Tänään on rintaman varsinainen launch päivä. Joo, aloitetaan aamun svengillä. Koko kylä oli loskan kahleissa, ja se näkyy. Köyhät katuelämän opetuslapset olivat todella epätoivoisia, kun ei löytynyt yhtään kuivaa röökifimppiä jalkakäytävälle. Olen itse ollut vastaavassa tilanteessa kun onnistuin monien vuosien aikana tuhlamaan lähes koko ominaisuuden myrkkyihiin. Eli Päihteisiin.
En jaksanut välittää normeista, rutiineista tai omasta hyvinvoinnista. Mä olin henkisesti haudassa, ja usein sain kiksit siitä. Olin valmis tekemään lähes mitä vain että pystyin ihan pokkana sanoa yhteiskunnalle : " Haistakaa meitsin persettä."
Olen häikäilemättömästi käyttänyt auttajien ressursit, meitsin kanssa meni jo koulu vuosina monille opettajille hermot. Kun kasvaa täydessä kaaoksessa, sen järjestelmän vie automaattisesti omassa repussa kylän ympäri. Olin itseasiassa jo skidinä täyttä laitoskama.
Rakastin jo lapsena kapinallisia veijareita. Oma jengi oli aivan liian pliisu, he kuuntelivat Boney M ja joivat mitä ikinä joivat. Olen joutunut muuttaa suoraan sanottuna yli sata kertaa, Meitsille ei ole äidinkieliä, minä skrivan niin kuin boltsi käskee.
Nyt istun raittiuden tietä pitkin kulkevassa dösässä ja kirjoitan omista pimpelipom ajatuksista verta, hikeä ja kyyneleitä aiheuttavia tekstejä. Ne kertovat tässä etusivun maailmassa mitä meitsin marsilaisessa boltsissa pyöriä.
Olen nähnyt, kuulut ja jopa kokenut vähän sitä sun tätä, koettakaa kestää. Mutta heipparallaa, aina saa aloittaa alusta ja katsoa mihin se dösä ajaa. Kuski on ainakin messissä, GPS järjestelmä pelaa. Mul on aika vahva veikkaus että tämä polku ei vie ulkoavaruuteen.
Ilman apua en olisi ryhtynyt tähänkään seikkailuun, ja tämän päivän sanasoosit alkavat olla pakettissa.
.jpg)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti