Traumaperäinen stressihäiriö. Tällä ihanalla vammalla on yhtä monta taso kuin monilla muilla sairauksilla.
Addiktio voi synnyttää sen. Tämä sairaus myös boostaa lapsuuden traumat ihan eri ulottuvuuksiin. Minä olen livenä nähnyt mitä se voi aiheuttaa. Oma faija. Hän ei osannut näyttää muita tunteita kuin pelko, ja häpeä. Häntä myös nolotti olla niin heikko. Tämä combo voi alkoholin vaikutuksen alaisena aiheuttaa pahan luokan raivokohtauksia.
Traumattiset pelkotilat pakottavat oksentaa kaikki sielun sisäiset paskat pihalle, ja yleensä uhrista ei välitetä. Tätä moni ei ymmärä. He eivät voi ymmärtää. Moni olettaa että traumoista kärsivät yksilöt ovat tunnekylmiä. Mutta, jotkut ovat nähneet niin hirveitä asioita että se aiheuttaa henkistä pahoinvointia. Moni meistä ovat todella empattisia, koska me emme ikinä pystyisimme aiheuttamaan muille samanlaista kärsimystä.
Meitä pidetään turhan usein pelkkureina. Hulluina, heikkoina ja luovuttajina. Minä elin monta vuotta siinä vangitsevassa harhaluulossa etten ole mitään muuta kuin trauma. Mutta, en halua aiheuttaa turhaa ahdistusta.
Nämät kokemukset ovat niin rankkoja juttuja etten kehtaa kirjoittaa niistä tänne.
Miksi tuijotan joskus omassa rauhassa taivasta päin? Se on pakokeino. Toimivaa pysähdyksen konsti. Minun on pakko unelmoida suhteellisuuden kauneudesta. Minun on pakko romantisoida asioita, muuten kävisi huonosti. Silloin olen omien suojamuurien sisäpuolella. Silloin en halua että minun kosketa, koska saattan ärähtää.
Nämät sisäisen turvallisuuden pilarit ovat minulle elintärkeitä. Ilman niitä en näe mahdollisuutta selviää. Turvallista viikon alkua kaikille.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti