Tämä kuva kertoa yhden taiteilijan ilmauksesta, se koskea monien Suomalaisten näkökantaa, Me ja Saamelaiset. Toipumiseen liittyy myös, rakkaat kanssatoipuvat, kulttuuria. Me addiktit ollaan lähes samalla tavalla syrjäytettyjä, ja ryhmän muodossa.
Tässä täynnä ongelmia olevassa yhteiskunnassa on nykyisin erittäin tärkeää että joku pitää meidän puolta. Moni oikeasti yrittävät, sitä ei saa aliarvostaa. Joku ajaa käyttöhuoneiden asiaa, joku taistelee hoitopaikkojen
lisääntymiseen puolesta. Rintamia riitää. Minä olen tullut vertaistuen, ja ammattillisen kuntoutuksen ansiosta siihen tulokseen että addiktio on sairaus. Tiedän että tämä väite nähdään usein mielipiteenä, ja syyllisiä haetaan oikein urakalla.
Häpeää, ja syyllisyys. Rankkaa settiä. Minä pelkäsin lähes kuoliakseen kohdata häpeän tunnetta, Syyllisyyden tunneta oli minulle helpompaa käsitellä. Minä syytän edelleen oma itseäni käytettyjen päihteiden määrästä. Minun olisi jo täyttynyt vuosia sitten herätä, olin ajoittain hereillä, mutta, olin sitä mieltä että kestän nämätkin " leikit " ihan tuosta noin vaan.
Jos jättää häpeän, ja syyllisyyden käsittely pois omasta toipumisesta, käy lähes aina huonosti. Minä olen kohdannut yhden vaikeaan tunteen kerrallaan. Joidenkin tunteiden työstäminen saattaa kestää kuukausia, ehkä tietyissä tapauksissa vuosia. Se riippuu yksilöstä.
Se polku. Joo, se on kuulkaas omasta panoksesta kiinni. Jos hyvällä tuurilla tapaa hyvän ammattilaisen joka osaa ohjata oikeiseen suuntaan, saa pirulauta osoittaa nöyryyttä, ja kiitollisuutta. Se on osittain meistä kiinni miten meitä kohdellaan, ja myös käsitellään. Olkaa sinnikkäitä, ja reippaitta. Hyvää päivänjatkoa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti