En tiedä kumpi nyt voitti tämän erän. Vitutuksen päällikkö vai empaattisen vallankumouksen hahmo? Se on täysin turha itse vastata omiin kysymyksiin. Pysyin kyllä työympäristössä asiallisena. En jaksaa enään leikkiä sitä menneisyyden keittiönatsi. Mun piti heti töihin tulessa käydä vessassa, ja lyödä mun työnarkomaani hahmoa turpaan.
Ihan nätisti meni, minun oli pakko kuitata yhdelle ns. ulkopuoliselle työntekijälle että tiedän enemmän omasta duunimestasta kuin hän. Näin hänen ilmeestä jo että rupesi korvissa soimaan. Sävelestä ei edelleenkään ole harmainta aavistusta. Mä en voi SIETTÄÄ että puhutaan kenelle tahansa kuin he olisivat lapsena tippunneet puusta.
Tiedän ettei ole mun rooli vapaaehtoisena kantaa muille taustapeilit olkapäälläni. Mulle se näyttää edelleen kaiken tarpeeksi kirkkaana. Vaikka olen aika selvillä vesillä omaa tausta nähden, minulla on vaikeaa hyväksyä kun muiden saamattomuus estää oman ja toipuvien etenemistä. Kaiken kruunaa yksi temppu. Joku oli leiponnut kakun, sen kunniaksi että Apottin käytönotosta on kuulunut yksi vuosi. Jippii, nyt ollaan juhlakunnossa.
Tämä helppo järjestelmä sekoittaa jengin päät siihen pisteeseen että rupeaa melkein nolottaa kuin seison jonkun käyttäjän vieressä. Tämä stadi on nyt riippuvainen yhden hienon järjestelmän toimivuudesta. Nyt saadaan painaa nappuloita siihen tahtiin että napit sekovat. Ketään me sitten syytetään? Mun mielestäni sitä dorka joka päätti hukata siihen muuan euron, no, onneksi seuraava virallinen sekoilupäivä on Juhannus.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti