viime kesänä että se on täysin mahdollista saada raitiina nauttia huippuluokan kikseistä. Kyllä se siihen hommaan kuuluva kunnianhimo meinaa välillä purra mun persettä. Mutta, en ole julkisuuden koukussa. 

Jos joku mainospelle meinaa pistää meikäläisen naama seiskan etusivulle, en voi luvata että kyseinen henkilö saa hellän luokan niskapesua. Mun addikti alitajunnassa tapahtuu muutenkin sellaista mitä nämät juoru orjat eivät ymmärrä. 

Kohta on Kesäkuu. Aika lentää, ja näyttää. Haluan nyt jo toivottaa kaikille oikein hyvät pupujussi juhlat. Katsotaan minkälaisia tarinoita kesän aikana syntyy. Uikaa turvassa, kyllä se tästä.

kauneus on......

 

katsojan silmissä? Valitettavan usein, meidän ylikulutuksesta kärsivässä ympäristössä. Se on surullista että on lähes pakko nauttia kauneudesta kuin se ei olisi muuta kuin pikaruokaa. No, kuulkaas, kauneuden pystyy halutessaan valjastaa. 

Se saattaa katoa yhtä nopeasti kuin hiekkaan piiretty viiva. Mutta, minä annan tämän kuvan imeytyä omaan sieluun, ja säilytän sen mielessä,sydämessä ja varpaissa. Ja varsinkin varpaissa, ne eivät ole mitään kaunista katseltavaa. 

Aito, ja luonnollinen kauneus on ehkä paras toivon lähde. Yksi raitistumisen peruspilareista on että oppia arvostamaan jopa koko hiton maailman pienimmät keväiset kukat. Minun mielestäni ei tarvitse olla ruudinkeksijän luokka jos haluaa ymmärtää tämän pointin. 

Öitä.

puristus

 Kevät, levottomuuden vuodenaika. Viime aikoina on lievästi sanottuna ollut myös jännitystä ilmassa. Välillä on kieltämättä vaikeaa päättää mistä se johtuu. Tässä tapauksessa se johtuu siitä että olen yhden suhteellisen läheisen ihmisen kanssa ristituulessa. 

Muiden auttaminen, se on kyllä ajoittain haastavaa. Se ei aina kanna hedelmiä, mutta onneksi oma kulho on täynnä. Eli, se ns. melonipää on palannut. Jännä homma, jopa tuore hedelmä herättää toivoa paremmasta huomisesta. 

Äsken vapautin yhden mandariinin oman kuoren puristuksesta, ja nyt se leviää vapaana lautasella. WOW, näin helppo se voi olla. Eli, yksi maukas, värikäs ja tervellinen välipala voi lisätä iloa päivään. Ironic ironman at your service.

Voi pojat.....

 Me urokset. Se on varmaan kivaa istua kiven päällä, ja yrittää omalla pahisnaamalla vaikuttaa naaraiden " mielialaan". Tiedän että olen poika, ja vanha sellainen. Minulla on ihan tarpeeksi syitä haukkua täällä netin ihmeellisessä maailmassa omaa äitiäni. 

Mutta, hän kuitenkin pienestä pitäen opetti minulle miten tärkeää se on kohdella ihmisiä tasa-arvoisesti kun puhutaan sukupuolesta. En ole ikinä kuullut mihinkään öykäreiden seuraan, en ollut mikään boddari, ja en tykkää fyysisestä väkivallasta. 

Se ihanaa evoluutioteoria, se jahtaa meitä, ja koko ajan. Ei millään pahalla, mutta välillä minusta tuntuu että joku pöpö on iskennyt teorian järjestelmään. Tällainen tiistai aamu, jippii. 

Minä vs. pelko = 74:0

 

Pimeä lapsuus, tämä oli tavallinen öinen näky meikäläisen huoneessa. Valo oli ainoa turvallisuuden lähde kun himassa alkoi paukkua. Joku itsensä äidiksi kutsuva muoviakka tuli selittämään että kaikki on hyvin, ja käski sammuttaa valot. 

Olin monena aamuna niin pelosta lamaantunut etten uskaltanut noustaa sängystä. Tämä pelkoveikko oli pitkään, pitkään mun repussa. Tämä ihana tunne opetti minulle aika saakelin hyviä suojamekanismeja. Harjoitelin jo teininä pahiksen naaman tekoa. Peilin edessä. 

Nuorena hölmönä en tietenkään halunnut uskoa että mun maskeradille nauretaan. Akuisena aloin sitten käyttää suulista, ja henkistä väkivalta kun mua katsottiin kuin varsinaista idioottia. en keksinyt mitään muuta keino näyttää mun tuska kuin huutamalla. 

En tietty saannut ketään kuuntelemaan, olin niin häpeässä omasta olemuksesta että raivoin itselleni, ja taas peilin edessä. Moni mietti varmaan miten tällaisesta säälittävästä pelkurista voi tulla ihminen. Kuulkaas, se on minulle ihan samaa. 

En koe mitään velvollisuutta selittämään kenellekään että olen kovan työn tuloksena löytänyt uuden elämänhalun, ja tiedän mitä oikeasti pelkään. Ilkeitä, ylimielisiä ja teeskentelviä ihmisä. Niistä olen täksi päiväksi saanut tarpeeksi. 

Maanantai jne...

 Huomenta kanssa topsahtelevat, ei millään pahalla, mutta se on yksinkertaisesti tylsää jos joudun käyttämään samat termit. 

16 kk, raittiutta, elämä, mutkia, suoria, mutta ei yhtään kaatumista. Mä en oikein vieläkään ymmärrä mitä jengi puhua kun selitetään jotain kevätmasennuksesta.

Tottakai vuodenajat voivat vaikuttaa mielialan, valoisuuden määrä on tärkeää. Mutta, miksi niin moni imee ulkopuoliset kriisit? Kai se on pääasia että " vetää " jotain.

Minun mielestäni se kokonaisvaltaisen hyvinvoinnin alkupala on se että oppia arvostamaan pienet, sievät ja jopa kauniit asiat.

Pieni kakku on isomman kakun pohja, älkää yritäkää popsia makeammat palat ensi alkuun. En koe että mauton kakku toisi kenelläkään makunautintoa.

Leivotaan reilun kokoiset, ja makeat pullat, jooko? Minä ainakin.

kummittelee......

 Helsingin Vallisaari, mielnkiintoinen kohde. Eilen aloin toivoa että ajassa taaksepäin matkustaminen olisi mahdollinen. Mitäköhän tämän puun paakkuihin on jemmattu? Luulen että se on raita niminen puunlaji, mutta nimeän sen tässä tapauksessa kiljupuuksi. 

Vallisaari, vanhojen trokareiden kehto. Ruutikellarit, tunnelit ja aika toimivan näköinen ilmastointi patteri. Varusteet näyttävät olevan edelleen kunnossa. Onhan se hassu miten raitis meri-ilma saa ajatukset lentämään.  Ei uutta.

Se että tämä saari on harvinaisten perhosten suosikki pistää myös miettimään. Se jatkunut pitkään. Muuan keskieurooppalainen laji pitää saaren astuinkivenä, rantakivien värisävyt näyttävät kyllä erittäin kutsuvalta. Mitäköhän kaikkeaa heidän lentopostin mukana saappuu? 

Minusta se on todella siisti jutksa että meille on stadissa muutakin tarjolla kuin piritorin kansanjuhlan ympärivuorokautiset sotkut. Ei muuta kuin kampeet niskaan ja menoksi, joskus on ihanaa karata tästä sirkuksesta. Mitäs tässä, huomenna on maanantai. Ei sen kummempaa, vielä......

oksat

 Kun katselen vähän tarkemmin tätä kuva niin huomaan että auringonpaiste yrittää herättää tämän poikkisahatun oksan takaisin elävien joukkoon. Siinä päivänä sää oli poikeuksellisen kaunista. 

Lämpötila, tuulenvirta ja auringon hellä paisto-ohjelma antoivat sielulleni sitä ns. kaivattua rauhaa. Ne ovat näitä harvinaisia hetkiä ennen kuin taas alkaa tapahtua. 

Jokainen ihminen rentoutuu, ja jokainen omalla tyylillä. Minä EN enään tarvitse päihteiden " rauhoittavaa " vaikutusta. Käytän täysin luonnollisia rentoutumiskeinoja. Meditaatio, jopa jooga!!!!, liikun luonnossa, nautin taiteesta jne. 

Meille addikteille on kyllä taitoa. Me olemme itsepetoksen mestareita. Pitäisikö niistä näytöksistä tehdä tosi-tv ohjelman? Otan ihan mielelläni nimi ehdotuksia vastaan. Spigulle sulhanen? Flindalle mies nimeltään Korkki kiinni? Huumorinkukka on kaunein kukka. Vallisaari kutsuu, sen historia on jännää.........

perjantain kunniaksi...

Nyt se on sovittu, NATON peto tulee pulistelemaan meidän kulmille. Länsi-Saksassa liiton jäsennyys toi aika lailla ylimääräisiä herkkuja omille kulmille. Frankfurt am Main sijaitsee keskellä silloista länsi-Saksa. Se on sellaista seutua missä on turhaa odottaa talven tuomaa lumen runsautta. 

Siellä sijaitsi yksi erittäin iso, ja tärkeää lentotukikohta. Kaikki eurooppan sotakaluston kuljetukset kulkivat sen kautta. Niihin konteihin mahtuu kyllä paljon muutakin. Moni jenkkisotilas oli mukana päihteiden salakuljetus bisneksessä.  

Myös koko NATON kuljetusverkosto toimii kansainvälisellä tasolla. Tottakai me tulemme tarvitsemaan sotilasta tukea, se on päivän selvää. Se on kuitenkin hyvää että jotkut muistavat mitä kaikkeaa 80 luvun salakuljetuksen ihmeellinen maailma toi tullessaan. 

Otetaan esimerkiksi Meksikon Kartellit. He ovat palkkaneet entisiä erikoiajoukkujen sotilaita, ja monista maista. Rahalla saa vaikka mitään. Nämät tyypit ovat saanneet koulutuksen siihen miten sekoitetaan vihollisten päät, eli he osaavat huijata, peitellä ja jopa räjäyttää. 

Ei nyt maalata päihdesirkuksen taivasta likimustaksi, mutta muutoksiin kande varautua. Elämä on täynnä niitä. Hyvää viikonloppua kaikille, tänään alkavat kansainväliset kiekkojen salakuljetusskabat. Urheilukentälläkin huijataan, mutta ainoastaan varsinaisen voiton merkkeissä. 

Valintoja...

 

Välillä tämä elämä on yllättävää. Tämä johtuu ehkä minun maailman katselmuksesta, mutta samana päivänä kuin kirsikkapuiden kukinta alkoi sain tietää missä saan toimia seuraavat kahdet vuodet wertsinä. Aloitan työkokeilulla, ja siihen on mun tapauksessa ihan pätevät syyt.

Ensin, en ole koulutettu vertainen, ja toinen vaikuttava pointi on että minulla on aika pahan luokan työnarkomaani ura takana. Mutta, olen jo vähän oppinut mihin asioihin kannattaa puuttua. Aitoihin epäkohtiin, ei enään pikku virheisiin. 

Olen oppinut arvostamaan että muille on enemmän ammattitaitoa kuin minulla. Itseasiassa nautin tästä oppipojan roolista, ja meidän työyhteisö toimii koko ajan paremmin. Minä en enään ole niin huolissaan pienistä asioista, ja täydellisyyden tavoitelu tuntua koko ajan enemmän täysin turhalta toiveelta. 

Hyvää loppuiltaa, jatketaan 

Satelee

 Aurinko on vielä jemmassa, mutta aamu on stemmassa. Se saa kyllä joskus mennä näin. Eilinen ilta herätti huolta, mutta myös toivoa.

Joskus ympäristö kallistuu enemmän pakkasen puolelle, mutta se ei tarkoita että ollaan tunnekylmyyden kahleissa.

Yksi vanha tuttu heitti eilen hyvästit, ja se kosketti enemmän kuin oma sielu meinasi sietää. Hän oli yksi vähistä kavereista joka aidosti varoitti minua liiallisesta päihteiden käytöstä.

Nyt koen sen erittäin tärkeäksi muistuttaa teitä että ei todellakaan kannata matkia mun menneisyyttä. Läheltä piti tilanteita oli enemmän kuin olisin ansainnut.

Elämään ei kannata suhtautua samalla tavalla kuin uhkapelien maailman. Se voi olla niin pienestä jutusta kiinni että portit sulkeutuvat, ja vara-avainta ei tietääkseni ole myynnissä.

Pysykää messissä.

170 pyyntöä.....

 

Tänään täytyy myöntää että tekisi mieli rukoilla meidän puolesta. Aina saa pyyttää? Yritetään.....

En ala väittää että kiveille on omaa tunnemaailma. Tämän kuvan tapauksessa ne eivät ole itse löytäneet toistensa seuraa. Ehkä ne odottavat että joku hyökkyaalto rantautuu. Mutta, ne eivät ole yksin ottamassa sitä vastaan. 

Älkää jääkää yksin tämän vitun sairauden kanssa. Vaikka kuinka paljon hävettää, pelottaa tai jopa nolottaa. Se kuuluu tähän sairauteen että kuvitellee olevansa joku ns. erikoistapaus. Mul on siitä harhaluulosta moneen vuoden kokemusta, ja tämä illusio meinasi viedä minut sellaiseen hullujen huoneeseen mikä ei ole edes keksitty. 

Olin niin pihalla että onnistuin saada itseäni uskomaan että avunpyytäminen on kieletty. En nähnyt muuta vaihtoehtoa vastaukseksi kuin EI. Mutta, sitten uskalsin pyyttää, ja sain apua. En ole eläessään tuntenut vastaavaan luokan helpotusta. Yksikään hiivatin päihde ei voita sitä tunnetta. Ja kumma kyllä, se on lähes pysyvää. 

Tottakai minulle iskee mielihalut, ajoittain aika vitun voimakkaitta. Mutta, milloinko ne iskee? Silloin kuin olen oman hiton pään vankina, eli yksin. Jos ne iskevät öisin, lähden kyllä ihan pokkana lenkille, kuuntelen musiikkia, ja odotan aamun sarastusta. Tai käyn 24h kaupassa, ja moikkaan vaikka henkilökunnan. Yksi lämmin tervehdys voi saada ihmeittä aikaan. 

En tarkoita että avaudun kauppan kasalla omista ongelmista, katselen vaikka hedelmäosaston värit. Öitä.

toipuminen

 

Toipuminen, se kuuluisaa monivaiheinen prosessi. Jos Finlandiatalo hyväksy pienemmän version itsestään, niin me voimme ryhtä samaan prosessiin. Se on täysin normaalia että purjehti toipumisvaiheen satamasta toiseen. Omaa venettä, ja purjeet, täytyy huoltaa. 

Jos kieltää olevansa addikti niin se sama juttu kuin yrittäisi lähteä ilman purjetta purjehtimaan. Nykypäivän polttoaine hinnoilla on ihan saakelin turha luottaa johonkin kaksitahtisen moottoriin. En muutenkaan uskoa että meidän addiktien työkalupakin sisältö riittää sen vehjen korjaamiseen. 

Moni meistä on varmaan skidinä unelmoinut oman paatin kipparoimisesta. Käykää ihan muina miehinä tutustumassa satamien veneloistoon. Ehkä joku vitsikäs kippari Kalle tarjoaa teille elämänne kyyttiä. Käykää ennen reissua tsekkaa solmut.net . Merimiessolmun tekoa kande harjoitella ennen kuin lähteää purjehtimaan raittiin elämän aalloilla. Kevättä rinnassa mennään uusia rantoja kohti, ja toipumisteltta pystytetään aina saapuessaan kohteeseen. 

keksiviikko

 

Illalla olisi taas klubi hubina tarjolla. Taas joudun kestämään päihtyneitä baari asiakkaitta, mutta se meni viime kerralla ilman pulmia. Tänään oikein toivon että joku osaisi nauraa minulle. Pitäisi varmaan keksiä alkupuheille vähän vitsejä, tänäänhän on keksiviikko. 

Tämä teksti päättyy aika absurdilla tavalla. Sanat ovat kuitenkin vireessä, ne soivat eri sävelessä kuin A-vitamiini duurissa. Taidan virittää itseäni B-12 vireeseen. Joku tyylikäs hattu olisi se kokonaisuuden kruunavaa vehje, mutta joudun kyllä toteamaan etten löydä muuta kuin tyhjän keksirasian. 

Toisaltaan, se rasia on aika sievää, ja metallista tehty. Sehän voi olla että joku yleisöstä suuttuu minulle, ja sitten rupeaa varmaan tyhjät tuopit lentämään. Keskeliäisyyden kuuniaksi suostun, tässä tapauksessa, väsämään keksirasiasta lavakypärän. Se siitä tyylitaju jutusta, näillä mennään. Ai niin, Restobar Tenho, Helsinginkatu, Stadi. Omakehuklubi, see ya later!

joka kevään palapelit.....

 Minun silmissä tämän kuvan rakennelma ei vaikuta sekavalta. Siinä on aivan tarpeeksi ehjiä neliöitä. Voin suhtautua tähän kuvan rauhallisesti. Omat tavoitteet ovat selkeytyneet. Tänään en yksinkertaisesti jaksa kertoa minkälaisia tunteita tämä kuva olisi ennen aiheuttanut. 

Kyllä tämäkin palapeli vielä järjesty, sen järjestys on ainoastaan omasta suhtautumisesta kiinni. Me voimme vaikuttaa siihen minkälaisissa suhteessa meidän omat pelinappulat ovat toisiinsa. Välillä täytyy katsoa elämää kuin se olisi peli. 

Kevään valoisuuteen täytyy tottua, jokaisella menee se omaa aikaa, mutta minusta tuntuu että olen jo herännyt omasta talven horroksesta. Minä saan valoisuudesta voimaa, ja haluan kesällä kerätä sitä niin paljon että se pitää minut talvellakin suhteellisen piirteänä. 

Antakaa valon voiman eheyttää teitä. Öitä, ja huomiseen. 

166, ei 666

 

Tämän rintaman sotasuunnitelma on yksinkertainen. Hyökätään niiden kimppuun jotka ansaitsevat sitä. Aika helppo nakki, ainakin tässä ihanassa etämaailmassa. Oioi, nämät viisaat päättäjät. Minäkin tykkään numerolsarjojen mielenkiintoisesta haasteista. Mutta, minua ei kiinnostaa pätkääkään mikä on 166+666 summa.

Olen kuullut tiettyjen hoitsujen suusta : Pomo kysyi montaako potilasta hoidaan päivässä. Täh? Tietääkseni sairaanhoitajien koulutus ei liitty massatutoanton liukuhihna duunarin vaaditun ammattitaitoon. Saman kysymyksen voitaisi "vittu" kysyä joulupukilta : Montaako lahja jaat jouluaattona? Kaksi yhtä epärealistista kysymystä.  

En ole pukki, enkä hoitaja. Mutta, olen omassa työurassa törmännyt yhteen valitettavan tosiasian. Moni ns. johtaja, tästä se lähtee. Minusta tuntuu oikeasti usein siltä kuin olisin joutunut kokkamaan gaala-illallisen vatipään neuvoja noudattaen. 

Omasta mielestä se on fyysikan perusteiden ansiosta mahdotonta tarjota ruoka vadilta mikä leijuu jonkun pomon pään yläpuolella. Ai montako potilasta? No hitto, montaako sänkkyä tässä huoneessa on? laske vittu itse. 

Tyhmien kysymysten sarja jatkuu : Montaako paukku olet tänään vetänyt? Kuka sitä voi päihtyneenä muistaa? Aika harvoin kysyttiin että heittäsin jonkun arvion. Ei muuta kuin ihanaa raitista päivää kaikille.

tähtihetki

Luonto, hän jaksaa kyllä lohduttaa. Hän luo minussa ihan oman luokan yhteenkuuluvuuden tunteen. Hän aiheuttaa minussa realismin riippuvuutta. Hän saa minut nälkäiseksi, myös tunnetasolla. Ehkä olen taas etsimässä sitä ns. viimeistä leikkausta, sitä loputonta turvaa. Tiedän että se hetki ei ole lähelläkään vielä. 

Joskus haluan sulauttua takaisin mereen, anna sen viedä, ja kauas. Ne on näitä hetkiä kun minulle selviää että minun fyysisellä olemuksella ei ole varsinaisesti yhtään väliä. Olenko liian nöyrää hänen nähden? Ehkä, ehkä en. 

Se vaan kuuluu tähän saakelin tautiin että meidän täytyy kokea jotain itseämme suurempaa. Kuulostaa lapselliselta, mutta koen kiitollisuutta että tunnen tämän lohdun. Oman äitini "antamaa" rakkaus ei pääse des lähellekään tätä tasoa. Öitä.

 

Täh?

 Huomenta kanssa kompuroivat, hehe 😛😛😛, se olisi makean veden maanantai. Eilen sain jo niin paljon sitä ns elämän suolaa että taidan tänään syödä myös jälkiruoan.

Niin, maanantai. Kuvan pitäisi olla kirkas, mutta se selviää vasta kun saavuin tukikohtaan. Luovuuden plussat ovat iltapäivän aihe. Se on hyvin toimivaa vastalääke, en oikein jaksa kuulla jotain kevätmasennus läppää.

Ei muuta kuin hymy naamaan, ja valoa pimeyteen.

pikku sievääääääää......

 Wow, olipas ihanaa keväinen lenkki. Jopa varsinaiset luonnonlapset ovat heränneet. Pian alkaa kirsikkapuiston väriloisto. En oikein jaksaisi odottaa. Mutta, se siitä. 

Möhööö, se on kukka! Mitäs siinä mukamas on niin hieno? 

Minä, ja toistot. Tämä teksti on suunnattu tietylle ryhmälle. Kielteisten ajatusten palvojat. Ouch, ja hupskeikkaa. En tarkoita masentuneita, todella sairaita tai todella surullisia tyypejä. 

Te, mukamas auttavat sielut jotka eivät tajua että omat paskat jätetään omaan pukukaappiin. Minä oikeasti suosittelleen teille seuraavan vaihtoehdon: Blogin nimeltä omapaskarintama.com

En uskoa että sellainen on olemassa, mutta, ihan pienenä vinkkinä. Jos oma kekseliäisyys on heikossa hapeessa. Kauneudesta vielä vähäsen infoa. Se on kuulemma katsojan silmissä. No, mitä jos on kauneudelle sokeaa? Mm. voi kunnella kevätlintujen sekametelikonserttia. Ne linnut joita olen tänään bongannut sevengasivat aika iloisena menemään. 

Kukkia saa haistaa, ihan muina miehenä, puita saa halata......Vaihtoehtoja on. Olkaa nyt edes äitienpäivään kunniaksi vähän pirteimpiä kuin vituuntunut taksikuski. Gracias!

Orpona

 Niin kuin moni muu, minä synnyin kodissa missä se oli aika jokapäivänen juttu että tunsin itseäni orpoksi. Onhan se parempi kuin urpoksi, ja tossullakin on kumppani. En nyt jaksa äitienpäivän kunniaksi haukkua sitä omaa mammaa. 

Hänelle oli kyllä yksi, lievästi sanottuna, hassu äitienpäivään liittyvää teoria. Minä kysyin kuitenkin aina : Mitä haluat ätienpäivälahjaksi? Vastaus: En halua mitään, se koko juttu on natsien keksimää juhla. Ok, se siitä sitten.

Olisko minun pitänyt ostaa hänelle designer foliohatun? Joskus sytyn hitaasti. Mutta, hän oli kyllä luksustuotteista riippuvainen. Kultainen foliohattu, haluaisiko joku teistä sellaisen? Tilauksia saa lähettää.

Minä en ymmärä näitä shoppailu hulluja. Ehkä sittenkin kärsin myös materiaalisti allergiasta. Eli, hitot turhasta tavarasta. Minusta tuntuu että olen kiertotalouden kikseistä riippuvainen. Jännää mitä kaikkeaa itsestään löytää kun on vähän reflektoinut. 

Se johtuu varmaan siitä että olen kasamassa vanhasta identiteettistä uuden. Saisinko orpo henkkareita tilattu? Ehkä joku virkamies mamma jaksaisi adoptoida meikäläistä. Hehe, äläpäs poika unta näe. Holy mother, hear my prayers.

Tasapaino

 Oho, sain tänään muistuksen. Miltä se pahan luokan ahdistus tuntuu? No, pahalta. Olin jo alkuviikosta alkaen miettinyt, aamusta iltaan, mikä vittu minua nyt vaivaa. Luulin että se johtuu ainoastaan lievästä mahataudista, mutta tulin taas siihen tulokseen että aivot ja suolisto ovat yhteistyökumppaneita.

En jaksanut muistaa että oma massu reagoi stressiin. Mutta, nyt olen levännyt, syönnyt ja kirjoittanut. Liikunta jäi taas kakkoseksi, ja se meinasi kostautua. Eli, päätin nyt maanantaista alkaen taas satsata enemmän tasapainoon. Kuka nyt hitto jaksaa ainoastaan työnteolla elää? Se meinasi taas viedä, työnarkkari rooli. 

Onneksi olen oppinut seurata omaa toimintaa, päiväkirja on toimiva työkalu. Niin kauan kun jaksaa täyttää sitä. Whoopskeikka!  No, joskus täytyy palata alkupisteeseen, ja noustaa sieltä taas elävien, ei orjien, joukkoon. Hyvää, ja rentouttavaa viikonloppua!

luodaan...

 

http://www.blogi.thl.fi/luovuus-on-voimavara-josta-on-arjessa-monenlaista-hyotya/

Vähän taustamelua, joskus täytyy olla luovaa jos haluaa tehdä jonkun asian selväksi. Liian moni uskoa että ollakseen luovaa täytyy pystyä luoda taidemuseolle kelpaavaan taulun. Sekin on hieno saavutus. 

Luovuus, tämä leikki, ei ole mikään hiton kilpailu. Annetaan starojen olla staroja. 

Otetaan toipuminen, ja luovuus. Pysytään asian ytimessä. Luovuus on toipuville oikein mainio voimavara. Sitä jopa vaaditaan kun täytyy oppia selviämään arkipäivän perus haasteista. Uni, yksi erittäin tärkeää osapuoli kun puhutaan toipumisesta. No, miten voidaan luoda rauhallisen unensaanti ympäristön? Me voimme luoda hiljaisuutta, pimeyttä ja turvaa. 

Ruoka, kokkaus on jo itsestään luovaa prosessi. Me voimme sen avulla luoda tervelliset ruokailutavat. Mm. kasvisten värimaailma saattaa tuoda omalla kauneudella iloa päivään. Oikea sekahedelmäsalaatti on maukas, ja piristävää. 

Me voimme myös luoda meidän omaa toipumispolkkua. Se on täysin mahdollista steppailla sellaista reittiä pitkiin mikä vie muuaalle kuin piritorin keskukseen. Kaaoksesta ei voi aina kieltäytyä, mutta sen keskelle voi oppia sopeuttua haastaviin ympäristöihin. Kaaosmyrskyn silmä, se auttaa näkemään rauhanmerkkejä, toivoa ja elämän uusia ulottuvuuksia.

jonossa.....

 Olisiko joku hermostunut bussiaikatauluun? Vai mitä tämä tarkoittaa? Veikkaan että vandalismi on syy tähän outoon pysäkkimuotoon. Lasisirpaleiden määrä ainakin viittasi siihen suuntaan. Bussinumeroiden ilmoitustaulu on kyllä sijoitettu hassusti, ihan kuin se olisi itse jonottamassa. 

Ota messiin jos kehtaat! Jos aletaan puhua tasa-arvosta, niin täytyy nyt perjantain aamun kuuniaksi mainita että selkäkivuista kärsivälle jättiläiselle ei todellakaan olisi kivaa tutkia tätä kylttiä. Sehän vasta aiheuttaisi liikenne kaaoksen jos hänelle iskisi selkäkramppi. 

Tai, olisiko tässä käynyt samalla tavalla kuin vappuna, Esplanadissa. En ole kyllä muistakseni ikinä nähnyt että koko hiivatin bussipysäkin kehikko olisi purettu kun lasi oli ainoa uhri. Veikkaan että tolpat saivat kunnon kyytiä. 

Tätä sotkua ei voi verratta päihdesirkuksen tosi tv:n, mutta se sattuu oman tukikohdan läheisyydessä, ja se herätti snadisti huolta. Pysykää turvassa!

läpimurto

 Tämä kuva muistuttaa minua siitä päivästä kun päätin että hukkumiset saavat loppua. Olin kuitenkin niin kauhuissaan että minun piti kuvitella olevani vapaana uivaa vallas. Olen aina saanut kuvista paljon voimaa, mutta kun nyt katson tätä kuvaa haluan palata henkilökohtaisella tasolla omien arvojen suojiin. 

Toivon, tällä hetkellä, että luonto voisi hoitaa muutaman tärkeän päätöksen minun puolesta. Haluaisin antautua sen hellyydelle, voimalle ja parantavalle lohdulle. Olen aina rakastanut luontoa, mutta tänään olen kysynyt itseltäni miksi olen niin usein erehtynyt luulessaan että olin rakastunut naiseen. Hmm., koska tämä addiktio on todellakin tunne-elämän sairaus.

Voisin lyödä itseäni päähän kun en tajunnut että rakkauden tunne ei monesti ollut mitään muuta kuin puhdas hylkäämisen pelko. Miten hitossa olen kehittynyt niin keskeneräiseksi hölmöksi? Traumaperäinen kauhu on vastaus. Se pelko väärentää kaikki aidot tunteet, ja yhtä pahasti kuin päihteet. 

Tästä syystä minä tartun romanttisiin unelmiin, eli maalaan turhan kauniin kuvan minun omassa vajassa päässä. Tämän asian tiedostaminen on oman luokan läpimurto. Kuulostaa ehkä oudolta, mutta olen vihdoinkin hyväksynyt tämän puolen itsestäni. Saanko sen työstetty? Kyllä, ajan kanssa. Öitä.

puss älskling

 

Hyvää päivää! Ja tervetuloa tämän päivän palaverin! Veikkaan että mul oli tiistai aamuna vähän samanlainen ilme kuin sain kuulla yhden staran mielipdettä kolmannen sektorin toimijoista. Meinasin melkein oksentaa roskapöntöön. Mun rupesi oikeasti vituttaa kun tämä yksi selitti paikoista jotain puutaheinää vaikka ei ole itse edes käynyt. 

Joskus kande varoa mitä suustaan päästää. Se voi joskus aiheuttaa kuulijassa allergisen reaktion, varsinkin kun joutuu kokonaisen vartin kuunnella killttiinä poikana. Toivoin kuitenkin päivän pääteeksi oikein hyvää loppupäivää. 

Ilmeisesti jotkut " gurut" luottavat siihen mitä seiska lehdessä kirjoitetaan. Tiistaina toivoin sydämestäni että osaisin sanoa nätisti seuraavaa lausetta : Nyt se hiivatin pää pois persuksista! Meitä on, onneksi, moniin juniin. Jotkut astuvat aina pikkasen myöhässä lähtölaiturille. Silloin kannattaa mennä takaisin kotiin, ja lukeaa omassa rauhassa päivän lööpit. 

Liian moni meistä uskoa näihin naurettaviin huhuihiin, ja mitä siitä seuraa? Meitä vedetään kuin päässejä narussa takaisin leikkikentälle. Kamakenttä ei ole mikään hiivatin leikkipuisto, sen kande muistaa. Pusut kaikille, ja pysytään kiltteinä, jatkossakin. 

Motivaatio

 Motivaatio, en saa tämän aiheen kanssa rauhansopimusta solmittua. Omalla kohdalla sen taso heitelee, mutta ei usein. Olen jo ennenkin kokenut että omaa luottamus, toivo ja unelmat voivat tuottaa pettymyksen tunnetta. 

Syy siihen että ennen aina ylireagoin pettymyksiin on että satsasin aina yhden kortin varaan. Se yksi, ja " ainoa " mahdollisuus mureni. Kuvan mies, hän on "musta". Vittu mikä termi. No, hän ei kuitenkaan vaikeuksista huolimatta näe maailman mustavalkoisena. 

Minä sain oman motivaatiotason kasvamaan kuin ryhdyin tekemään asioita mitkä pidin itselleni täysin mahdottomana tehdä raittiina. Eka metsälenkki ilman pussikalja tuntui todella oudolta. Mutta, ei siihen mennyt kovin kauan kunnes tunsin itseäni raittiina myös turvattuna. 

Mun piti silloin vielä kokeaa mahdollisimman monta ulkoisia motivaatoreita. Ensin ryhmämuotoinen shokkihoito, sitten keväiset tuoksut, ja äänet. Koen kyllä lintujen keväistä sekametelisoppaorkesteria rauhoittavana tekijänä.

Nyt olen siinä pisteessä että oma raittistumisen halu on sisäistynyt, se alkoi viime kesänä. Olin jo alkuvaiheessa törmännyt niin loistaviin tyypeihin että se auttoi minua päättämään että se käyttö maailma saa jäädä muiden hoidettavaksi. 

Addiction, ja sen tulkinta.....

http://www.paihderiippuvaiset.fi 

Addiktio = riippuvuus. 

Moni meistä elää siinä uskossa että tämä sairaus aiheuttaa ainoastaan fyysistä riippuvuutta. Minä itse, tämä ns. pikku Julle, minä elin koko käyttöaikani siinä harhaluulossa että kun darra loppuu olen parantunut. Whoops! 

Tämä hassu kuva, no, se kertoa aika hiivatin suoraan miten solmussa olin. Mun tunnesolmuista oli jo ajat sitten ilmat hävinnyt. Niitä piti melkein lämpöpuhaltimella sulattaa. Jäin alkuraittiudessa usein vielä vennamaan että joku voisi ystävällisesti avata niitä minun puolestani. 

Noin puolen vuoden itsetutkiskelun, ja vertaistuen antaman hellän aivopesun jälkeen pääsin omien solmujen kimppuun. En oikein ikinä ennen tajunnut mitä mun päässä tapahtuu, ja nyt tarkoitan tunnetasolla. Tiedostan nyt joka päivä enémmän että haluan, ja tarvitsen raittiuden. 

En vittu haluaa enään solmia muuta kuin omat kengän nauhat umpeen. 

Tämän linkin kautta voi löytää paljon tietoa tämän sairauden todellisesta luonteesta. Se on sairaus. piste. Yksi maailman monimutkaisimmista pedoista, jopa käärmeet jäävät kakkoseki tämän pirun verrattuna. Antaisin mielummin myrkkykäärmeelle luvan astua mun  syliin kuin tämän valehtelevan paskiaisen. Yksikään eläin ei haisee niin pahalle kuin tämä mörkkö. 

Toipuminen on ajoittain pelottavaa, mutta se antaa aina jossain vaiheessa yllättäin lohtua. 

kontrastit

 Luonnonvärien maailma, en tiedä teistä, mutta mun mielestäni se on huommattavasti värikäämpää kuin aamujen uutisotsikkoiden " prosaa ". Sota, lakkoja, ympäristön tilanne ja kaiken lisäksi kevään sirkustaiteilijoiden esitys. 

Motivaatio, se on yksi aihe mikä on jo yli vuoden pyörinnyt ajatuksissa. Eli, mikä juttu saa meidät toimimaan niin kuin toimimme. Pelko, se on toiminnut omana moottorina, ja se toimii edelleen. Ilman sitä, hmm., en oikein uskoa että olisin ryhtynyt tähän sisäiseen muutosprosessiin. 

Pelko, se on sellainen erittäin kivaa tunne josta tulee todella helposti se tuttu, ja turvallinen kumppani. Se on erittäin silmiä avartavaa kokemus kun näkee tai kuulee mihin se oma pelosta johtunut toiminta on päättynyt. 

Minun tapauksessa se pieni, ja ihanaa pelontunne. Se on elinikäinen seuralainen, minulle tulee välillä jopa ikävää jos en tunne sitä. Ihan kuin olisin riippuvainen siitä. 

Tunteiden käsittely, pikän siiman prosessi. Aina ei voi olla varmaa mikä hiton tunne tarttua koukkuun. Eilen se oli väsymys. Jopa snadin luokan turhautuminen. Itsehoitoon erikoistunut tohtori soittii ovikelloa, ja käski pysyä omien seinien sisällä. 

Päätin eilen että pidän viiden päivän touhuloma, aina saa yrittää. Jostain vitun syystä mulle ei ole ikinä ollut tarpeeksi " rohkeutta " satsata ainoastaan omaan hyvinvointiin. Ehkä pelkään sitä että alan voida liian hyvin, se on ainakin ennen aiheuttanut ongelmia. 

No, kyllä se tästä. En koe tarvetta kaivaa sitä ns. omaa motivaatoria kellarista. Tässä se itsua mun vieressä, ja käskeä. Se kuuluu toipumisen että on ajoittain vähän hukassa, no hätä. Aamupala tauluun ja menoksi.   

Salaisuudet......

 Tämä pilvimuodostelma näyttää siltä että olisi jotain salattavaa.....! Nyt täytyy kyllä sanoa ettei se ole ainoastaan kampailevien addiktien ominaisuus kun PUHUTAAN omien, ja aitojen tunteiden salamisesta. Moni toipumisessa mukana oleva käyttää näitä katumaailman fuulamiskonsteja, ja väärässä paikassa. Rintama on tällä blogille aika iskevää nimi. 

Miksi vitussa niin moni meistä ei pääse omista harhaluuloista eroon? Kyllä jokainen ihminen puhuu paskaa. 

Mutta, että käännetään faktat valheiksi, ei mahdu mun kaaliin. Tämä toipumis sirkus ei ole kilpailujen mekka. Jos kuvittelee pärjäävänsä tällä radalla ilman taitoja saa mun mielestä lähteää haneen. Se että me addiktit verrataan koko ajan kaiken keskenään on niin säälittävää etten tiedä pitäisikö nauraa vai itkeää. 

En jaksa enään jaaritella tänään. moi.

ota koppi

 

Pitäisikö pikkuhiljaa käydä sporttidivarissa, ja katsoa olisiko heille veskarin vermeet hyllyllä. Sitten voin ottaa opiksi kuin otan kopin. Vaikka olin eilen lähellä mennettää hermoni, päätin illalla hyväksyä että joudun välillä torjua vatipäiden lämärit. Kyllä ne aiheuttavat pientä tuskaa, 150 km tuntuivauhdilla laukkaissut irtopääkiekot osuvat yleensä herkkiin kohtiin.

Yksi nauruterapian helmeistä, hehe, Teenpäs itsestäni väliaikaisen vitsiniekan. Ajattelin ensialkun löysätä mun tiukkaa pippoa. Yritin jo laittaa tiskirätin päähän, mutta ulkona tuuli puhalsi liian ankarasti. En löytänyt yhtään narua, niin päätin nauraa. Se oli aika hauskan makuista kauraa.

Ei muuta.

perussetti 6:0?

 En tiedä kumpi nyt voitti tämän erän. Vitutuksen päällikkö vai empaattisen vallankumouksen hahmo? Se on täysin turha itse vastata omiin kysymyksiin. Pysyin kyllä työympäristössä asiallisena. En jaksaa enään leikkiä sitä menneisyyden keittiönatsi. Mun piti heti töihin tulessa käydä vessassa, ja lyödä mun työnarkomaani hahmoa turpaan. 

Ihan nätisti meni, minun oli pakko kuitata yhdelle ns. ulkopuoliselle työntekijälle että tiedän enemmän omasta duunimestasta kuin hän. Näin hänen ilmeestä jo että rupesi korvissa soimaan. Sävelestä ei edelleenkään ole harmainta aavistusta. Mä en voi SIETTÄÄ että puhutaan kenelle tahansa kuin he olisivat lapsena tippunneet puusta. 

Tiedän ettei ole mun rooli vapaaehtoisena kantaa muille taustapeilit olkapäälläni. Mulle se näyttää edelleen kaiken tarpeeksi kirkkaana. Vaikka olen aika selvillä vesillä omaa tausta nähden, minulla on vaikeaa hyväksyä kun muiden saamattomuus estää oman ja toipuvien etenemistä. Kaiken kruunaa yksi temppu. Joku oli leiponnut kakun, sen kunniaksi että Apottin käytönotosta on kuulunut yksi vuosi. Jippii, nyt ollaan juhlakunnossa. 

Tämä helppo järjestelmä sekoittaa jengin päät siihen pisteeseen että rupeaa melkein nolottaa kuin seison jonkun käyttäjän vieressä. Tämä stadi on nyt riippuvainen yhden hienon järjestelmän toimivuudesta. Nyt saadaan painaa nappuloita siihen tahtiin että napit sekovat. Ketään me sitten syytetään? Mun mielestäni sitä dorka joka päätti hukata siihen muuan euron, no, onneksi seuraava virallinen sekoilupäivä on Juhannus. 

150 kertaa....

 Jännitystä ilmassa, uusi rintama ( ei rintamaito) keskeinen viikko on alkannut. Ehkä aamusuihkussa on mahdollista purkaa tätä jännityksen olotila. Olen aina inhonnut sitä kun en tiedä minkälainen sotku minua duunikulmassa odottaa. 

Ei se mid, minä lähden huolella pestynä vaalimaan puhtauden periaatteet. Parranajosta en ole varma, juon vielä lisää aamuplöröjä, ja katsotaan mikä kevätlintu sitten herää. Moikka kaikille!