Itseironia

 

Se on enemmän kuin tervellistä tehdä itsestään naurunalaiseksi. Nauroin omalle pullanaamalle, omille porsaanposkille. Leukka voitaisi ehkä joku päivä jakaa kahtia. Ehkä teen itselleen vielä kananmuna kennosta mysyyn. 

Me kaikki otamme joskus itseämme liian tosissaan. Sitä ei aina huomaa. Minullakin oli raittiuden alkuvaiheessa pakka niin sekaisin etten tiennyt mistä " omista " jutuista pitäisi aloittaa. Annoin juttujen tulla liian päällekäyvällä tyylillä. Onneksi moni osasi nauraa minulle. 

Tyhmä on se joka tyhmä tekee, yksi Hollywoodin klassikko läpistä. En meinaa listata julkisuudessa tarinan omista munauksista, niistä kerron ihan aivoimesti kun tilanne vaatii. Ja, toipumisesta ei voi tulla mitään jos hakea säälipojuja. Se sattuu kun sen tajua. Mutta, henkseleiden heiluttajat, siitäkin voi kasvaa.

Jokainen omalla tyylillään, se on edelleen mukamas vapaa. Ankkuroikaa se toipumiskoukku johonkin kiinteään mestaan. En tiedä löytyykö se toipumisen viisaudenkivi jossain hiivatin Himalayan vuoristossa, tuskin. Symbolisesta ajattelusta on myös toipumisessa hyötyä. 

Minä näen tänään itseäni poksahtelevana pullanaamana, repiikää siitä päivän naurut.