Pilvet liikkuvat tuulen suunnan mukaan, ja ovat silti nähtävissä ja " ajoittain " jämähtäneet ajan ei niin armollisen menoon. Vanhan ajan pilviveikot ovat pilvien elämänrytmin vankeja. Yleensä he ovat aika hyvän tahtoista jengiä, rauhaa ja rakkautta kaikille.
Onko heidän aikansa pysähtynyt vai hitaasti menetettyä? Erilaisia tarinoita, ja teorioita riitää. Minä uskoin vielä nuorena aikuisena heidän elämänfilosofian. Mutta, valitettavasti monet hyvät ja aidot aatteet paloivat savuna ilman. Eli päihtyneenä ei voi saada ajan hidastettua, se vain tuntua siltä. Aivojen kellot menettävät ajan tajunsa ja siitä syystä jäädään meneisyyden pysäkkiin odottamaan että joku kukko laulaa silloin olisi ehkä katsottavaa omaa rannekelloa.
Mutta, mitä me voimme oppia pilvien muodoista, ja liikkeistä? Että myös meidän aika on muutosten alainen tosiasia. Aidot pilvet eivät kuvittelee olevansa ajankulun haltioita, aika hallitse heidän liikkeitä, ja myös meidän ihmisten. Sitä asia täytyy hyväksyä sellaisena kuin se on, sanon minä, toivoton romantikko.
Minä en tykkää olenkaan siitä kun kaunistellaan päihteiden käyttöä, romanttisoidan aivan vääriin perusteisiin sitä ns. Shangri La ja Vishnu jumalan viisautta. Koen itseäni onnekkaana kun olen löytänyt täysin uuden riippuvuuden oman sielun lokkeroissa. Aitoutta. Kauneutta. Luottamusta. Ja aitoa lohtua.
.jpg)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti