Tavallaan valoisaa päivä tänään. Onnistuin, onneksi, putsaus - ja pyykki urakan jälkeen vetää päikärit. Kävin pihalla, rööki on vielä " pakollinen " herkku herätessään. Yksi " kiva " naapuri käveli ohi, nauroi taas ilkeästi. No big deal! Sitä sattuu, se siitä.
Näen unta, juudaksesta. Petturi par excellence, luen tällä hetkellä myös kirjan. Se kertoo vakijoiden pimeäastä maailmasta. Petos, Bondia matkivien poikien keskuudessa yhtä jokapäivästä kuin meidän sirkuksessa.
Vaikka olen tällä hetkellä snadisti turhautunut yhden tietyn elämäni osa-alueseen, en jätä teidät rauhaan. En petä, no more. Toipumiskampus! Todella hieno ajatus. Olen kuullut että siinä projektissa aletaan tehdä stadin - ja kolmannen sektorin toimijoiden välistä yhteistyötä. WOW!!!!!
Haluan ehdottomasti pitää teidät sen asian nähden ajantasalla kuin pystyn. Toivottavasti ei löydy kampuksen piireissä yhtään pettureita. Minä hyppään omassa päässäni taas A:sta Ö:hön. Mun pää on mun kirjoittamis moottori, ilman tätä touhua en saa rauhaa.
Toivottavsti joku ihana ammattilainen pistää päättäjien pääkopat vähän uuteen uskoon. Toipuminen on osa tätä jatkuvaa muutosprosessia, myös ammattilaisten kannalta. Ja lisää paikkoja, ja työkaluja tarvitaan. Mutta, minusta tuntuu että tietyt pisteet ovat yhdistymässä, minä ja geometria. Tarjotaan maukkaitta kolmioleipiä kolmiolääkkeiden sijaan, ehkä joku halua avata kampuksen yhteydessä toipumis leipätiskin.
Levitäkää leipää köyhille, he tarvitsevat sitä pysyäkseen messissä. Hyvää viikonalkua kaikille!!!!!
.jpg)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti