Happosadetta

 Seisoin kerran kaatosateessa kun olin monien päivien sekoilusta johtuen heikossa hapessa.  Olin vetänyt niin paljon happoa että happeet olivat haihtuneet omasta kehosta.

Seisoin siellä, ja näytin maailmalle kielen. Toivoin vesisateesta pelastusta, ja se osoittautui turhaksi.

Pääsin jollain ihme konstilla himmaan, ja tajusin olevani kusessa. Kunnes, kävelin olkarista makuuhuoneen kautta kylppäriin. Kuka siellä lämmittää mun petiä?  Kaksi pientä Kossu pulloa.

En tietenkään ollut syönyt mitään, mul oli jostain kumman syystä ruokalakko päälle. Olin jauho ja nestemäisen leivän dieettillä.

Seurustelin muuan tunti rouva kosusen kanssa. Loput ovat harmaita muistikuvia, ja se on itseasiassa hyvää.

Nyt on nyt, peili on kiinnitetty olkapään. Mitä olen oppinut? Olla toistamatta tietyt asiat. See ya later ☺️