värisokea

 

Jotkut ihmiset ovat oikeasti värisokeita, mutta miksi näin kaunis väripilkku ei herätä monissa muissa toivoa? 

Se taittaa olla yksi niistä tuhansien vuosien vanhoista kysymyksistä mihin ei kukaan oikein osa vastata oikein. Ehkä niin moni meistä on syntynyt vaaleanpunaisten linssien alla. Mitäköhän tästä touhusta tule kun harvaa meistä ei uskoa edes pikkaisen parempaan elämään? 

Minä alan pikkuhiljaa taas kyllästyä näihin kateudella ladattuihin paskaläppiin. Ilo, onnellisuutta ja kiitollisuutta ei saa pikaversiona tilattua. Näiden hyvien tunteiden eteen joutuu tehdä aika hiivatin paljon töitä itsensä kanssa. 

Minä en näe mitään järkeää siinä kun saarnataan että meidän toipuvien pitäisi elätä kuin persuksiin ammuttuja uhrilampaita. Minä suosittelleen että te kuuntelette omaa sydäntä ennen kuin te liitytte yhtenkään laumaan. 

Teidän ei todellakaan kannattaa antautua ensimmäiselle kutsulle, minun mielestäni siinä hommassa on kyse samasta henkisestä prosessista kuin retkahduksessa. Minä olen itse myynyt sieluni pahoille tahoille, ja siitä ei ollut helppoa noustaa, mutta se kuitenkin onnistuu. Rehellinen itsetutkiskelu, siitä se lähtee.