Huomenta, moni meistä varmasti odottavat huomista sote-alan lakkoa. Minun mielestäni aika ymmärrettävää juttu. Se vaatii myös aika kovan luokan motivaatiota että jaksaa ns orjapalkalla ryhtyä auttamaan heikoimmassa asemassa olevia ihmisiä.
No, minä olen niin alkuvaiheessa että koen sen aika pirun törkeänä pyytää muuta kuin ruokapalkkaa.
Jokainen soturi on todennäköisesti uhrautunut alussa. Se on itseasiassa minulle aika tuttua, mutta nykyään uhraudun täyttääkseen tietyt tarpeet.
Jos oma kokemus voi auttaa muita, en todellakaan koe sitä uhrautumisena. Muiden auttaminen tuo minulle turvaa, ja ajoittain jopa iloa.
Taisteleen edelleen yhden kysymyksen kanssa. Haluanko vai tarvitseenko? Tämä projekti yhdistää molempia osapuolia.
Joskus, elämässä käy ns tuuria, mutta se ei vähennä sitä aitoa halua. Se auttaa jopa valintojen tekemistä, ja oma polku voi kirkkastua.
.jpg)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti