Meidän ihmisten aika on rajattu, mutta onko avaruuden kokonaisuus täysin ajaton? Mustissa aukoissa aika pysähtyy, sama tapahtuu kuin olemme tajuttomia.
Ehkä avaruuden kokonaisuus palautuu samalla tavalla kuin meidän aivot tekevät. Miksi emme sitten anneta luonnon palautua? Hän tarvitsee kipeästi lepoa. Hän osaa hoitaa itsensä, laastareita on täysin turhaa hukata.
Koko maailma on aivan valtavan käännekohdan kohdalla, suunta on huolestuttava, minä sanoisin että kauhistuttavaa.
Jotkut uskovat että tähdet pitävät meistä huolta, jotkut uskovat että maapallon reunalta löytyy se kaivattu hätäuloskäynti.
Luonnon kokonaisuus on liian viisas meihin verrattuna, aika on jo näyttänyt. Tämä sairaan luokan ylipopulaatio, ja se määrä mikä tämä poppoo kuluttaa ei vaikuta hänen viisauteen. Viisaskin saa raivareita kun painettaan samat napit liian montaa kertaa peräkkäin.
Miksi te luulette että meidän aivojen rakenne muistuttaa avaruudesta? Kumma kyllä, meidän ihmisötököiden hermosto on viritetty samalla tavalla, aika on näyttänyt.
Jos emme ihan vitun pian antauduta hänen viisaudelle olemme niin kuseessa. Minä en jaksa enään kädestä pitäen kertoa näistä asioista. Tämä koskee meitä kaikkia, ja jokaisen on otettavaa vastuuta omasta toiminnasta, ja vittu jos voi auttaa muita niin tehkää sitä. Egoisimi on liian vanha termi, nyt on kyse ekoismista, vähän sanaleikkejä pääsiäisen juhlia varten, voi pupu raukat.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti