lauantai 30. huhtikuuta 2022

Tiskirätit jne...


 Vapputunnelma, se on kertakaikkiaan ihanaa kuin voi todeta että raitiissa seurassa voi heitäyttyä hulluuden. Eilen grillattiin, leikittiin ja sekoiltiin turvallisessa ja puhtaassa ympäristössä. En kyllä aivan tämän näköisenä lähtenyt eilen kotivovesta.  Tyylitaju jne. 

Tuskin tämä naamio olisi haittanut ketään. Tuli taas naurettu enemmän kuin tarpeeksi. Nauru, sekin rauhoittaa. No, yksi vappu Saksassa. Me oltiin jo ennen vappupäivä ehtineet kiertää koko kylän kapakat. Olotila oli mikä oli. 

Aamun lämpötila oli laskenut pakkasen puolelle, mutta kyllä pääkadulla strippattiin. Me heitettiin paksut rotsit haneen, ja leikittiin olevaan kovia poikia. Kyllä, meille naurettiin. No, päätettiin iskeää seuravaan baarimikon kimppuun. Siellä meni sitten muuan tunti. 

Tämä oli kosteaa, mutta hauskaa vappua. Kunnes, päätin lähteää himaan. Tulin baarista ulos, ja luulin että olin juonut niin paljon että näen taas ihan omia. Joku, ja tämä on tosijuttu, oli kiivennyt katulamppu pylvästä pitkin, ja kumma kyllä, ylöspäin. 

Näen oikeasti noin viiden metrin korkeudessa hahmon joka oli tarttunut katulamppupylvään kiinni, ja alastomana. En yksinkertaisesti jaksanut jäädä katsomaan miten loppupeleissä käy, liikaa on liikaa. Eli, rakkaat kansalaiset, ottakaa ihan hissun kissun. Kyllä se vappu tulee, ja menee. Minua ei huvittaisi pätkääkään tulla irottamaan yhdenkään teistä jostain vitun lamppupylvästä. 

perjantai 29. huhtikuuta 2022

Plan A


 A suunnitelma, alkuvaiheen tukipilari. Mikä voisi olla järkevää päivänsisältöä? Alkuvaiheen ehkä pahin kompastuskivi. Rutiinit, niitä en oikein jaksanut miettiä ennen kuin sain oman pään putasattua. Mutta, kumma kyllä, voin taas toteaa että yksi järkevä teko per päivä auttaa pysymään raittiina. 

Varsinkin tällaisena viikonloppuna on aika saakelin hyvää tietää mitä tapahtuu. Ehkä tästä kuvasta on apua. Muutama ryhmäkäyntiä, lepoa, ruokaa ja vähän pidempi lenkki. Niin mun viime vuoden vappu taisi sujua. 

Nyt chillaan himassa, ja yritän saarnata. En ole kertakaan tavannut vappu papin. Ei ainakaan raittista sellaista. Ajoittain tekisi mieli rukoilla teidän puolesta. Armolias Herra, voitko jakaa leipää, ja vettä sitä tarvitseville? Nyt istun vielä tässä, ehkä kohta alkaa nakkisämpylöiden pudottaminen. Voin ainoastaan toivoa että ne osuvat suoraan suuhun. 

Pitäisikö avata vesihannan? Mul on yksi ylimääräinen ämpäri. Ehkä täytän sen, ja vien sen Roihuvuoren kirkon portaille. Numeropalvelulta saan todennäköisesti pappiukon yhteystiedot. Jaan sen ihan mielelläni hänen lohduttavan hoivaan. Bloggajan siunausta kaikille. 

yömyssyt......


 Ennen vanhaa käytin päihteillä ommeltun yömyssyn. Myssyssä ei ollut saumoja, mutta se hajosi saumoista. Niin kuin koko elämä. Nykyään käytän vettä, ja leipää. Kun peruselämä pyörii yksinkertaisella tavalla on huomattavasti helpompaa kohdata näitä ns. taviksen haasteita. 

En alaa väittää että elään kuin munkki. En muutenkaan haluaisin elää jossain luostarissa. Mun oma tahto kikkailee ajoittain aika pirun paljon. Mutta, se hiljenee lähes heti kun olen hyvässä, ja aidossa seurassa. Aitoa seuraa,se tarkoittaa rehellistä sellaista. 

Rehellisyys ei aina ole kaunis, lohduttavaa tai inspiroivaa. Miten rehellisyyden käsitelee on aika usein kuulijan korvista kiinni. Minun maailmassa rehellisyyden tarkoitus on tuoda ajoittaista kipua. Se kipu kertoa aina jostain. Se opettaa, ja auttaa kyseenalaistamaan omia ajatuksia ja tunteita. 

Toipuminen+rehellisyys = TOIMII. Meidän täytyy oppia kertomaan avoimesti, ja rehellisesti mitä apua me tarvitsemme. Tarpeet, voi vittu että ne vaivaa. Se johtuu siitä että me addiktit emme tiedä hölynpölyä siitä mitä me oikeasti tarvitsemme. Muiden viisaus, se on meidän elämänlankkaa. 

Juokaa vettä, öitä.

valomerkki?


 Hehkuva munapää! Moro kaikille, yritän välillä keksiä uusia toiminimejä, en usko että toi titteli toisi yhdelläkään alalla menestystä. Se on täysin normaalia ertä päässäni pyörii kuin jouduun surfamaan muutosten aaloilla. Luukku vaihtuu, mutta minä en suostu astumaan syrjään. 

Elämä on aina täynnä muutoksia, mutta onhan niitä hetkiä kun tuntuu siltä että muuttokuorman kuljettaja on ajannut harhaan. Silloin täytyy pystyä rullata iskujen kanssa. Olen raittiina oppinut sopeutua muuttuviin tilanteisiin, ja ilman päihteiden epäluotettavaa kainalosauva. 

Eihän mikään voi muuttua kun makaa tajuttomana jalkakäytävällä. Alkuvaiheessa tämä ns. muutosprosessi vaatii että kunnellaan tarkkaan sitä mitä viisaammat toipuvat sanovat. Siitä ei tulee hitto mitään jos suhtautua neuvoihin kuin ne olisivat käskyjä. 

Teistä en tiedä, mutta kerron nyt kuitenkin avoimesti yhden jutun. Pähteettömät kohtaamispaikat järkkävät täysin ilomieliin ,ja ilmaisena meille Puhtaat vappumunki skrudamis pippalot. Nälkäisenä ei tarvitse kärsiä, itseasiassa ei tarvitse kärsiä ollenkaan. Peput penkiltä ylös, ja sitten voi vielä napata niin paljon ilmapalloja matkaan ettei kädet pystyy syöttämään mitään mömmöjä meidän kurkusta alas. Glada vappen, hela natten bara vatten. 

torstai 28. huhtikuuta 2022

Elämän suola


 Yeah 😊, mausteinen viikonloppu tiedossa. Ruoanlaiton suurin haaste on saada mausteet tasapainoon, se pätee myös toupumisrintaman keittiössä.

Elämä on oikeasti vähän samanlaisessa painoluokassa kun pitkät keittiövuorot ovat. Aamusta iltaan sydäriä aiheuttavassa paineessa.

Kokkaus taito on yksi niistä jutuista minkä kannan jatkossakin, vaikka se ammatti meinasi viedä hengen.

Minkä makuinen toipumis burgeri mahtaisi olla? Kunnon krapulasafka saisi uuden merkityksen. Jokunen teistä tietää jo mitä se vaatia että saa nöyrän piirakkan ohjeen. 

Se on kuulkaas kohta vappu. Tulinen viikonloppu, roskaruoka ja potkua sisältävät päihteet. Peruskuvio, katsotaan sitten maanantaina mihin sfääreihin päihteiden ylikulutus on noussut. Mitä te meinatte keksiä kun tämä pallero ei enään tuota tarvittavat raaka-aineet? Meidän aikuisten maailmassa ei ole yksikään elämän osa-alue missä joku toinen voi kantaa vastuun meidän touhusta. 

Mul on ollut suhteellisen rankkaa viikko. Silti pyrin auttamaan. Pää pois persuksista, lyhenne olisi ppp. Ehkä joku kemisti nero voisi keksiä sen nimistä muuntohuumetta jolla olisi tällainen vaikutus. Silmät aukesivat, jokainen näkisi pirun kirkkaasti missä mennään. 

Lohtua saa tänään hakeaa vaikka nettiporno sivuilta, minulta sitä ei tässä vaiheessa päivää herää. Minä lähden halamaan puita,kukkia ja läheisiä. Luottamusta on tänään aika kortilla. Minä en hölmöilee, mutta olen kuitenkin huolissaan, ja teistä. Puhdasta vappua!


keskiviikko 27. huhtikuuta 2022

Rauhan merkkejä.......


  No niin, näiden kaunokaiden merkitys kasvaa päivästä toiseen. Tämä kukkalapsi ei ainakaan alaa lähettää mitään lapsellisia viestejä, eikä väärään aikaan. Kevät on mikä se on. Yksi ylösnousun viitavaa vuodenaika. Mutta, kaikesta ihanuudesta huolimatta. Jotkut meistä ei herää koskaan palatakseen elävien joukkoon. He ovat jostain syystä päättäneet tehdä meidän elävien olemuksesta mahdollisimman hankalaa.

Turha nalkkuttaminen on yksi erittäin epämielyttävä tapaa kerätä huomiota. Miksi se on niin pirun vaikeaa hyväksyä että jollekin toiselle menee hyvin? En löydä yksinkertaista vastausta tähän tylsään kysymykseen. Kuulkaas rakkaat kanssa toipuvat. Aika moni meistä ei uskoa millään siihen että on ainoastaan yksi oikea toipumispolku.

Jotkut, ja heidän ns. toimenpiteet. Olen itse sitä mieltä toisten haukkuminen on aika säälittävän luokan kateuden osoittamista. Moni teistä elää siinä harhaluulossa että toipumisrauhan salliminen on laiskottelun muoto. 

Minä en ainakaan kunnioita jotain avutonta auttaja joka kuvittele olevansa joku toipuvien apu kunkku. Kunnioitusta on täysin mahdotonta saada jos ei kehtaa kohdata todellisuuden. Voin jakaa nöyrän piirakkan reseptin maksua vastaan. Te tiedätte mistä meikäläistä tavoittaa. 

tiistai 26. huhtikuuta 2022

kynäillään....


 Aloitin jo kakarana kirjoittamisen. Opin sen melko nopeasti. Viimeisten 13 kuukauden aikana on välillä tuntunut siltä kuin olisin vahingossa ampunut mustetta suoniin. Mikä ihme juttu meikäläisessä virtaa? 

Mun veri on jostain syystä hyvin tummaa, ja paksua. Mutta, olen mutsin suvulta perinnyt tämän luovan hulluuden, ihan kuin paksu veri ei riittäisi. On niitä hetkiä kun päässäni pyörii muuan sataa ajatusta yhtä aikaa. Eli, on ennen tullut kynäiltyä.

Osan keksiä juttuja, ja tekstejä on tullut kirjoitettua. Unelmoin jo skidinä kirjailijan urasta, mutta meidän perhen jatkuva muuttorumba esti sen. Nyt on nyt. Olen myös kirjoittamisen avulla tutustunut oman itseäni, jase on ihan fine. 

Kirjoittamisen avulla saan luvan kuvitella olevansa jossain muualla. Mun runouttaa voidaan kutsua reissu päiväkirjaksi. Mielikuvitusmatkojen ihanaa maailmaa, ja paras puoli tässä hommassa on että raittiina pääsee aina palamaan todellisuuteen, ilman darraoksennusta tai muita pottumaisia sivuoireita.

Kynä, se saattaa olla terävää, mutta sen pistovoima ilmenee sanojen voimalla. Write your ass off!!!!!!!! 

flower power


 Kukkien voima, se pelasti työmatkan murheista. Hitto, kun jengi ei osa kevälläkään ajaa rauhallisemmin. Hosumalla syntyy myös kolareita. Minusta on viime aikoina tuntunut siltä että dösäkuskeille saattaa  vapaapäivinä olla liikaa aikaa käydä sirkuksessa. 

Vasemalle, oikealle, suoraan? Täh? Sitten koko kylän liikkene sanoa POKS, ja näkemmiin. Onneksi lähdin kulkemaan omiin voimiin, en olisi muuten nähnyt tätä luonnon kaunokaista. Haluaisin joskus päästä samaan sielunrauha tasoon kuin kuvan kukka näyttää olevan.

Tuuli puhaltaa, aurinko paistaa, ja kenellekään ei tapaphdu mitään pahaa. Ehkä kuskit ovat syönneet jotain kielettyjä kukkia. Onhan tämäkin kaunokainen suhteellisen houkutelevan näköinen. 

Tunsin Saksassa yhden kaverin joka oli päihtyneenä ajannut autolla. Hän jäi elävien joukkoon, mutta noin 12 muuta ihmistä jouduttiin täysin turhaan pistämään hautaan. Tämä kaveri ei ole ymmärrettävistä syistä elossa. Yksi lipsahdus saattaa riittää, ja en tunne ketään joka jaksaisi elää seuramusten kanssa. 

Minullakin on ollut tilanteita kuin olen " vahingossa " melkein aiheuttanut rakkailleni vaaraa. Minulla on käynyt ihan mieletön tuuri. Tiedän etten olisi ikinä pystynyt antamaan itselleni anteeksi jos olisin aiheuttanut jonkun toisen kuoleman. 

Se on myös erittäin tärkeää miettiä mitä omasta toiminnasta voi seurata. Jos ei jaksa pitää itsestään huolta, voi kuitenkin ottaa vastuun siitä ettei vahingoittaa muita, vai mitä? Syökää syöttäviä kukkia, niitä on. Pieni tutkimusmatka tekee hyvää.

välilasku


 Eilen, oho. Tuli aika kovan luokan muistutus omasta menneisyydestä. Se oli täynnä kieltämistä, ja livahtamista. Ei mul ole ongelma, ja jos on, niin se ainoastaan mun asia. 

Sitten pääson kotiin, ja mehutankki näytti miinusta. No, söin hyvin, ja sain jossain vaiheessa silmät auki. En todellakaan jaksanut enään keskittyä päihdesirkuksen. Katsoin luontodokkareita joissa kuuluu Herra Attenboroughin ääntä. Se on ihan pirun rauhoittavaa, vaikka äijä puhuu asiaa. 

Nukuin kuin murmeli, mutta onneksi en ollut herätessään saman näköinen. Vuokrasopimusasiat haisevat kuin kaksi viiko vanha pyykkikassi. Ei se mitään, pestään ja allekirjoitetaan putsilla kynällä. Ei muuta.

maanantai 25. huhtikuuta 2022

hoods


 Aika lailla meitsin unelma naapurusto. Luonnonvaloa, raitista ilma, jäinen ympäristö. Mutta, kuka hitto tänne  on eksynyt? Tämä veijari varmaan ihailee tätä maisema. Ymmärrän. 

Olen aikoinaan päihtyneenä yrittänyt päässäni matkustaa vastaviin kohteisiin. Jatkuvien muuttojen takia sisäinen reissumies oli aina mukana. Pääsin myös kohteisiin missä olin turvassa. Niin hassulta kuin kuulostaa, mutta niistä harjoituksista on vieläkin hyötyä. 

Se pieni ikioma Shangri-La. Tykkään kuvitella paikkoja joissa pääsen koskettaa luontoa. Jokainen on varmaan joskus pitänyt hienoksi hiotun kiven kädessä. Ne ovat niin uskomattoman sileitä. Se on todella rauhoittavaa kosketuspinta. 

Se on todella tärkeää löytää sitä oma turvaa, ja rauhaa. Sitä on sirkuksessa hiton harvoin tarjolla. Vietäkää siinä paikassa niin paljon aikaa kuin tilanne vaatii. Minut löytää  aamulla bussissa matkalla duuniin, ja silloin olen vielä omassa maailmassa.

Stressivapaata ilman krääsää, aiaiai kuinka hyvin se toimii.............................Ai niin, hyvää huomenta. 

Monday morning......


 Aamukahvista oli pulaa, mutta se ei kuulemma kaunistaa. Kun hyppäsin aamulla dösän luulin että olin joutunut kyyttiin sarjakuvahahmojen kanssa. Se osoitautui kuitenkin maanantai aamun rutiiniksi. Bööh, hitto että pitää taas mennä hommiin. 

Tämä ei ole vitsi, jopa kuskilla oli tällainen ilme. Hymyilin samalla kuin leimasin lipun, ja toivoin hyvää huomenta. Bööh, oli vastaus. Tsemppiä sinullekin. 

Mun menneisyyden krapulanaamat eivät liittyneet viikonpäivään. Joka aamu oli sitä yhtä maanantaita. Bööh, missä brenkkuflinda nyt luuraa? Joskus jalkojeni välissä, silloin olin sammunut istuessaan. 

Jos joku teistä luulee että kaipaan niitä aikoja, niin en voi neuvoa muuta kuin pää pois p...........! Tämä on mun ikioma itseironia tyyli. Luppakorva luttunaama. LL. Näin nopeasti voi keksiä uuden nimikkeen. 

Ilman sairasta huumoria tästä toipumistanssista ei tulee mitään. Tehkää teidän oman peilin edessä hassuja naamoja. En kanna vastuuta seurauksista jos kokeilette sitä temppua julkisuudessa. Vastuun kantaminen kantaa vitsit teidän puolesta. Hauskaa yötä!

Aaltojen roiskiessa.....

 Viikon eka vertsi päivä takana, piti heti aamusta päätellä että viikonlopun surffaus meni prikulleen kuin odotin.

Laaksossa oli ilmainen viikonloppu tarjolla. Mutta, laakso ei tarjoa suojaa kun puhutaan hyökkyaalloista. Se ryömii joka kolkkaan.

Onneksi aallot aina loppupeleissä rantautuvat.

Se siitä. Juuri tasolle on aina hyvä palata, vaikka on päässyt päihteiden kahleista eroon. Kieltäminen oli päivän toipumivaiheen piste. Tuttua kauraa.

Jostain syystä en kyllästy siihen puurolaatuun. Se rupeaa aiheuttaa muissakin naurukohtauksia, ei livenä sentään.

Näillä mennään

sunnuntai 24. huhtikuuta 2022

freebird

   


                                                               http://www.lintukuva.fi


Tämä linkki ei liity päihdesirkuksen, se on lintukuvajien lapputori. Siellä voi myös kunnella lintuääniä jos tuntuu siltä että ei kestä piritorin päpätystä. Minulle sanottin montaa kertaa että tarvitsen ihan oman jutun jos haluan pärjätä toipumisrintamalla. Luonto on yksi erittäin läheinen rakkauden kohde. 

Se toimii paremmin kuin yksikään mömmö. Se iskee reilulla kädellä pataan. Se ei lyö vyön alle. Se osaa hymyillä rehellisesti, ja kauniisti. Se itkee kuin siltä tuntuu. Sen raivo on oikeutettu. 

Jokainen tarvitse paikan jossa samat säännöt pätevät. Luonto tuo minulle sisäistä turvaa, mutta sekin on syistä harvinainen herkku. Yliannostettuna siitäkin tulisi suurta tuskaa aiheuttava lääke. 

Luonnon oma sirkus, suosittelleen. Siellä jopa norsut soittavat ilosta torvensa. 


 

lauantai 23. huhtikuuta 2022

tekoja.....


 

Ihan pienenä vinkkinä vaan....... Älä lopeta. Toipumisen nyrkkisääntö. Välillä kyllä tuntuu siltä että olisin vasta toissapäivänä lopettanut päihteiden käytön. Silloin muistan että olin ymmärtänyt tämän vinkin väärin. Vedää vaan lisää, kyllä sä unohdat kaikken. 

Nyt en meinaa lopeta toipumista. Päihteiden kahleet, en ole ainakaan huomannut että elään vielä ketjun kinnitettynä. Olen antanut raittiudelle lupaa vetää minua narusta. Se on voimakas naru, ja se vaikuttaa kestävältä. 

Solmut joutuu ajoittain huoltaa, mutta kaulapannalla ei ole toistaiseksi ollut tarvetta. Vaikka haukkun, olen kaksjalkainen otus. Ainakin viimeisen tarkistuksen aikana. Viiden tähden vartaistuki teki eilen taas tempunsa. 

Sain jarruneste säiliön täytetty, ja pieni vuoto tuli paikattu. On iso viikko taas tulossa. Eli erittäin hyvää syy jatkaa tätä matkaa. Käytän vastuullista jarrunestettä, eli mun ei tarvitse maksaa mitään polttoaineen laskua. Joskus saa alennusta kun tekee viisaita päätöksiä. Have a great sober May day, se on uusi vappuaiheinen juhlapuheen allkulause. Hyvää kannattaa odottaa, heipparallaaaaaaa...................  

Securitas


 Läheisten sielunhoito, kun sitä harrastaa se voi tuntua siltä kuin olisi mekaanikko joka yrittää korjata luonnontaidekappaleen. Luonnontaide, ihmisen sielumaisema. Siihen ei ole keksitty sopivan kokoista jakoavainta, eikä porakoneista ole apua.

Sain kyllä jollain ihme konstilla puhuttu kysesisen tyypin alas, neuvoin ja annoin tukea. Olen oppinut käyttämään henkisiä työkaluja. Koska olen oppinut lohduttaa itseäni osaan myös lohduttaa muita. Se on yksi raittiuden tärkeimmistä lahjoista. Sen paketin solmun avamisen meni kuukausia. 

Ottakaa muiden antama lohtu vastaan. Se koskee kyllä ihan jokaista teistä. Pojat ja tytöt, ei väliä. 

perjantai 22. huhtikuuta 2022

Susipolitiikka


 Ei ole väliä mistä kulmasta katsoa pedon kasvot. Päättäväinen ilme pysyä kulmassa kuin kulmassa. Viime yönä näen unissaan suden. Tunsin rankkan päivän pääteeksi suden seurassa turvaa. Vaikka susi on saalistaja, hän on minun mielestäni aika reilu kaveri. 

Suden luonne on luotettavaa luokkaa. Minun maailmassa luotettavuus on kaikkea muuta kuin tylsää. Yksi luotettavan suhteen peruspilari on molemminpuolinen vapaus. Anna mennä, mutta tule takaisin. Luonto antaa meille vapautta, ja samalla kyllä velvoittaa. 

Sama sääntö päätee ihmisten välisin suhteisiin. Minä annan mielummin kuin otan. Ajoittain se johtuu hylkämisen pelosta, ajoittain jostain jaloudesta. Usein teen ainoastaan sydämestäni hyvää. Katseni saattaa viestittää jotain muuta. 

Haukun, en puraise. Enkä tykkää saksalaisesta poliisi läskistä. Ehkä ostan joku päivä susikostymin ja livahdan saksan puolelle. Bed bugs do bite!

Varaukset


 Varaukset, niistä puhutaan vertaistukirymissä, kuntoutuksissa ja kohtaamispaikoissa. Meille addikteille on ymmärrettävistä syistä vaikeaa myöntää jos ollaan " varattuja ". Joku läheinen saattaa uskoa että meille käy huonosti jos me oikeasti joudumme nopeasti reagoida tilanteisiin. 

Älä hosua! Joskus todella ärsyttävää kuulla! Onneksi eletään edelleen ajoittain tässä ihanassa etä-maailmassa! Saan yhden tietyn läheisen kanssa mennä puolivalolla, niin kuin kuvasta näkee. Fyysisesti ainakin. Joskus on vaikeaa olla hosumatta.

Meidän mieli saattaa elää jossain muualla, se riippuu tilanteesta. Jokaisella on sukunsa, se on mitä se on.  Minä vihaan oman siskoni ex-miestä. Syyt siihen ovat liian henkilökohtaiset. Hän on Saksalainen poliisi. Ei muuta.

Hän on saanut huoltajuuden heidän lapsistaan, ja he ovat nyt aikuistuneet. Hän kasvatti heidät. Hän päätti mitä hänen pojastaan tulee isona. Jokainen aikuinen tekee virheitä. Tässä tapauksessa minun täytyy sanoa että tämä mies teki virheen kun "teki" lapsia. 

Hän syyttää nyt taas vaihteeksi minun siskoni siitä että pojalla on oppimisvaikeuksia. Pojulla on ADD. Ja se on siskoni syytä. Onko? Poika ei saanut minkälaista tukea omalta isältä kun puhutaan tämän "häiriön" hoidosta. Nyt pojalla on ongelmia, ja siskoni saa taas syyt niskansa. 

Tiedän etten voi vaikuttaa, mutta olen siskoni veli. Ainoa perheenjäsen hänen elämässä, ja hänkin on minun ainoa. Meidän yhteinen lapsuus oli aika hurjaa. Nykyään meillä on osa-aikainen rauhansopimus. Minä en suostu allekirjoittamaan mitään vastavaa dokumenti Saksalaisen poliisin kanssaan. Hän asua Saksassa, minä Suomessa. Se siitä!

torstai 21. huhtikuuta 2022

gaalapäivät


 Mitalit jne, eilen minulle ojennettiin yksi lehti jossa meitsin naama on etusivulla. En tarkoita että se vie pokaalien merkitystä minnekään. Saapumisjärjestys on tärkeää. Hyvää että ei niin pienet asiat saapuivat sovittuna aikoina. 

Olen saanut tietyt perusasiat kuntoon, siitä on muuan vuosi kun olen viimeiksi ollut vastavassa tilanteessa. Se tuntuu siltä että yksi suhteellisen kookas paketti on saapunut. Sen ei tarvitse mahtua postilaatikkoon, eikä ikkunanlaudalle. 

15 kuukauden raittius, hassu numero. Kun olin 15 v, olin jo käytänössä menetetty tapaus. Nyt olen jo 15 kuukautta " menestynyt ". Voitin kesän aikana elämänpelon. Aloin elää, syödä, nukkua ja olla kuin ihminen. 

Minua ei enään nolottaa olla olemassa, ja olen ymmärttänyt että se on kaikista eniten vaikuttanut siihen että olen luonnut aivan liian monta rikkinäistä ihmissuhdetta. Ihmettelin aika kauan että mikä hiivatin tunnelukko minua vaivaa. 

Matka jatkuu, kohta on kesä. Todennäköiseti kevän aikana saapuneet linnut osavat olla siihen mennessä vähän rauhallisemmat. Se tietynlainen kuumuus valtaa tämän maan, silti haluan käydä saunassa ja hyppiä laiturilta puhtauden kylpyammeseen. Yeah!

Tuijotus

 Johtuuko se auringonvalosta että mörkö on saanut silmänsä auki? Hyppäsin Pasilassa seiskan spåraan.

Kuka nyt kehtaa tuijottaa? Yksi iäkäs, ja selvästi rikkinäinen mies. Hän näytti jostain syystä olevan ihan kauhuissaan. Olin otettu, ja myös huolissaan.

Näen isääni kasvot, ja käperyin omaan maailmaan.

Se on jännä mitä kaikkea kantaa lapsuudestaan mukaan. Hänen katseensa tuntui yhtä läpitunkevalta kuin faijan psykoottinen katse.

No, en jaksanut kiinnittää erityistä huomiota. Mutta, viiden minuutin kuluttua huomasin että tuijotus jatkuu. Onneksi olin jo oikean pysäkin kohdalla.

Olisin halunnut juosta pois. Vaikka olen jo lähes 50 vuotias palasin kehossani 46 vuotta taaksepäin. Paniikki oli enemmän kuin lähellä, mutta onneksi olen raittiina oppinut ennakoida.

Päivän pelastus oli aurinkoinen sää. Siitä olen kiitollinen.

keskiviikko 20. huhtikuuta 2022

kielen päällä...


 S....Huomenta! Joskus tuntuu heti aamulta siltä että on jotain mitä suusatani pitäisi päästä. Onneksi kieli oli jumissa kuin heräsin. Vamma vierahti sormissa, Meinasin melkein kaataa tuoretta kahvia lavuaatin. No, nyt ryhdistäydytään. Sgutens morgens! Se meni oikein, no niin. 

Onneksi ei ole enään heti aamusta tarvetta selittää joillekin " karkkikauppiaalle " yhtään mitään. Plöröt hoitavat piristysurakan. Aamupaukkujen sisältö vaihteli aina fiiliksen mukaan. Se riippui päivän urakasta. Pitikö lähteä hakeaa varaston täyttöä vai oliko tarpeeksi mömmöjä aamujumpan hoitamista varten. 

Joskus piti lähteää kun kieli meikein roikkui suusta. Mun suu oli yleensä aamuisin ihan rutikuiva. Se oli silloin aika vaikeaa rullata kielen takaisin päin. Mitä enemmän yritin palata "normaalin" näköiseksi, sen enemmän turhauduin. Jos ei ollut tarvetta lähteä veilä minnekään, vedin usein kunnon pleksit. 

Nyt on koomavuodet päättyneet, mutta kieleni on välillä vähän eri mieltä. No, päivä on onneksi nuori, vielä. Aika saa taas näyttää mitä kaikkea tämän päivän kieleni tarttua. Ciao!

Aurorat


 

Tästä se lähtee! Se tuntuu edelleen siltä että luonto voittaa, ja aina. Aurora = valoa.  Luulen ainakin että se tarkoittaa sitä, en ole mikään hiivatin tulkki. Tämän kuvan napasin saman nimisen sairaalan pihalla. Tämän hoitolaan rakennukset ovat harmaita, mutta siellä oleva tunnelma on toistaiseksi ollut värikäs. 

Jopa "harmaat" ihmiset tulivat istumaan ulkona. Se ikävä tosiasia että päihdehörhöt häiritsevät taas tätä kevään tuloa ei saa estää sen että "muut" saavat nauttia kevään lämmöstä. Minä olen saanut luonnosta paljon tukea omaan toipumiseen. Voin olla kuin keväinen lehti, tai se ns. sipuli jolta suojakerrokset tippuvat pois. 

Se riippuu päivän fiiliksistä, olen joskus avoin, joskus pysyn piilossa. Harvoin löydän muualta kuin oman pään sisäisestä turvapaikasta sitä hiivatin tärkeätä topimisrauhaa. Tarvitsen, päivästä riippuen, muuan tunti per päivä että saan aikaa pysähtyä, ja katsoa elämää suhteellisesti. 

Se on erittäin toimivaa työkalu kun kärsii synnynäisestä stressihäiriöstä. Näiden "harjoitusten" jälkeen tunnen taas sisäistä turvaa. Alan lähes heti luottamaan omiin kykyihin. En ole vähän aikaa hosunnut turhaan, ei pahasti ainakaan. Vapaaehtoistyössä saan tilaa käyttää liialliset voimavarat ja koen aina päivän pääteeksi että mun ylihuolehtivaa osa pitää koko loppupäivän turpansa kiinni. 

Minä voin lämpimästi suositella tätä vihreää rataa, sieltä on helppo palata.

tiistai 19. huhtikuuta 2022

urbaaniaavikko


Valoisuuden lisääntyessä takapihan pihlaja uskoa olevansa Meksikossa juurtunut kaktus!APUA!  

Vitsi, vitsi, no voihan hitsi. Ehkä eilinen oli liian pitkä päivä. Multa lähtee aina ajatukset reistailemaan jos en ole saanut kunnon yöunet. Silloin on parasta nauraa omille jutuille. Minä, kuvittelen että Roihuvuoressa kasvaa pihalla kaktuksia, se siitä.

Eilisen katushown jälkeen en jaksanut zoomata oma katsetta, silmät olivat niin ylikuormituneet että jopa rupesi kutittaa. Ouch! Hyvää etten saanut " Kaktuksen" piikkiä silmään. Olihan kapula välissä, hyvää että joku suojamekanismi vielä pelittää.

Teininä me harrastettiin Saksan metsissä sotaleikkejä. Muualle ei oikein päässyt piiloon, Pikukylä Frankfurtin eteläpuolella oli varsninainen jengi leiri. Katuväkivalta oli ihan jokapäiväinen normi. Suurin osa jengiläisistä olivat Marokkolaisia, He jättivät ainakin meikälaista rauhaan. Kerroin kyllä ihan kilttinä poikana heille etten ole sakemanni. 

En ole itse ikinä ollut mikään jengiläinen, ei ollut eikä ole mun juttu. Mutta, olisin varmaan saanut olla jopa poliiseilta rauhassa. Saksan poliisit pelkäävät ulkomaalaisia. Yksi Romanialainen jengi, he asuivat metsässä. No, mitäköhän he keksivät kun fyrkkat ovat tiukkoilla? He varastivat pakettiauton, ja suuntasivat yhden snobipankkin konttoria kohti. Tämä saattuu yöllä.

Pankki oli kiinni, daaaaa. So what? He ajoivat pakulla ovesta läpi, ja varastivat koko hiivatin pankkiautomaattin. Tsuppaduppadingdong. Koko nuoriso oli ihan fiiliksissä. Me voitettiin partiolaiset.

Niin, partiolaiset. Ei millään pahalla. Näen pari päivää myöhemmin uutiset. Yhtä poliisia haastateltiin. Onks rosvot saattu kiinni? Emme, he menivät metsään. He ovat piilossa, ja siellä on liian pimeääääääää. 

Saksalaisessa mytologiassa kerrotaan että metsässä asuu kaikki hirviöt. He käyvät pimeän tullessa päälle. En voinut muuta kuin nauraa. Kai nyt jokainen Suomalainen tajua että pidin poliisit pellenä. Olis tehnyt mieli lahjoittaa ison laatikon tulitikkuja Kommisaareille, tai vaikka fikkarin. 

Jossain maissa, kuulemma, hälytetään poliisien erikoisjoukot kun aseistetut rosvot täytyy noutaa pimeästä metsästä. Ihan pienenä vinkkinä vaan.
 

Karkkipatukkatalo???????


 Asuuko tässä talossa suklaatehtaan omistaja? Sijainti on hyvää, kun miettiä miten paljon herkkuhetkiä tämä keväinen ilma tarjoaa. Niitä on varmaan yläkerroksesta hieno seurata. Yläilmojen suojassa on turvallista tulkita kevään varjopuolet. 

Se ei ole yhtä mukavaa kun joutuu juuritasolla seurata tätä joka vuotista sekkoilua. Päihtynnet sielut heräävät yhtä innokkaasti kuin kevän kukat. Kotimatkalla törmäsin niin moniin uhriin että luulin hetkellisesti tämän päivän lauantaiksi. 

Välillä minusta tuntuu että olen omassa hiljaisuudessa liikkuvaa toimittaja, tämän netti pläjäyksen nimihän on toipumisrintama. Minä en suoraan sanottuna ymmärrä miksi tämä päihdesirkuksen tragedia ei pääsee kovin usein uutisotsikkoihin. Minä alan koko ajan uskoa enemmän siihen että meitä addikteja verrataan torakkoihin. 

Se on kyllä kieltämättä totta että moni meistä voidaan tuomita meidän käytöksestä johtuen. Onhan sitä vaikeaa ymmärtää. Pitäisikö tästä sairauden luonteesta kertoa hesarin etusivulla? En uskoa että se tarina pääsisi siinä arvostetussa lehdessä edes tulostamis vaiheseen. Bittiavaruus taitaa olla se paras alusta, minä ainakin jatkaan tätä pommitusta. 

Johtoryhmälle tahtoan tarjota pilaantunutta suklaaherkkua. Tämä talo näyttää minun mielestäni siltä että sitä olisi käytetty sen maalamiseen. Joskus ulkokuori kuvaa sitä sisäistä todellisuuta. Makea kuori, pliisu täyte. Sorry folks? My ass. Öitä soturit!

maanantai 18. huhtikuuta 2022

Yhteisö


 

Yhteisö, monille aika tuntematon termi. Yhteisön voima ei välttämättä riippuu sen koosta, vaikka joku väittää sillä olevan väliä. Jopa kahden ihmisten yhteisössä pätee yksi olennainen perussääntö : Tuetaan. Ai miten? Keskustellaan avoimesti, heikkouksista sekä vahvuuksista. 

Avointa keskustelua. Annetaan mahdollisimman rakentavaa palautetta. Ei mitään ylipositiivista, se ei ole rakentavaa. Alkuvaiheessa on hyvää käydä yhteiset tavoitteet läpi. Sitten voidaan yhdessä päättää mihin rahkeet riittävät. 

Jos ei tullaan yhteisymmärrykseen, voidaan tarvittaessa palata alkuvaiheeseen. Avoimen keskustelun pariin. Se on täysin normaalia että me ihmiset olemme eri mieltä asioista, mutta tietyt faktat ovat täysin turha olla huomaamatta. Eli, joku edes pieni yhteinen sävel on olennainen osa toimivasta yhteisöstä. 

Se on haastavaa kun vedetään yhdessä samasta köydenpätkästä, mutta se voittaa sen ns. köydenvedon pahiksen kanssa 6:0. Se matsi tuli eilen telkkarissa, muuta uusinta alkaa joka aamu. Tsemppiä toverit!

Musta rakkaus


 Aika läpitunkevaa katse! Se on kyllä ihailtavaa, miten koirat osaavat silmillään viestittää. Mul on tylsää, älä nyt jaksa napsia kuvia minusta. Hae kepin ja heitä!

Tämän kuvan otin talvella 2012. Se oli minun, ja Pinky koiran toiseksi viimeinen talvi Kuusamossa. Tämä jos joku otus osasi siettää meitsin sekoilut. Koirat kyllä yleensä elävät hetkessä. Mutta, tämä oli myös sama ilme kuin avasin ekan bisse tölkin. Pettymys. Taas mun pappa sammuu.

Meille meni monta päivä hukkaan, ja ainoastaan minusta johtuen. Päissä, duunissa tai tajuttomana. Kyllä minä aina ajoittain ryhdistäydyin. Meille oli kyllä paljon laatuaikaa, mutta ei pysyvää sellaista. Sitä se on. Addiktio on kaikkien käskijä. 

Minä en ole vielä päässyt siitä häpeästä, ja syylisyydestä irti mikä liittyy tähän elämäni ainoan aitoon rakkaussuhteen. Olen myös rakastanut naisia, mutta olen jo lapsuudesta lähtien tykkänyt eläimistä enemmän kuin ihmisistä. Sitä vamma olen kantanut aikuisuuteen. Ei voi mitään. Minä istun siinä junassa. 

Välillä tuntuu siltä että minä kusetan itseäni kun sanon että tykkään ihmisistä, mutta se on vaan oman pään sisäistä paskaa. Olen nuorempana oikeasti inhonnut ihmisiä. Minulle meni se oma aikaa ennen kuin tajusin että olin pelossa. Se oli silkkaa itseinhoa. En saanut kotona mitään käsitystä siitä mitä se omanarvontunne tarkoittaa. Minä kasvoin oikeasti kielteisten ajatusten mekkassa. Paskaa aamusta iltaan.

Eli, minun tapauksessa tämä toipumisen jatko sujuu näin. Minulla on edelleen vaikeuksia uskoa ihmisten hyvyyteen. Se ei koskea kaikkia. Mutta, näin korkeat suojamuurit ei saa lyhyessä ajassa laskettua. Minä tarvitsen aikaa, ja kaikki muutkin tarvitsevat sitä. En ole maailman kärsivälisin ihminen, mutta olen kovan työn tuloksena tullut siihen päätöksen etten ole vääränlainen, tai huono. 

Välillä iskee pieni kriisi päälle, se kuuluu tähän peliin. En kuitenkaan tykkää tylsistä peleistä. Vähän jäänitystä iltaan. Öitä. 

Maanantai??????


 Kun on viikon eka päivä, ei ole tekemistä, ei latinlattia taskussa, potuttaa. Sää oli sentään vähän mun puolella. Eksyin vanhoille kotiseuduille, tässä talossa asuin ensimmäiset kuukaudet Suomessa 18 vuoden ulkomaan kommenuksen jälkeen. 

Palasin joulukuussa 1996 Suomeen, olin enemmän kuin kyllästynyt sakemannien valtakuntaan. Siellä asuin 12 vuotta. Kanada vuosien jälkeen se maa tuntuu siltä että koko kansa oli jämähtynyt 40 lukuun. Opin kuitenkin puhumaan niin sujuvaa Saksan kieltä että kukaan ei oikein meinanut uskoa että olen ulkomaalainen. 

Minä, vanhan ajan livahtaja. Välillä jouduin aika tiukan syynnän alle. Moni kovan luokan Sakemanni diileri kuuluu siihen vanhaan kastiin. Ei viisumi, ei karkkia. Puhuin niin täydellistä perus Saksaa ettei yksikään trokkari kysynyt missä olen syntynyt. 

No, se niistä ajoista. Siellä aloitin kyllä päihteiden käytön. Vuonna 1990 aloitin kokaiinin käytön. Se ei alustakaan jäännyt yhden viivan päähän. Olin heti myytty. 6 vuoden putki.Vedin kahdessa päivässä 5 grammaa, ja tulin pari päivää sen jälkeen Suomeen. Se mikä jätetään ei seuraa mukana. Joo, ei mennyt kuin 12 tuntia, ja aloin ryypätä kuin elukka. Silloin mun alkoholin käyttö lähti oikeasti käsistä.

En silloin tajunnut että tämä madame addiction hyppiä aineesta toiseen. Mun kanssa hän ei tietenkään kehtannut pistää meidän tiivistä suhdetta poikki. Tämä kaksoisdraaman todellisuus ilmeni mulle vasta viime vuoden Helmikuussa. Yhdessä ryhmässä minulle sanottiin että älä selitä. Olet saakelin sairas ukko, tervetuloa jengiin. 

Tämä on se vertaistuen suola jonka olen saanut haavojen hoitoon. Silloin aloin ymmärtää että itsesääli höpinät eivät oikein kelpaa, jos halua saada tukea. Onneksi meitsin gurut eivät oikein reagoineet minun itkuihin. Yleensä kuulin : Joo, niin, no voi voi sentään. 

Minua ihmetyttää vieläkin kun kuulen että juopot ovat eri luokan potilaita kuin doparit. Ne ovat näitä poikien läpät, me olemme kaikki samassa kelluvassa paattissa. Kohta pääsee taas purjehtimaan!

Dire Straits - Sultans Of Swing (Alchemy Live)

http://www.youtube.com/watch?v=vc8Pa9x9fZBtY&list=RDMMyrwaCZ4jUsU&index=11


Svengin sultaanit, heitä löytää myös musapiirin ulkopuolella. Päihteistä toipuvien sirkuksen tahtikeppien heiluttajat. Kenen tahdissa halutaan tänään jorata? Mielummin hyvän musan tahdissa. Se auttaa meikäläistä kohdata tämän joka pirun keväisen sirkuksen. Öröt huutavat terassilta ihan outoja juttuja, He tuntuvat oudolta. Syy siihen on että moni meistä kuvittelee olevansa irtautunut tämän taudin elinikäisestä otteesta. 



Tämä kirja käsittelee tietääkseni näitä yleisiä, ja hämäriä kutsuja. Tämä Herra on minun mielestäni yksi tämän maan raittiuden sultaaneista. Hän on kuulemma ulkoruokinnasta selvinnyt. Se siitä. 

Se on kuulkaas erittäin tärkeää myös itse miettiä minkä takia se on aika viisasta pitää oma toipumista ykkössijalla. Mitä enemmän tukevaa, ja rakentavaa palautetta saa muilta toipuvilta, sen helpompaa on olla huomamatta sitä mitä kevän törmäyskurssilla olleet palulinnut laulavat. 

Minä kuulin taas aamulla kevätlintujen sekametelisoppa. Aika järkevältä kuulosti, jopa sävellajit osuivat häränsilmään. Luonto, ja toipuminen. Se toimii. 

sunnuntai 17. huhtikuuta 2022

NOVA....


 Päihteet, vankilat, kodittomuus, lastensuojelun alavireiset työntekijät. Seksuaalisesta " häirinnästä" puhumattakaan. Naiset, se on kieltämättä lohduttavaa lukea hankeesta missä panostetaan naisten aseman meidän äijäpaska maailmassa. 

http://www.supernovat.com

Itse olen monissa paikoissa vinkkanut tästä hankeesta, ja todella moni nainen ei ollut tietoinen tästä hyvästä jutusta. Hankeet, niitä rahoitetaan tietyksi ajaksi. Yleisin kesto on tietääkseni 3 vuotta. 

No niin daamit! Nyt kande tartua tilaisuuteen. Te pyöritte täysin ymmärettävistä syistä omissa porukoissa. Nyt on oman verkoston laajentaminen mahdollinen. Yksi tavallaan tuttu on yksi pyörittäjistä. Minä en harrasta mitään noitijen mainostamista. Ei mitään noitija vastaan. Vähän äijähuumori kehiin. 

Tietääkseni pitäjät ovat itsekin rankkan taustan omavia naisia. Hyvää kannattaa jakaa, siihen uskon. En yritä harrastaa mitään aivopesuakaan, olen itse saanut nauttia hellästä sellaisesta. Kande kokeilla!

Omia arvoja kohti......


 Mun pikku sievä kultaköynnös näyttää taas reippaana mallia. Oma arvomaailma on hyvä pohtia, jokainen meistä kaipaa sisäistä ohjeistusta. Sitä tule ulkopuolelta niin paljon että välillä meinaa pää hajoa. Haluanko kasvaa valoisampaa aikaa kohtia? Kyllä, henkilökohtaisella tasolla ainakin. 

Mun jaloista ei kasvaa edelleenkään mitään juurten näköisiä nauhoja, mutta sisäisesti voin kasvaa. Vaikka olenkin joidenkin mielestä ikiliikkuja. Tykkään pitkistä kävelyistä, niiden aikana saan ihan tarpeeksi valohoitoa. 

Itse en ole ennen hirveästi jaksanut pohtia oma arvomaailma. Ylisuorittaminen oli minun arvomaailman keskipiste. Se johtii mihin johtii, ei todellakaan maaliviivan läheisyyteen. Ylisuorittamalla annoin itselleni luvan olla pysähtymättä. 

Nykyään arvostan rauhaa, lepoa ja hiljaisuutta. Näitä arvokkaitta hetkiä joutuu melko väkisin repiä täydestä aikataulusta. Arvostan myös luontoa, ja sitä kaunista rehellisyyttä mikä meidän mamma meiltä vaatia. Tämän asian suhteen uskon tekojen voimaan. 

Minulle raaka-aineiden kierrätys on tärkeää. Omat jäteet, niistä on hyvää aloittaa. Se tuo minulle henkistä tasapaino kun saan elää maassa missä sitä asia aletaan pikkuhiljaa arvostamaan. 

Ok, palataan todellisuuteen. Kun on päihteiden kahleissa se on ihan päivän selvää että oma arvomaailma on täysin hukassa. Yksi hiivatin aine ohjaa meitä. Se tekee sen todella vaikeaksi ottamaan yhtään mitään neuvoja vastaan. 

Sitten herää ainakin minussa yksi olennainen kysymys: Haluatko olla kamaorja? Yksi tämän taudin pahimmista valheista on ettei häntä saa jättää. Minä jätin, ja olen tyytyväinen siihen päätökseen. Välillä velloon raukkamaisessa itsesäälissä, olen niin yksinnäinen. Siltä se tuntuu, ei todellakaan kivaa. 

Silloin rentoudun, pysähdyn ja alan miettiä miksi lähdin toipumiseen. Arvostan aitoa elämää. Kaikkiin puoliin aitoa, ja en jaksaa enään pysä piilossa. Joskus sattuu, joskus jopa naurattaa. Antakaa omille arvoille vähän valtaa. Se on itse asiassa yhtä toimivaa prosessi kuin päihteille antautuminen. Haluanko raittistua? Kyllä. Tarvitsenko minä raittiutta? Kyllä. 

Päätösvalta, se on meidän. Siihen minä, ja muuan muu tyyppi uskoa. Joukossa on joskus viisautta. 

Se ns. lipsahdus


 No worries, olen edelleen messissä! olen koko elämäni aikana saanut kuulla: " Ota nyt jumalauta itsesi niskasta kiinni!" Se oli silloin, ja nyt on nyt. Se tuntuu aikoinaan vittuilulta. Mutta, vittuilu on myös merkki välittämisestä!

En meinanut hyväksyä että joku välittää minusta. Olen oppinut huomata sitä. Ja olen kiitollinen. No niin, retkahdus ei kuulu toipumisen. Se on merkki sairauden aktivoitumisesta. Sairastumisesta ei tarvitse kantaa vastuuta, mutta toipumisesta voi. Minä koen että minun täytyy ottaa vastuuta omasta elämästä. Toipuminen on addikteille yhtä kuin elämä. piste. 

Se on aika turha istua krapulassa kotona, ja valittaa päihdehuollon huonoudesta. Siinä toki on parantemisen varaa. Mutta, ilman meidän toipuvien suoraa palautetta ei tapahdu  mitään. Ei ainakaan pian. Tiedän että jokainen tarvitse aikansa, minäkin otin sen. 

Olenko ylimielinen? siltä saa tuntua jos se helpottaa teidän oloa. Toistot, toistot, toistot. Ilman niitä me emme voi muuttaa paskakaan meidän sisäisestä ihanuudesta. Ja joka retkahdus voi olla elämän loppua. Minä olen ymmärtänyt sen olevan todella itsekästä kuin tuhoin oma itseäni. 

Minulle vittuiltiin ihan pätevistä syistä. Saa vittuila jatkossakin!

Läsnäolon taika


 Ihan kuin minä muuan vuosi sitten. Namaste oli täysin tuntematon termi. Keskisormen käyttö opin jo skidinä. Se oli mun maailmassa yhtä usein käytetty tervehdys kuin hyvää huomenta. Mietin jopa ääneen mikä olisi kaikkin tehokkain tapa sanoa haistakaa vittua. En tiennyt miten tärkeää se on että löytää edes jonkunlaista henkistä tasapainoa. 

http://www.youtube.com/watch?v=gHPEIMGAXJc

Tästä linkistä löytyy aivoja rentoutavia ääniä. Kun sielu ja keho ovat ravittua, ja luonnolisilla keinoilla, minun keho ainakin ilmoittaa minulle että on aika pysähtyä. Että vituttaa on aika normaalia, se kuuluu pakettiin kun aidosti välittää.

Mutta, kun pysähtyy ollakseen läsnä oman itsensä kanssa, voi aika helposti tiedostaa missä nyt taas pänniä. Tämä perinteinen katasrofiajattelu on yleistä. Se riippuu omista kokemuksista miten helposti rupeaa uskomaan että kaikki menee aina päin v:tä. 

Minullakin on yksin ollessaan ajoittain aika haastavaa löytää tasapainoa, mutta silloin pakotan itseäni pysähtyä. Me joudumme kyllä usein olemaan yksin, ja silloin on hyvää tartua näihin netti lääkkeisiin. En tarkoita mitään pimeän verkon ilopillereitä. Sellaisia linkkejä ei täälläpäin herää, piste. 

Toipumisen kuuluu rehellinen itsetutkiskelu, ja sitä ei todellakaan kande harrastaa stressaantuneena tai vihaisena. En olisi ikinä uskonut että voin voittaa omat pelot, epävarmuudet, häpeän- ja syylisyyden herkut, tai yhtään mitään ilman päihteiden antama lohtua. Toisiin kävi, nyt voin aika rauhassa olla oma itseäni. Se riittää. Toistaiseksi ainakin. Aika näyttää loput.

lauantai 16. huhtikuuta 2022

Tiputanssit......


 En tiennyt että kissat ovat ballerinoja, ehkä he joutuvat nykyajan maailmantilanteessa esittää kunnon showta saadaksen saalista. Tiputanssin liikkeet ovat hyviä hämäyskeinoja. No, se kissoista. Tanssivat tiput, he seuraavat järjestäytyneenä sitä ns. isoa peräkana. Jonkun täytyy ottaa heidän puolesta ohjaimet käsiinsä. Siinä leikissä ei ole varaa sooloila. 

No, mitä jos yksi pieni tipu rupeaa kerämään vaaditun rohkeuden, ja päättää lähteä omille teille? Kissapedot täytyy varoa, he ovat erittäin taitavia, ja jopa salakavalia petoja. En halua verata huumediilereitä kissoihiin, mutta jostain täytyy näitä tarinanpätkiä repiä. 

Jokainen meistä on todennäköisesti joskus joutunut ostamaan kamaa nauhalle. Jotkut unohtavat olevansa velkaa, jotkut eivät oikein välitä. Eihän se ole mikään hyvä fiilis kun tietää olevansa kyttäyksen kohteena. Olen itsekin joskus joutunut esittämään pirun hyvän tanssi esityksen kun minulla ei ollut sovittuna päivänä varaa maksaa kama velkani. Sain sen kuitenkin aina hoidettu, joskus korkojen kerää, joskus ilman seurauksia. 

Minulla on 33 vuoden kenttä, ja tanssi kokemus. Mun himadiileri Saksassa katosi aika mysteerisellä tavalla. 

Hän hankii kokkelinsa suoraan Herra Escobarin oppipojilta. He eivät tykkää kun joku äijä veivaa jotain tango liikkeitä. Kuulin sitten puskaradiosta että hänet, ja koko sukunsa, sieppattiin. Hänen tapauksessa ei ollut kysymys jostain parin kympin velasta. 

Ei ainoastaan tämä toipuminen, myös sen ympäröivää sirkus, on todella rankka lajia. Kaman vetäminen on jo aika riskialtaista touhua, varsinkin nykyajan muuntohuumeiden tarjonta ajattelleen. Jos tutustuu "vahingossa" pahan luokan huume gangsterin, suosittelleen että vaihdatte tannsiasut aika hiivatin nopeasti. 

Minua alkaa oikeasti vähän vituttaa että niin moni meistä pitävät turvalliset kanssatoipuvat tylsäänä. Puhtaan seuran tarkoitus on tarjota turvallista vastalääkettä. Tiedän että moni auttava tahoa oikein tyrkkyttää oman polkunsa, tämä on se ainoa vaihtoehto. Hitot apu Jesseistä. Minä ainakin vielä elään siinä toivossa että lähes jokainen meistä pystyy ajattelemaan omiin voimiin. Aina saa, ja täytyy kysyä, pyyttää, ja ehkä joskus kiittää.

lisää kissanpäiviä


 Eikö se olisi siistiä makaa leppoisana lumihangen rauhassa, ja haukotella muille? Nämät hetket ovat jopa kissapedoille harvinaisia herkkuja. He joutuvat päivittäin taistelemaan ruoansaanista. Lumileopardit ovat hyvin sopeutuneet heidän enemmän kuin vaativan elinympäristön. Kunnon metsästysretken päättyessä on lupaa hengähtää. 

Minusta on viime aikoina ajoittain tuntunut siltä että raittiina pysyvät ihmiset ovat lähes yhtä uhattuina kuin nämät katit. En alaa väittämään että meitä metsästetään, ei ainakaan ilman lupaa. Minä en ainakaan koe oman raittiuden uhattuna. 

En ole läheskään ammattitason auttaja, Mul on vielä ainoastaan kokemusta siitä kun olen auttanut läheisiä. Siitä olen oppinut ettei se onnistuu. Liian paljon tunteita mukana pelissä. Minua on onneksi neuvottu. Omat gurut ovat sanoneet etten saa juosta kenekään perään. Sen rajan vetäminen tuo tällä hetkellä haasteita, ja sen takia purkaan nämät tunteet teidän luettavaksi. 

tiedän että voin ainoastaan istuttaa sitä toivon siementä, ja että saan kokea itseäni onnekkaana jos kukkiminen alkaa. Se on niin hiton surullista kun näkee, ja kuulee mihin muotoon tämä vitun päihdesirkus on kehittynyt. Tietyt hoitolaitokset eivät kykenee tarjoamaan toipumisrauhaa. Siellä vedetään ihan pokkana muunneltua lakkaa jota ei voida todeta huumeseuloissa. 

Minusta tuntuu että kamatrokkareiden määrä kasvaa yhtä nopeasti kuin joku rutto. Ja sen myötä todella sairaita addikteja. Minulla ei ole tarkoitus aiheuttaa yhtään turhaa huolta. Me olemme yliherkkää jengiä. 

Mutta, tämä blogi on myös teitä kampailevia addikteja varten. Se päätös, se päätös. Se on meidän päätös. Se oli minulle myös erittäin haastavaa kohdata oman todellisuuden. Jostain täytyy aloittaa. Hyvä alku on myöntää itselleen että on sairas. Addiktio on sairaus, minä en välitä hevonvittuakaan heistä jotka väittävät ettei ole sairaus. 

Apua voi saada lähes heti kun on valmis kertomaan sen jollekin toiselle. Minä olen addikti. Kolme sanaa. 

Niitä sanoja saa toistaa itselleen niin usein kuin tarvitsee. Kun toistaa sen tosiasian itselleen tarpeeksi montaa kertaa, voi olla että sitä on helppo sisäistää, ja päästä sen vihdoinkin omasta suustaan. Olkaa hyviä, ja hakekaa ajoissa apua. Ei ole syyttä pelätä, jokainen aito auttaja ymmärtää mistä on kyse. Rauhallista viikonloppua!

suloinen kosto


 

Minä, ja eläimet. Elinikäinen rakkaussuhde, piste. Ensimmäinen kosketus eläimillisen maailman kanssa tapahtuu muuan päivä sen jälkeen kun ipana Julle oli astunut maailman lavalle. Ryömiin siinä iässä joka paikkaan, mun seikkailu halu oli kertakaikkiaan rasittavaa. 

Ainoa otus joka sietti mun olemusta oli jätti snautseri uros. Mummon doggi, oltin faijan suvun mökillä. Kerry oli nimi. Irlannissa aika yleinen miesnimi. Olisiko sen nimen pitänyt kertoa minulle jotain? Omasta kosteasta tulevaisuudesta? Ehkä, menneet ovat menneet. 

Yksi päivä, ja mun uteliaisuus vei taas voiton. Mua vitutti etten osannut puhua, höpötin jotain omaa mansikka kieltä. Olin monta päivä makannut terasilla Kerryn kaverina. Haluaisin vältämättä tietää mikä hiivatin taika aines puruluussa on. 

Aloin ihan pokkana ilman omia legoja suussani nuolastaa Keeryn ikioma, ja rakasta puruluuta. No, mitä suloista tässä tarinassa on? Sain jo lapsena suvun dorkan mainetta. Noin sööti poika, ja niin villiintynyt. Suloisuus päättyy sitten hyvin, hyvin nuorena. 

Haistoin vitut koko köörille, ja lähdin omalle radalle. Mun mielikuvitus pakotti mut lähtemään pois, ja kauas. Ilman sitä boltsin antamaa lahjaa en olisi ikinä selvinnyt. Mun mielikuvitus on ruvennut unissa viedä jonnekin muualle, ja taas lennetään aika kauas, kauas pois.

Kunnes joku aito kokemus palaa mieleen. Viimeisten 15 kuukauden tapahtumat eivät ole ehtineet sulata. Unelmoin suloisesta lomasta. Pehmeästä lepopaikasta, ilman mitään liian tiivistä seuraa. Aika näyttää.

perjantai 15. huhtikuuta 2022

Lovechild


 Buongiorno! Huomasin olevani yhtä hölmistyneenä kuin ennen, kun puhutaan rakkaudesta. Mikä se rakkaus on? Meille addikteille se on todella vaikeaa hahmottaa rakkauden todellista luonnetta. Varsinkin jos on jäännyt paitsiossa tämän tunteen kentällä. 

Pretzeleiden joukossa tuntuu tällä hetkellä olevan ennemän logiikka kuin omassa tunneelämässä. Rakastan rapeita syöttäviä. Se rapsakka soundi mikä lähtee kuin pureskelee kaikki maailman keskejä on yhtä ravistelevaa kuin sen ns. rakkauden löytäminen. 

Pidin rakkauden saamista täysin mahdottomana. Ne harvinaiset hetket, joku nainen kertoa minulle jopa itkien että rakastaa meikäläistä. En saanut edes mitään lohduttavaa suustani ulos. Lähdin sitten aina hetken kuluttua menemään, ja lupasin kiltinä poikana että palaan asiaan. Lupauksia, lupauksia..........

Ne jatkuvat pettymykset jonka koin jo lapsena estivät sen että osasin ottaa edes lohtua vastaan. Jossain vaiheessa päätin että parisuhteet eivät ole meikäläistä varten. Jos joku ns. puoliso viitasi jostain skidien tekemisestä, lähdin vittuun. En osannut kantaa mistään muusta kuin additktiostaan vastuuta.

Se tarkoittaa sitä että pidin päihteet tärkeämpänä kuin mitään, mitään muuta. Minä pelkäsin raittiina jopa omat tunteet. Mun tunnemaailma on ollut lapsuudesta lähtien yhtä sekaisin kuin tämän sirkuksen johtajan päivärutiinit. 

Olin yhtä sulkeutunut kuin säästöpankin turvaholvi. Olen aina ollut se kuuntelevaa puoli, vaikka tärkeimmät pointit menivät yhdestä korvasta sisään, ja sitten vatsan kautta ulos. En oikein ennen aidosti osaanut välittää muista, ainoastaan ajoittain. Sitten palasin omaan paskan joukkoon, ja itsetuhoinen päihteiden käyttäminen otti valtaansa. 

Kolmoisroolin varjot alkavat haihtua, ja menneisyyden muistot kirkkastuvat. 33 vuoden rankkaan sekoiluun mahtuu paljon. Mutta, nyt on pahimmat tunne solmut avattu, ja matka jatkuu. Olen nyt vasta ymmärtänyt että kun tunsin mukamas rakkautta, pelkäsin ainoastaan sitä että mun rakas madame addiction hylkää meikäläistä. Miksi vituussa en ole ennen uskaltanut hylätä häntä? Koska olin todella sairas, olin myös riipuvainen niistä tuskaisista painajaisista, ja rakastin niitä. 

Näin pahasti tämä sairaus väärentää meidän tunne-elämää, ja se vaatii erittäin paljon rohkeutta kohdata omat sairaat puolet. Se onnistuu parhaiten turvallisessa seurassa. Se pikku sievä pelkokainen tanssi nyt mun vasemalla olkapäällä, mutta olen oikeakätinen. Se osaa jo itse lentää hittoon, olen opettanut, ja hyvin. 

reaktio

http://www.miessakit.fi 


Huomenta äijät! Me katukasvatit, mehän olemme kovia poikia. Kukaan ei voi meidän nyrkille mitään. Minä olen livenä nähnyt minne se puupäiden nyrkkien heiluttaminen vie. Me miehet kuvitelemme hallitsevan tätä sirkusta, mutta harvaa meistä oikeasti päärjää omiin voimiin. Kovan  luokan kuore murenee jossain vaiheessa itsestään. Mutta, paikkia missä me sulamme, sen kande huolella valita. 

Minä, ja nöyryys. Täh? Kuka siellä selittää jotain antautumisesta? Handut alas? Turpa kiinni? Voi hittolainen. En osaa oikein vieläkään aina varoa mitä, onneksi, suustani lähtee. Miessakit, kuulostaa ehkä joltain kuoropoikien päiväkerholta. Se ei ole sitä. Siellä vierailee toipuneita ns. kovia poikia. Se on yksi paikka missä ei naurataan meille ns. heikkoille. 

Minä olen saanut sieltä ennemän apua omien traumojen hoitoon kuin olisin ikinä pystynyt uskomaan. En uskalla vieläkään muiden miesten seurassa itkeä, mutta se on ollut lähellä. Kyllä se itkupilli poika herää jossain vaiheessa. 

Me miehet, me olemme ihmisiä. Ainoastaan ihmisiä. Minäkin kuvittelin olevani joku teräsaivoilla varustettu sankari. Olen pikkuhiljaa oppimassa että omien pehmeiden paikkojen näyttäminen on ihan fine. Sitä on jopa arvostettu. En ole ollut fyysisesti aggressiivinen, henkisesti kyllä. Yleensä olin se sivulla seisovaa tuppisuu, en ole ikinä ollut kiinnostunut mistään pyssysankari draamoista. Niin yllytyshullu en ole. Pojat ovat pässejä, varsinkin tänä viikonloppuna!

Mamman pienet apurit


Tabujen ihmeellinen maailma. Olen itseasiassa kiitollinen siitä etten muista periaatteessa yhtään mitään niistä tapahtumista joita sattuivat sekakäytön aikoina. Ostin monesti kokonaisen levyn katukaupasta. Nimestä en välittänyt, olin suunnitellut lopetavaan dokamisen niiden avulla. Äiti pilleri.

Hyvä yritys, ajattelin että vedän vikat kännit, ja rupesin siiten umpihumalassa syömään, pillereitä. Usein jouduin vatsahuuhtelun, usein en päässyt sängystä ylös. Joskus heräsin oman oksennuksen keskelle, välillä kylppärissä, oluhuoneen lattilalla.

En vaan osannut jättää niitä popsimatta, vaikka tavallaan tiesin että se on hengenvaarallista touhua. Minä en oikein enään uskoa päihdyttävien lääkkeiden taikkaan. Onneksi en tarvitsee niitä. En ole lääkevastainen, olen löytänyt minulle paremmin toimivat lääkkeet. 

Hyvää seuraa, se on yksi parhaista vastalääkkeistä. Jos sattuu olemaan paha päivä, yksi tervehtivää ilme voi poistaa päivän murheet. Musaa, luonto, liikkunta, jne.... lista on pitkä. Vaihtoehtoja tarjotaan lähes päivittäin. Tiettyjen keijukaisten läsnäolo saa mun pumpun valumaan suustani ulos, ja silloin en oikein pysty kommunikoimaan kunnollaan. 

Kevättä rinnassa, tämä toivoton romantikko hahmo ei suostu aina tarvittaessaan häipymään kuvioista. Mutta, annan hänen kulkeaa mukana. Joskus sattaa tapahtua jotain yllättävää, hyvät pässit kaikille. 
 

112

 Ei hätää, tämä numero liittyy julkaisujen määrään. 112, mitä mua vaivaa? Numerot eivät tänään aiheuta mitään vaivoja. Olen jo pienestä lähtien osannut laskea päässä. Numeroita, en todellakaan osaa laskea miten tämän elämänkaareen kanssa käy. Meitsin kaari on alkanut suoristua. 


Kirkkovene, siitä tuskin tehdään ikinä 112 paikkainen. En ole muutenkaan nähny hätähuuto nimistä venettä. Pelastuspaatteja on olemassa, mutta en ole nähnyt hätänumeron niiden kyljessä. Pitäsikö mennä suoraan asiaan? 

Kevät, se on saapunut. Siitä seuraa yleensä kesä. Talven julma, ja kova koura helittää otteensa. Hoitajien lakko, kohta on opettajien vuoro. Kohta alkaa NATO-papparaisten marssit. Minä olen nuorena nähnyt niitä livenä kuin asuin länsi-Saksassa. 

Se oli kylmän sodan kukkimis aika. No, minä olen jo oppinut omasta menneisyydestä jotain. Olen nähnyt, ja liian läheltä koennut kylmän veristä väkivalta. Lapsena. Kevän alun tarkoitus on herättää meitä eloon. Minä saan luonnon seuraamisesta toivoa herättäviä esimerkkejä. 

Minä oikeasti uskoin olevani syntynyt kärsimään, ja siitä minun addiktio suurimmaksi osaksi syntyi. En osannut uskoa että ihmisissä on aitoja hyviä puolia. Kasvoin kodissa missä kaikki salattiin, jopa pahanteot. Ne kuuluvat pakettiin, Poika. 

Olin niin onnekas että löysin oman kodin ulkopuolella aitoa läheisyyttä. Koirat, muuan opettaja, ystävät, Yksi eno, ja mun fafa, eli mutsin isä. Nämät kanssakäymiset saivat kuitenkin pienen toivon kipinän hehkumaan. 

Olen ymmärtänyt että raittius on paremman elämän alku, ja mitä se pidempään se kestää, sen helpompaa on siettää vastoinkäymiset, vaikeat tunteet, ja jopa kielteiset ajatukset. En edelleenkään ole tiedemies, mutta uskon tieteeseen. 

Minulle kerrottiin kuntoutuksessa että tietyt neurologiset kanavat aukeavat raittiuden myötä. Siihen uskon. Mitä enemmän pääsen keskustelemaan omista jutuista, ja mitä enemmän kuunteleen muita, sen paremmin pääsen seuraamaan tätä huolella valittua Kaarta. 

Nautikaa lämmöstä, ja auringosta puhtain, ja kirkkain silmiin. Antakaa luonnon aidon lämmön peittää teitä, se peitää, se ei petä. Hyvät pässinviulu pippalot!

torstai 14. huhtikuuta 2022

Jatkuuuuu...

 Joo, kaveri teki kääntötempun. Tuli vissiin puput pöksyihin, se johtuu siitä että mun naama on sirkuksessa edelleen turhan ajankohtainen.

Ei se mun pakkaa heiluta, kaattaa tai pystyttää. Meitsin onnen numero ei löydy yhdestäkään pelikortti pakasta. 

Hitot onnen numeroista, raittius ei ole arpapeliä. Jatkuvalla toipumisduunilla pääsee B:sta A:han. 

Ballheads anonymous, kaksi kärpästä yhdellä silmäyksellä. Pallokerhon johtajan paikka on tätä myöten avoinna. Tsemppiä duunihakkuun.

keskiviikko 13. huhtikuuta 2022

Motivaatio pulaaaaa......

 Se on kuulkaas niin ihanaa tulla hommiin kun porukka ei ole vielä herännyt talviunilta. Joku entinen frendi on yllättäen taas kerran messissä, nyt vedetään tiukasti rajat kiinni.

Ylläreitä, oho ja hoplaa. Pienet piirit, se ei tule ikinä muuttua miksikään. Jatketaan puhtaasti eteenpäin.

lamput


 

Kello 05:03, ja aamuyön valaistuksella mennään vielä. Kun lamput syttyvät, voi nähdä oman itsensä toisessa valossa. Huomaako joku että olen sittenkin valopää? Tietyt silmäparit ovat terävät. Kyllä tämä raittius usein tuntuu siltä että joku valosäde virtaa omissa suonissa.

Tästä sairaudesta voi toipua, kieltämättä täysin totta. Se on meidän oikeus. Ei ainoastaan sitä. Moni meistä saa olla kiitollinen siitä ettei meiltä ole vietty sananvapauden. Se on kyllä aika ihmeellistä että moni auttavaa sielu ei kyllästyy meidän lässytyksiin.

Valheet valheiden perään. Itse olin aika huippuluokan paskanpuhuja, tarinat vaihtuvat tilanteen mukaan. Osasin mukautua, mutta nykyään rullaan eri tavalla iskujen kanssa. Se menee näin, Rehellisyydellä saa oikeasti sitä mitä tuli tilattua. 

Moni meistä ei ymmärrä että paskanjauhamisen alla luraa häpeä, syylisyys tai pelkoa. Jos on vetännyt yhtä paljon kama kuin mm. minä olen, on aika logista ettei voi heti muistaa kaiken oikein. Minusta tuntuu että se vedetty myrkkyjen määrä on aiheuttanut pysyvän, mutta onneksi, minimalisen dorkaolon. 

En ole aina varma kumpi näistä lampuista syytyi palamaan, mutta yksikään ei ole vielä palannut pohjaan, tai aiheuttanut oikosulkun. Ehkä joku teistä osa kirjoittaa sellaista tekstiä mitä jaksaa lukeaa useammin kuin vuoden välein. Se auttaa reflektoimaan omat sirkus esitykset. Suhteellisen toipumismyönteistä päivää kaikille!

Kyläuutiset


 

Tämän kuvan napasin kun lähdin piripäissään dalamaan, ilman varsinaista suuntaa. Syksyllä 2019, se oli sellainen elämänvaihe jossa en enään jaksanut välittää omasta itsestään. Tai muista. Olin aloittanut opiskelut, mutta olin ihan omasta tyhmyydestä johtuen sairaslomalla. Ainoastaan sormi oli pakettissa, loput mun kehosta, ja mielestä olivat samassa kunnossa kuin litteää kartonkipakkaus.

Ne olivat niitä aikoja, mutta tänään oli taas yksi niistä päivistä kun koen suurta kiitollisuutta siitä että aloitin toipumisen. Välillä olen ihmeessä että olen noussut pohjasta, ei kyllä yhtä korkealle kuin Kallion kirkon torni. Jopa tämän kuvan valoisat kohdat luovat omassa sydämessä toivoa. 

Se on jännää että muiden auttamisella saan oman elämän parempaan tasapainoon. Omantunnon kuormitus rupeaa painaa vähemmän. Kuulostaa itsekäältä, mutta olen sitä mieltä että se ei ole sitä. Se on erittäin tärkeää että muistaa hoitaa myös oman hyvinvoinnin. 

Se on mahdotonta auttaa muita jos itse voidaan huonosti. Se meinasi minultakin unohtua, mutta olen edelleen valmis ottamaan avun, ja tuen vastaan. Auttavien, ja autettavien välinen suhde on kaksisuuntainen. Mutta, se on päivänselvää että auttavan anti on oltava suurempaa kuin se tuki mikä otetaan nöyräänä vastaan. 

Öitä kamut. 

666


 Otin tämän kuvan samana päivänä kun tuli 6 kuukauden raittius täyteen. Olin niin täynnä toivoa että triplasin tähän hätän 6 numeron. Tästä päivästä se ns. toipumisduuni lähti käyntiin. Jokainen kulkee sitä oma polkua, ja se vie minne ikinä viekin. 

Asuin siiloin vielä päihdesirkuksen dirigentin naapurustossa. Tämä tyyppi ei meinanut millään tajua että mul oli jopa korkki kiinni. Etkö sä enään dokaaaaa???? Ovi kiinni, ja hitoon sieltä. 

Samana päivänä alkoi avokuntoutus. Onneksi. Olin vielä puolen vuoden jälkeen samalla tasolla kuin raittiuden turistiluokan matkustajat.

Nykyisin jotkut pitävät meikäläistä jonkin näköisenä julkkis addiktina. Olen Julle, en mikään hiivatin Julkinen Kusisaari hahmo. 666 on pedon persuksiin maalattu numerosarja, hehe. Hyvää etten kulkee nakupellenä.

Me keksittiin serkkuni kanssa uutta tosi-tv sarjaa, neljän valvotun yön jälkeen ei voi oikein millään syntyä mitään järkevää jälkeä. Starat paskalla, kyllä. Kunnon aikuisviihdettä. Itse asiassa, jokaisen WC-käynnin aikana tapahtuu jotain, se on ykstiysasia. 

Hyvää kevään alkua kaikille, pysykää kuivana, ja nauratkaa edes joskus.

tiistai 12. huhtikuuta 2022

Vähän sanomista



Aiaiai, olipas päivä. Minä, joka luuli että oman pään sisältö on sitä ns. popkornia, tulin tämän päivän aikana vähän toisenlaisiin ajatuksiin. Se on tosi haastavaa kun joutuu melkein pakosta selittämään kollegoille mikä on oikean, ja vasemman puolen ero.

Ovatko tämän kaupungin työntekijät niin etämaailamssa eläviä että todeliisuuden taju rupeaa kärsimään? Lukuisat palaverit, puhelut, tapaamiset ja oman työn hoitaminen tuntuu olevan liikaa. Minusta tuntuu että nimenomaan päättäjät elävät Teams-sovelluksen katakombissa. Kun kone puhuu, niin sen täytyy olla totta. 

Ihmiset, kuulkas pamput, eivät toimii napin sekopää käskyillä. En ole kertakaan törmännyt ihmisen joilla on oikeasti nappi otsassa. Tämä koko Apotti järjestelmä tulee ihan saakelin kalliksi. Kuka sitten kustantaa näiden työorjien kuntoutusta? Veronmaksajat, kukapas muu? Punainen risti? Älä unta näe. 

Minä koen sen omana velvollisuutena kirjoittaa näitä vitsikkäitä vihatekestejä oman katakombin turvassa. Itse asiassa se on aika hiivatin kivaa elää vartin päivässä omassa saippuakuplassa. Jippii, nyt tämä touhu alkaa maistua. 

Kohta minä oikeasti lahjotan mun puisen lihanujan yhdelle gurulle. Sitten paukkuu niin kovaa että teidän painavat toimistopöydät lähtevät lentoon. Hyvää matkaa, pampunpoikaset.

 

Luulot pois

 No heipparallaa toipuvat tiput, tänään tanssitaan niin kovassa tipurytmissä että luulot tippuvat pois.

Mitä laitoskuntoutuksen sisällöstä odotetaan? Auttaville, ja toipuville yhtä tärkeää aihe. Siitä tulee illan ryhmän teema. Veikkaan ettei moni on ajatellut sitä tärkeää asiaa.

Stadin oma info on aika pinnallista luokkaa, ymmärrän että toipumiskulttuurin täytyy vaalia. Turvallisuus ennen kaikkea, mutta liian mukavat oltavat ovat yhtä haitallisia kuin päihdesirkuksen lepopaikat.

Moni kuvittelee pääsevänsä viiden tähden hotelliin, ei nyt ihan vielä. Aloitetaan yhden staran voimiin.

Viittä tähteä täytyy itse ansaita, neljä saa vielä ilman omaa panosta. Ei muuta tähän hätään.

maanantai 11. huhtikuuta 2022

pihalla


 

Oho, näin tehtiin betoniporsaasta leppäkertun näköistä ötökkää. Ja tämä otus seisoo museoviranomaisten suojeleman rakennuksen pihalla. Onneksi tällä kaverilla ei ole siipejä, mulle tulisi ikävää jos hän karkaisi. Nimiskaba toki jäi kesken, mutta kyllä se kesä sieltä tulee. Herättääkö mieleenkiintoa? Onko tämä leppis inspiroivaa? 

Mitä sitten kun mikään ei kelpaa? Oikeasti, hitot pliisujen tyyppien mielipiteistä. Meille oli kivaa, ehkä se johtuikin spraymaalien höyryistä. Hauskanpito voi olla täysin maksutonta. 

Se on yksi pahimmista harhaluuloista että raittiuus on tylsää. Uskokaa, minäkin luulin etten voi tuntea iloa ilman mitään mömmöjä. Paskanmarjat, homma jatkuu. 

Se ei todellakaan vaadi paljon munaa kokeakseen jotain pientä kivaa, ja näitä kivoja progiksia tarjotaan monissa paikoissa, ja ympäri vuoden. No, vähän tosiasioita taas. Miksi nämät viihdyttäjät eivät kyllästyy meihin jota eivät oikein jaksavat touhuta? Kuulkaas, he ovat itse olleet samassa jamassa. He tiettävät että se hauskanpito rupeaa jossain vaiheessa toimia, ja putsiina. 

Jokainen meistä on joskus alavireessä, mutta...... Jos jaksaa kastella sitä pientä, ja iloista huumorinkukka säännöllisesti, smiley kukkaset lähtevät lentoon. Eli ei muuta kuin sitä oma hymynaama pois siitä pimeästä kolosta, ja menoksi. Kyllä se siitä, väitän edelleen kiven kovaa että se kuuluisaa aikaa näyttää. Tsemppiä, ja menestystä tähän päivään. 

Luovutan....


 

Ai, että pitäisi luopua jostain? Päihteistä? Kyllä. Hitto, minkän tyhjiön he jättävät. Ei ainoastaan itselleen, salarakas jää, kumma kyllä, myös oman epäonnensa nojaan. Mitäköhän se luovuttaminen vaatii? Pitkän aikaan harkitun päätöksen. Piste. 

En jaksaa nyt saarnata jostain mentettystä " rakkaudesta ". Miten sen tyhjiön täyttää? Ja millä? Ei mitään helppoa kamaa. Yksi raittis hetki kerrallaan. Kuulostako taas umpihullulta väiteeltä? Varmaan. No, mitä se istutettu elämänsiemen tarvitse kasvakseen hedelmälliseksi puuksi? Puhdasta ravintoa. Vaikka viiden tähden vertaistuen muodossa. Siitä olen saanut nauttia, ja nautin siitä edelleen. 

Luovuttaminen on todella rohkeaa teko. Sen ymmärtää sitten kun tietää mitä tarvitsee. Eikä ainoastaan sitä mitä mukamas haluaa. Kun oppi kuuntelemaan oman raittiin sisäisen ääneen, voi päästä omien tarpeiden juuri tasolle. Siinä vaiheessa pääse turhista haluista eroon, ainakin vähäksi ajaksi. 

Tämän piirustuksen tarkoitus on herättää toivoa. Kyllä se näyttää lastentarhan taululta, mutta me addiktit ollaan tunnetasolla aika lailla poispilattuja kakaroita. En pyydä anteeksi. Tämä on tosi juttu. Mutta, se on ihan ok. Ei tarvitse käpertyä häpeän synkkyyteen. 

Se tekee oikeasti hyvää kun mietti miten hauskaa oli ajoittain, me kaikki olimme joskus skidejä. Jopa meikäläinen, kävelevää traumamöykky, muistaa hyviä aikoja. Koirien puruluiden kaluaminen sai jopa oman natsi mutsin pissamaan housuihinsa. Tää on tosi juttu. 

Minä ja puut, olen ainakin tunnettu, ja suhteellisen taitava koirankepin heittäjä. Se on niin lohduttavaa kun kuvittelee olevansa kasvavaa puu. Mä tykkään koivuista, jääkikekko on pilannut sen mielipiteen. Öitä muksut.

katkeruus

 No voi itku, kun ihminen ei voi myöntää omat virheet, ja sitten syyttää muut. Tähän lisättynä se perinteinen kateus niin mun veri alkaa kie...