Minä ja puut. Onko tämä puun silmä? joku toinen osa? Puut saavat mielikuvituksen lentoon. Otin tämän kuvan yhden yhteisöllisen retken aikana. Se päivä meni ihan loistavasti. Illalla alkoivat pimeät visiot taas kummitella omassa päässä. Sitä saa kun rakastaa luonto, minun iski päivän pääteeksi taas niin kovan luokan hylkäämispelko että se tuli uniin. Näin aika perverssin painajaisen.
Inhoan hämähäkkejä, yksi susihämähäkki niminen otus puri minua niskaan kun asuin Kanadassa. Kovan luokan kuume ja siitä seuraavat fyysiset ja henkiset kivut rokkottivat. No mitä vastaan? En ole oikein ikinä pelännyt luonnon kokonaisuutta, mutta unet voivat omalla ihanalla tavalla aiheuttaa sairasta aikuisviihteen luokan hulluutta, jä tietysti öisin.
Hämähäkit, oikeassa maailmassa heillä on tietääkseni kahdeksan jalkaa. Miltä kuulostaa hämähäkki joilla on 32 jalkaa, ja tämän puun silmän muistutavaa suutta? Nice. Se vislasi minulle että hän ei hylkää, ei hän voi, koska skrudaa minut ensin ja parittelee minun ruumiin kanssa.
Onneksi se oli uni. Niitä on turhaa tulkita liikaa, se voi aiheuttaa vakavan luokan romahduksen. Mutta, jos on elännyt niin raadollista kamapää elämää kuin meikäläinen, niin saa väkisin maistiaisia siitä mitä tuli ( vahingossa) tilattua.
Se tuntuu todelliselta, mutta sekin tunne meni ohi. On erittäin haastavaa oppia elää tunnesirkuksen keskellä. Minäkin kysyn ajoittain itseltäni mitä hitto minua vaivaa. Tämä märkä uni sai minut onneksi taas uskomaan että toipuminen on ikuisuus projekti.
Ja joskus näkee toivoa herättäviä unia. Välillä jopa silloin kuin on hereillä. Ne voivat olla todellisia tapahtumia, vaikka se tuntuu mahdottomalta. Uskaltakaa hymyillä ihan ventovieraalle ihmiselle, se voi pelastaa oman päivän, ja hyvällä tsägällä toiseenkin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti