Voimat

  Jaahas, tämä rakennus tarjoa tiettyjä voiman lähteitä. Lainasin lauantaina Leonardo da Vincin työpäiväkirjat nimisen teoksen. Olen vasta jaksanut lukea noin pari kymmentä sivua, heavy shit. Jo alussa mainitaan siitä että hän sai harvat tilaustyöt vietty loppuun. Kuulostaa tutulta, en tarkoita että meitsiltä olisi tilattu mitään taideteoksia. Minä tarkoitan että olen ollut huippuluokan turhien lupauksien antaja.

Olin jo nuoresta iästä lähtien arvioinut omat voimavarat ja lahjat ihan väärin. Eli jätin lukuisat harrastukset kesken. Mul oli kova halu päästä heti huippulle, se siitä. Jokainen voi varmaan kuvitella miten kävi kuin ujo ja epävarma poju yrittää näyttää maailmalle mistä matskusta on veistetty.

Mutta, niin siinä voi käydä kun ei saa kotirintamalta muuta kuin kaaostorttuja ravinnoksi. Päihteet avasivat ns. luovuuden taivaan portit. Rakastin vielä musiikki, ja vähän muutakin. Mutta nämät aidot asiat tarjosivat anioastaan pikaruokamaista nautintoa. 

Mutta, minullekin on edelleen aika vaikeaa nauttia ainoastaan yhdestä ns. harrastuksesta, työstä puhumattakaan. Joka päivä keksin uusia projekteja, mutta olen oppinut olla tavoitelematta niitä kaikkia.

Jos on syntynyt niin ylipursuvan aivorakenteen "kahleissa", täytyy välillä oikeasti harjoitella sitä aitoa läsnäoloa. Nämät kaaosmyrskyt pyörivät joka kerta kuin herään, välillä tuulet puhaltavat myrskylukemissa, välillä puhallukset soivat rauhallisessa sävelessä. 

Kumma kyllä, heti kun olen hyvässä seurassa, kaaos hälvenee. Ei se ikinä katoa mihinkään, kulman takana se kyttää. Tietyt ideat voivat kantaa hedelmää, tällä hetkellä korjaan ylikypsien manadariinen jälkisatoa. Välillä näen maailman sekavana palettina, välillä tummana lätäkkönä. 

Voima, mistä sitä revitään? Aidoista ihmisistä, ja yksi erittäin antoisaa voimanlähde on kuin saa toisen tyypin parhaat puolet kaivettu hänen kolostaan. Valopäiden kiitorata on pitkä ja kyytiin saa tulla. Sillä radalla ei arvostella, kaasutellaan raittiutta kohti.