pilkut

 Voi herra jestas sentään, miten tämä on tapahtunut? Sotkut, niistä ei meikäläisen kasvuympäristössä oikein tykätty. Saksassa se pilkun nussijoiden kultuuri tuli liian tutuksi. Mutsi oli jo ennen kuin muutettiin Saksaan päässä niin pihalla ettei miettinyt muuta kuin puhtaita pintoja. 

Kun aloin vetää kokaiini, minustakin tuli sietämätön pedantti. Kasvoin snobien päämajassa, ja se tartuu minuun. Ulkonäöstäni en välittänyt, hitot muodista. Olin omasta mielestäni fiksumpi kuin muut. Ajoittain nautin siitä kun sain haukkua muita tomppeleiksi. 

Pikkuhiljaa, hermokontrolli on raittiuden aikana parantunut, hieman. Paskamaisista kasvatus metodeista ei pääse ihan noin vaan irti. Sen ansiosta pinnat, ja pilkut tulivat liian suuriksi osaksi meitsin ajatusmaailmasta. 

Onhan se jännää mitä taas vaihteeksi yhden avoimen keskustelun ansiosta selvisi. Ne ihmiset jotka ovat jo lukeneet meitsin elämäntarinan ovat edelleen snadisti ihmessä kuin he huomavat etten olekaan mikään nahkasaappaissa dallavaa pikkunatsi. Ei nahkasaappaissa mitään vikaa ole, suhtautumisessa on ollut enemmän kuin yhdenkään ihmisen pitäsi siettää. 

Tämä on tähän menessä ollut aika antoisaa matka, luolasta ulospäin ryömiminen on nasta harrastus. Eilen minulle sanottiin että olen inhimmillinen pilkun nussija. Se heilautti omakuvan aika perustellisesti. Räjähdinkö? En, nauroin itselleen, ja muiden kanssa. 

Nyt täytyy jatkaa järjestelyt, pyykit ja talon yläkerran putsaus keikka. Tekisi mieli herättää jengi, ja pyytää että he itse siivovat omat sotkut meidän yhteisessä keittiössä. Hellä diktaatori kiittää!