Ikiliikkuja

 

Olikohan aamulla taas niin kiirettä että kulkuset ilmestyivät seinään? Ei nyt niin pahaa, sentään. Maanantai aamut, edelleen haastavat. Olin joskus aikoinaan päivä duunissa, ja normi settiin kuuluu aamun lämpimät bisset. Olin niin pahassa brenkku koukussa etten jaksanut jättää omien kaljojen hakureissun aamuksi, olin niin laiska paska etten olisi edes jaksanut hakeaa kylmät omasta jääkaapista.

Herätyskellon piippitystä, ja huikka, ja lisää. Ei niin paljon että kukaan vanhigossakaan olisi duunissa huomannut mitään. Niin sitä luulee tietävänsä mitä muiden päässä liikkuu. Se siitä. 

Olin pe-la pakkolevon tarpeessa, hiton kuumetta. Söin, luin, nukuin ja kirjoitin. Se on oikeasti ainoa toimivaa stressin käsittely konsti minulle. Sanojen parantavaa voima. Näen kuume tokkurassa taas painajaisia. Vittu että mul alkaa olla mitta täynnä. Lapsuus jne.

Aloin taas tutkia ptsd juttuja, ja löysin youtubessa ptsd jooga videon. Uutta minulle, mä luulin aina että jooga on jotain jumppaa missä matkitaan sirkuseläimiä, ei millään pahalla. Mun mielikuvitus on ajoittain vähän sairasta luokkaa.

Ja wow, mikä ääni tällä ihmisellä on. Meinasin jo valua unten maaille kuin kuulin ekat sanat. Tämä lohduttavaa ääni käski minun kuvitelemaan että olen osa joesta joka virtaa ilman esteitä.  Annoin koko pelkopaskajoen virtaa sinne missä on maailman suurin likakaivo. Toimii. 

Mun tunteet eivät aiheuta saasteita, vaikka paniikkissa kuvitteleen niin. Suositelleen, käyttäkää kaikki mahdolliset stressin purkutyökalut joita on olemassa. Se on täysin mahdollista hoitaa pelkotiloja ilman lääkkeitä. Trust me.