toka poika

  

Se on kuulkaas jo tiistaita, oho, ja minä heräsin tänään jo klo. 04:00, pirteänä kuin peipponen. Eilinen vapari päivä vei juuri sopivasti energia. Vaikka mun naama ei tähän aikaan näyttänyt kovin paljon toivoa herättävältä, lähdin aamulla taas liikkeelle. 

Tänään oli ns. toimistopäivä. Työnohjausta. Huippuluokan kaveri oli vetämässä. Sain hyvät niksit. Käytin vertsien rooli läpi, eli miten paljon kannattaa antaa kuulumisten vaikkuttaa. Tärkeä pointi, se siitä.

Minusta rupea jo kahden päivän jälkeen tuntua edes vähän siltä että mun lähes eheytynyt pää kestää näitä vertsi hommia. Katsotaan sitten kun tämä ns. alkuinnostus on tasoittunut, en ole varma käykö edes niin. Päivä kerrallaan, niin kuin usein neuvoon. 

Se on jännää kun huomaa että itse toimi eri tavalla kuin miten neuvoa. Mutta, väliaikainen ylisuorittaminen on parempi purkutyökalu kuin päihteiden käyttöä. Jotkut ahdistuvat kun kevät iskee, minä en. Pimeyden kanssa on välillä haastavaa elää, mutta nukkuminen auttaa silloin. 

Mun mutsi oli sairaalla tavalla ylihuolehtivaa. Olen kyllä saanut jonkun verran matkatavara mukaan. Mutta, se asia on korjattavissa, la loppupeleissä minun vastuulla. Olen jo rauhoittunut kun verrataan menneisyyteen. 

Se vilpitön auttamishalu yrittää ottaa meikäläisen sydäntä haltuun, ja ajoittain se tuntuu liian voimakkaalta. Sen alla majailee suhteellisen voimakas hylkämisen pelko. Se vieraili unissa, saatanan trauma paska. Sain asian vertsi kokouksessa purettu. Ja taas mennään, tervis ryhmä kutsuu. Adios.