Pään sisäinen turvapaikka, pilkkomalla kokemuksia ja muistoja sen luominen onnistuu. Tämän prosessin alkuvaihe on täynnä haasteita, kysymyksiä ja epävarmuutta. Mutta, henkinen kasvu vaatii sen että rikkoa omat tunnelukot. Se ei onnistuu yhdenkään toisen ihmisen toimesta, mutta hyviä neuvoja voi saada. Minulle meni koko ensimmäinen raitis vuosi siihen kunnes ymmärsin mitä oikeasti pelkään.
Pitkän työn tuloksena osaan rohkeammin suhtautua pelottaviin tilanteisiin. En tiedä teistä, mutta yksikään toinen tunne ei ole estänyt minua niin paljon kuin pelko. Se kuuluu yhtä paljon tähän toipumispakettiin kuin tämä ihana sairaus. Ilman lääkettömiä ahdistuksen hallintakeinoja en olisi ikinä päässyt tähän pisteseen.
Minä en jaksa enään jauhaa niistä asioista joita pelkäsin, tai niistä ihmisistä. Tämä tunne kulkee minun alitajunnassa koko ajan mukana, ja se on salakavala paskiainen. Se saa luvan levätä vastarannalla niin kauan kunnes se oppi uida omiin voimiin, takaisin pappan luokse. Öitä
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti