Kuoleman näytöstä

 

Minä ja taide, taide on aika hyvää herättämiskeino. Nyt puhutaan palumatkasta henkisen kuoleman toiseksi viimeisestä pysäkkistä. Jos sieltä ylipäätänsä palaa. Herra myrkkykarkkimyyjä odota päästäkseen epätoivoset pastillien imejät helvetin portaille. 

Pelottavaa? parasta olla. Mutta, rakkaat kanssatoipuvat, kuolema koputti väärässä osoiteessa. Se on todella jännää miten salakavalla tavalla meitsin rakas madame addiction hiipiä yöllä omiin uniin. Hän käy aina kun sitä vähintään toivoa. 

Unen alku pätkä käsitelli menetettyä rakkautta. No, kukas sitten yritti taas pelastaa meikäläistä? Demooni nimeltään Alkoholi. Rouva oli kasanut kokonaisen baarin juomavaraston minun keittiöpöydälle. Let´ s party my boy! 

Totta Moses juoppo minä tarttui tilaisuuteen, se oli harvinainen, ja laadukas kokoelma, eli huippuluokan viinaa. Näin unessa että join itseäni taas vaihteeksi kaatokuntoon. Eka muisto on siitä kun heräsin, klo. 03 : 30. Se tuntuu siltä kuin olisin ihan flänässä, ja se olo kesti muuan minuuttin. Huhu, onneksi oli yön aikana jo se ihanaa kylmä hiki jaksanut peitää meikäläistä.

Se oli muistutus siitä että se viina ei oikeastaan lämmitä, se on illusio. Alkoholi laajentaa verensuoneet, ja lisää alussa oksitosiinin nimistä hormonia aivoissa. Se tuntuu nousuhumalassa jopa aidolta rakkaudelta, koko maailma pussailee ja hymyilee. Siisti juttu.

Joo, nyt vitut näistä herkkupaloista. Siitä seuraa ainakin kun puhutaan meitsin juoduista määristä aika lailla vuosisadan krapula. Mikä tarkoittaa sitä että mun juominen kesti niin pitkään kunnes en pystynyt tehdä mitään muuta kuin oksentaa sisuskalut pönttöön.

Jos näette itsesänne merkkejä liiallisesta juomisesta, tai kuulette sen läheisiltä, hakekaa apua. Hyvää viikonloppua!