Herätyksen aika, jopa pienet kasvit ymmärtävät mistä on kyse. Valoa päin, haluako vai ei. Luonto vie, ja voittaa. Kasvit viestittelevät keskenään, miksi se on meille niin tajuttoman vaikeata? On mahdollista kommunikoida vaikka ei jaksaisi puhua, tai plärätä puhelimella. Yksi hymy, vinonaama, jopa yksi äänekäs pieru on sallittu. Me olemme ihmisiä, yksi keskeneräinen eläinlaji.
Kun kysyn miksi ihmiset eivät jaksa lajittela omat roskat niin selitys on : He eivät tiedä. My ass, mun perssaukko tietää miksi haisee, ja vähän muutakin. Turhauttuminen lannoittaa muuta kuin perunapeltoja. Suru kastelee, ilo jalostaa.
Mulle riittää oikeasti miten patalaiskoja ihmiset ovat. En jaksa, en tiedä, en voi. Lukekaa lissä seiskalehden paskadraamoja, tsemppiä teille.
.jpg)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti