perjantai 15. huhtikuuta 2022

112

 Ei hätää, tämä numero liittyy julkaisujen määrään. 112, mitä mua vaivaa? Numerot eivät tänään aiheuta mitään vaivoja. Olen jo pienestä lähtien osannut laskea päässä. Numeroita, en todellakaan osaa laskea miten tämän elämänkaareen kanssa käy. Meitsin kaari on alkanut suoristua. 


Kirkkovene, siitä tuskin tehdään ikinä 112 paikkainen. En ole muutenkaan nähny hätähuuto nimistä venettä. Pelastuspaatteja on olemassa, mutta en ole nähnyt hätänumeron niiden kyljessä. Pitäsikö mennä suoraan asiaan? 

Kevät, se on saapunut. Siitä seuraa yleensä kesä. Talven julma, ja kova koura helittää otteensa. Hoitajien lakko, kohta on opettajien vuoro. Kohta alkaa NATO-papparaisten marssit. Minä olen nuorena nähnyt niitä livenä kuin asuin länsi-Saksassa. 

Se oli kylmän sodan kukkimis aika. No, minä olen jo oppinut omasta menneisyydestä jotain. Olen nähnyt, ja liian läheltä koennut kylmän veristä väkivalta. Lapsena. Kevän alun tarkoitus on herättää meitä eloon. Minä saan luonnon seuraamisesta toivoa herättäviä esimerkkejä. 

Minä oikeasti uskoin olevani syntynyt kärsimään, ja siitä minun addiktio suurimmaksi osaksi syntyi. En osannut uskoa että ihmisissä on aitoja hyviä puolia. Kasvoin kodissa missä kaikki salattiin, jopa pahanteot. Ne kuuluvat pakettiin, Poika. 

Olin niin onnekas että löysin oman kodin ulkopuolella aitoa läheisyyttä. Koirat, muuan opettaja, ystävät, Yksi eno, ja mun fafa, eli mutsin isä. Nämät kanssakäymiset saivat kuitenkin pienen toivon kipinän hehkumaan. 

Olen ymmärtänyt että raittius on paremman elämän alku, ja mitä se pidempään se kestää, sen helpompaa on siettää vastoinkäymiset, vaikeat tunteet, ja jopa kielteiset ajatukset. En edelleenkään ole tiedemies, mutta uskon tieteeseen. 

Minulle kerrottiin kuntoutuksessa että tietyt neurologiset kanavat aukeavat raittiuden myötä. Siihen uskon. Mitä enemmän pääsen keskustelemaan omista jutuista, ja mitä enemmän kuunteleen muita, sen paremmin pääsen seuraamaan tätä huolella valittua Kaarta. 

Nautikaa lämmöstä, ja auringosta puhtain, ja kirkkain silmiin. Antakaa luonnon aidon lämmön peittää teitä, se peitää, se ei petä. Hyvät pässinviulu pippalot!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

katkeruus

 No voi itku, kun ihminen ei voi myöntää omat virheet, ja sitten syyttää muut. Tähän lisättynä se perinteinen kateus niin mun veri alkaa kie...