Terveisä toipumisrintaman syvyyksistä. Sielläkin majailee aina se pieni toivon kipinä. Kuulle ei tarvitse hyppiä löytääkseen sen tarvitun valonlähden. Älkää luovuttakaa, ja älkää tujottakaa liikaa sitä oma pientä napaa.
En uskoa mihinkään pelastavaan sankarin, enkä uskoa luovuttamsen houkutteleviin paskapuheisiin. Liian moni meistä uskoa ettei meistä ole mihinkään. Paras tapa päästää siitä haitallisesta uskomuksesta pois on mennä askel kerrallaan omasta mukavuusalueesta helvettiin.
Ei varsinaiseen helvettiin, joku snadi haaste on riittävä. Pisteitä tai pokaaleja ei jaeta, mutta kertokaa jollekin läheisille että saitte jotain vähän vaikeampaa aikaiseksi, ja kannustava puhe melko taatusti kuuluu. Siiten on helpompaa mennä kurkkamaan mitä kaikkea seuraavan kulman takana odottaa.
Elämä on myös antoisaa, mutta ei tietenkään koko ajan. Sopivasti plussa ja miinusta, kyllä se siitä rakkaat toverit. Hyvää päivämjatkoa kaikille.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti