perjantai 15. huhtikuuta 2022

Mamman pienet apurit


Tabujen ihmeellinen maailma. Olen itseasiassa kiitollinen siitä etten muista periaatteessa yhtään mitään niistä tapahtumista joita sattuivat sekakäytön aikoina. Ostin monesti kokonaisen levyn katukaupasta. Nimestä en välittänyt, olin suunnitellut lopetavaan dokamisen niiden avulla. Äiti pilleri.

Hyvä yritys, ajattelin että vedän vikat kännit, ja rupesin siiten umpihumalassa syömään, pillereitä. Usein jouduin vatsahuuhtelun, usein en päässyt sängystä ylös. Joskus heräsin oman oksennuksen keskelle, välillä kylppärissä, oluhuoneen lattilalla.

En vaan osannut jättää niitä popsimatta, vaikka tavallaan tiesin että se on hengenvaarallista touhua. Minä en oikein enään uskoa päihdyttävien lääkkeiden taikkaan. Onneksi en tarvitsee niitä. En ole lääkevastainen, olen löytänyt minulle paremmin toimivat lääkkeet. 

Hyvää seuraa, se on yksi parhaista vastalääkkeistä. Jos sattuu olemaan paha päivä, yksi tervehtivää ilme voi poistaa päivän murheet. Musaa, luonto, liikkunta, jne.... lista on pitkä. Vaihtoehtoja tarjotaan lähes päivittäin. Tiettyjen keijukaisten läsnäolo saa mun pumpun valumaan suustani ulos, ja silloin en oikein pysty kommunikoimaan kunnollaan. 

Kevättä rinnassa, tämä toivoton romantikko hahmo ei suostu aina tarvittaessaan häipymään kuvioista. Mutta, annan hänen kulkeaa mukana. Joskus sattaa tapahtua jotain yllättävää, hyvät pässit kaikille. 
 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

katkeruus

 No voi itku, kun ihminen ei voi myöntää omat virheet, ja sitten syyttää muut. Tähän lisättynä se perinteinen kateus niin mun veri alkaa kie...