Hei kaikille, blogin nimi on vaihdettu. Syy on että luonto on auttanut minua toipumaan, ja olen tämän matkan aikana ollut yhtä monta kertaa kuin luonto elämäni pohjapisteessä. Maapallon luonto on ylikuormitettu, ja se on meidän syy. ja meidän vastuulla on kääntää tätä kelkka. Minä aloitan ensi kuussa ympäristöhoitajan opinnot, ja jos kaikki sujuu niin kuin olen suunnittelut niin jatkan AMK:ssa, ja toivon että minusta tulee ympäristönsuunnittelija. Tämä maailma tarvitsee esimerkkejä, koska meissä kaikissa on se niin kutsuttu matkimisgeeni, ja sen takia on niin helppo manipuloida meitä, myös hyvällä tavalla. Ilman tätä geeniä me emme opi mitään, ja kukaan ei ole synnynäinen seppä. Pidämme nyt saatana toivoa yllä, ja toivottavasti voin näitten tekstien kautta auttaa teitä, ja kiitos jos jaksatte lukeaa. Palataan pian...

katkeruus

 No voi itku, kun ihminen ei voi myöntää omat virheet, ja sitten syyttää muut. Tähän lisättynä se perinteinen kateus niin mun veri alkaa kiehua yli sallitun lämpötilan. Te olette mun silmissäni aivan säälittäviä nössöjä, miksi minua kohdellaan ns . huonosti? Jos puhua toisille rumasti niin saa oman sanallisen maustekakun suoraan sinne mistä ne ei kauniit puheet ovat lähtenneet. 

Jos käy joka päivä samassa kohtaamispaikassa niin saa luvan oppia hyvät käytöstavat. Jos tämä lapsellinen paska draama jatkuu niin on seuraava askel porttikielto. Jos itse voi huonosti niin se ei oikeuta ketään vetää muut siihen omaan paskakylpyyn. 

Tasa-arvon luokkaaminen, siihen mun kärsivällisyys loppuu kuin seinään. Te yksinäiset ukot jotka boostavat omat egot haukkumalla naisia, ulkomaalaisa, heikossa asemissa olevia, teille en todellakaan anna pidemmän päälle yhtään armoa, tai ymmärrystä.

Vetäkää se lahopää omasta perseestä ennen kuin koko talo haisee pilaantuneilta aivosoluilta, jos teidän sydän on väärässä paikassa niin ei ole mun elämässä tilaa. Hyvät teot ovat valintoja, jokainen saa katsoa ihan rehellisesti miyä on tullut sanottu, tehty, tai jäänyt tekemättä. 

Oikein lepoisaa loppuilta.

auktoriteetti osa 1

 Sgutens morgens! Satelevat käskyt, neuvovat läpät, kylmä empatia....esimerkkejä riittää. Jos joku ns. viisas yrittää väkisin tyrkyttää omat arvot minulle niin minusta tulee se elukka jonkan tähtimerkki olen : Rapu, sakset hiotan kuntoon, sanalliset. Jos ei leikkaa niin voin enemmän kuin mielelläni hoitaa sen operation.

Harvaat saavat kutitella tietyissä paikoissa, ja sen asian suhteen vedään ihan pirun tiukkat rajat. Minäkin olen yrittänyt käsketä muita, työelämässä on usein pakko, joskus tekisi mieli bussissa selittää jengille miten kannattaa liikkua. 

F kirjain on aika makeaa sellainen, Fittipaldista Fuengirolaan. Olkaa hyvät, ja älkää ottakaa kaikki neuvot niin pirun tosissaan. Nauraa saa, fiksut saavat ylimääräisen faksin. Ei muuta

PTSD osa 2

 Näitä taas, mutta minulla ei ole tällä hetkellä muuta mahdollisuutta purkaa näitä asioita.....

Olen jo lapsuudesta asti ollut niin täynnä säröjä että olen oikeasti joutunut turvautumaan omiin valheelisiin uskomuksiin.

Koen pakonomaista tarvetta keksiä tarinoita omasta elämästään, minua aina hävetti myöntämään että minulla on ollut erittäin vähän naisseuraa, ja etten ole suorittanut asepalveluksen.

Olin pakomatkalla kaikesta, ja elään edelleen noin pari tuntia päivässä omassa päässä, ja silloin suljen kaiken pois mielestäni.

Ilman tätä hetkellistä tavallaan sairasta eskapismia en vittu pärjää tämän ei aina niin hyvän maailman kanssa.

Sen takia rakastan kulttuuria, ja muutaman huippuluokan artistin, joskus enemmän kuin omaa pientä elämäni.

Heidän maailmassa tunnen itseni täysin turvassa, ja en voi sietää joka päivästä vitun small Talk. Olen kehittänyt voimakkaan realismi riippuvuuden koska en saa enään juosta pakoon.

Luonto on minun sydämessäni, ja muuan hobiitti mahtuu mukaan. Minä vihaan ylimielisiä kusipäitä enemmän kuin on terveellistä minulle, ja haluan enemmän kuin usein räjäyttää koko hiivatin Moskovan kylä.

Halut vastaan päätöksiä, tähän mennessä se oma terve osa mun melonipäästä on vienyt voiton, mutta jos joku vatipää kerran vielä haukkua minua ilman varsinaista syytä ryhmässä pedofiiliksi niin hän saa yrittää muistaa napata vessapaperi rullan samalla kun juokse paskat housuissa vittuun.

Oikein hyvää päivää kaikille sotureille, yeah 😃

PTSD, maustettuna oikein.....

 Heippa kaikille, tästä on nyt noin pari viikkoa kun sain virallisen PTSD diagnoosin. Mikään muu ei ole pistänyt oman kuvan niin uusiksi, ja olen oikeasti kiitollinen.

Tänään täytin terapianavigaatorin kysely lomakkeen, oho, paniikki oireet, pakkomielteet, ja megaluokan ahdistuneisuus. Negatiivinen stressi tuntuu turvalliselta, se on niin tuttu että tulee jo perseestä ulos, varsinaisesti.

Minä jopa vihaan jos joku sotkee mun rutiinit, ja se oikeasti riippuu ihmisestä joka sen uskaltaa tehdä. Olen tunnetasolla erittäin kosketusherkkä, ja pystyn kokemaan erittäin voimakasta vihaa, ja jopa koston halua.

Minun vajaassa päässä oikeasti uskon että tietyt yksilöt ansaitsevat kidutusta, silmä silmästä.....

Onneksi olen myös liian kiltti satuttaa liian pahasti, mutta tämän sanon nyt teille kaikille tasapuolisesti yhden ainoan kerran. Don't fuck with me.

Olen narsistin kasvatti, ja en voi sietää jos joku edes yrittää manipuloida minua, tai mun läheiset, ja eläinten pahoinpitelijät, juoskaa ihan vitun lujaa vittuun.

Pystyn omassa päässä keksimään paljon pahempia juttuja kuin mäkkärin pääkonttorin räjäyttämistä, mutten en tietenkään toteuttaa näitä päähänpistoksia.

Oikein hyvää, ja vitun raitista kesää kaikille tasapuolisesti Yeah 😃

KK

 Hyvää huomenta kanssa rintamalla viihtyville. Ai, miksi täytyy mennä toipumisessa omaan mukavuusaluen ulkopuolelle? Koska ei muuten voi kasvaa, päästä menneisyydestä eroon ja oppia uutta elämää. Se että näen ihan pienissä yksityiskohdissa puhdasta kauneuttaa antaa toivoa, ja rohkaistaa kohtamaan kaikki maailman kummitukset.

Jokaiselle menee se omaa aika, jokainen kulkee sitä omaa polkua, kävi miten kävi. Luonnonkukista saa hyviä esimerkkejä miten voi pärjätä vaikeissa olosuhteissa. Ei varmaan ole maailman helpoin urakka kukkia ns. rikkaruohjen kahleissa, mutta se on AINA mahdollista.

Hyvää dagens nyheter kaikille tasapuolisesti, vaikka mua ottaa tänään taas vaihteeksi päähän,

Etappi

 Yksi matka on tullut päätökseen, sadan tunnin pituinen kokemus. Tämä kokemusasiantuntijan koulutus herätti enemmän muistoja kuin olisin uskonut.

Ei yksinkertaisesti voi tukea muita jos ei ole itse jatkuvasti tutkimassa myös oman itsensä. Tajusin vasta 3 viikkoa sitten että nyt on vedettävä sitä hätä jarru.

Uupumuksen kanssa ei kannata leikkiä niin kuin minä leikin jos ei halua palata pohjaan. Läheltä liippasi taas kerran, mutta minun toipuva ääni otti onneksi vallan minusta.

Koulukavereita tulee kieltämättä vähän ikävää, enemmän meidän huippuluokan opettajat. Heistä paisuu aitoa elämänhalua, harmi että se tarttuu niin harvoihin.

Onneksi en ollut enään täysin särkynyt kun aloitin tämän tietynlaisen mankeloinnin. Ehjäämpänä jatkan rintaman rinnalla, ja jatkan tietynlaista ampumista.

En päästä päättäjät niin helpolla kun he haluaisivat, oikein paljon voimia kaikille tasapuolisesti.