Suuntaviivat. Hämmentäviä kylttejä, ja uutisisa. Niihin törmää koko ajan jos jaksaa kulkea silmät avoimena. Jokainen käy sitä omaa taistelua, lajista riippumatta. Minkän niistä taisteluista sitten valitsee? Haasteita piissaa, valintoja heitetään nenään eteen, ja sitten kysytään: No, mikäs se sun juttu on?
Minä ainakin nautin ajoittain siitä kun meikäläistä haastetaan. Mutta, en ole viisauden kiven hakureissulla. Sitä ei ole olemassa. Olen luupää, meikäläisen pää on fyysisesti ihan luonnollisessa muodossa.
Se siitä, vähän piristystä tähän päivään. Jos pelkää hukkuvansa tietomeren aalloissa, voi sammuttaa kaikki laitteet, ja käydä vaikka puistolenkillä. Siellä saa joskus itsensä rauhoitettu. Yritän sanoa että jos on llikaa ärsykkeitä ympärillä, on todella tärkeää pysähtyä.
Ensin voi rauhallisesti hengittää nenän kautta sisään, pidättää ilma vähän aikaa keuhkoissa, ja hengittää hitaasti suun kautta ulos. Tämän toimenpiden voi toistaa, mutta ei liian usein. Vettä kannattaa juoda myös näiden harjoitusten aikana, ja pieniä kulauksia.
Näitä harjoituksia tarjotaan ajoittain myös ryhmän muodossa, mutta mikään ei estää sitä että harjoitellaan bussin kyydissä. Silmät kiinni, ja menoksi.
.jpg)
.jpg)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti