Olen kuitenkin aina rakastunut ornamentteja, Amerikkan alkuperäiskansojen puuveistokset ja muuan Bauhaus ajan maalareiden luonnokset. Nämät asiat saavat minun sielun luovan pedon viliintymään. Miksi olin samaan aikaan aineiden kahleissa vaikka tiesin jo pienenä että taiteiden maailma on osa minusta.
Koska minua pelotti mitä omassa sielussa tapahtuu, ja kama poisti sen tunteen jopa sekunneissa. Nämät lukuisat matkat saivat minut uskomaan itsestäni ihan sairaita asioita, ja välillä tuntuu siltä että saan flashbackeja.
Se kai kuuluu pakettiin kun on ollut mukamas joku ulkoavaruuden asukas. Näen lapsena unissa jo niin voimakkaitta visioita että olin enemmän kuin hämmentynyt. Mutta, visioiden viestit alkavat kirkastua. Se viesti kertoa minulle että luonnon luonnos, eli yksi tähtipöly murunen valtavassa kokonaisuudessa.
Minusta tämä selitys kuulostaa järkevältä, ja se ei enään tarkoita että tunnen itseäni täysin erkaantuneina ihmiskunnasta. Joku alkukantainen voima otti minut jo kakarana kyytiinsä, ja saan kiitää oma faijani. Hän ei puhunut paljon, mutta ne hetket joita me vietimme kimpassa Suomen luonnossa ovat opettanut minulle enemmän kuin mikään muu.
Kuulen unissa vielä hänen rauhallista ääntä, ja se tuo minulle turvaa. Eli, yritän tässä kertoa että olen tullut rehellisen itsetutkiskelun ansiosta siihen tulokseen että meneisyyden tapahtumat ovat elettyjä. Kuulostaa varmaan hullulta, ja ylimieliseltä kun väitän että olen tullut ilman askeltyönskentelyä näin pitkään.
Se yksinkertaisesti ei toimii kaikille, ja en missään nimessä yritä haukkua sitä prosessia. Olen kiitollinen että olen niin onnekas että olen vihdoinkin löytänyt omaan ja aidon polun. Aika näyttää sen minkä se ehtii näyttää, mutta haluan aidosti myös nauttia vapaudesta niin paljon kuin voin ennen kuin saan mullat naamaan.
.jpg)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti