Verta.........

 

No niin! Maanantaina alkoi uusi suunta omassa toipumisessa. Tiedän että tulen olemaan koko loppuelämäni vertaistuen tarpeessa, mutta olen vihdoinkin päässyt siihen pisteeseen etten ainoastaan haluaa antaa sitä muille. Olen jo saanut hyvää palautetta omasta muutuneesta toimintatavasta.

Sain jo ekat siemenet istutettu, ja hyväksyn että kasvuprosessi ei ole minun vastuulla. Oma muiden ihmisten sietokyky on kehittynyt. Oman terapiatehtaan niksit ovat osoitautuneet toimivaksi, ja prosessi on vielä pitkä. 

En olisi uskonnut että näin rajattoman, ja raadollisen elämän jälkeen olisi ollut mahdollista toipua, myös ihmisenä. Vaikka ajoittain hätäilen, olen kuitenkin taas tehnyt rauhansopimuksen itseäni kanssa. 

Tämä yksi homma tule vaatimaan paljon työstämistä. Minä en saa vaatia muilta yhtä paljon kuin itseltäni. Oma hylkämisen pelko ajaa ylisuorittamisen sekasorron keskelle. Mutta, mitä enemmän keskustelen avoimesti muiden kanssa, sen enemmän opin olla kärsivälinen, ja kiitollinen. 

Eilen, hitto että väsytti. Siskoni lähetti taas koko yön huolta aiheuttavia viestejä. En ole vielä jaksanut vastata, mutta hän toivottavasti tietää että välitän. 

Tänään sain kuntoutujat arvostamaan kiitollisuus listan tekoa. Se voi olla yksi pelastava enkeli raskaiden tunnemyllerysten jälkeen. Minä alan koko ajan paremmin ymmärtää miten tärkeää osa toipumisesta tämä kiitollisuuden tunne on. 

Se on erittäin tärkeää että löytää vähintään kerran päivässä jotain iloa, ja lohtua tuovaa. Ne antavat sitä tarvittua voimaa kohdata haastavat tilanteet. 

Minä olin epätoivon lähettiläs, ja jäin siitä syystä ulkopuolisesksi. Nyt minussa on herännyt toivoa paremmasta, ainakin henkilökohtaisella tasolla. Saattaa kuulostaa itsekäältä, mutta tarvitsen myös omaa aikaa löytäkseen sielunrauhaa. 

Vaikka osa meistä ovat täysiveriset " soturit ", se ei tarkoittaa että edes ykirohkeat pärjäävät ainostaan omiin voimiin. Hyvää, ja levollista yötä kaikille. Älkää jääkää yksin, kiitos.