Stressipään viljasato

 Kuormituksen tuulet puhalsivat jo viideltä ( aamulla ) joka suunnasta. Onneksi sain tänään osallistua chillaus ryhmään. Joskus näkee ihmisten naamoissa elämän nälän. Voisko nyt jukulauta tapahtua jotain hyvää? Sitä ei kande jäädä venamaan. 

Oma toipumisenhalu on viime aikoina kasvannut, ja aika lyhyessä ajassa. Joskus on tosi tervellistä pitää tätä raitista elämää ihan absurdina. Alan oikeasti pitää mun kamatausta aika naurettavana, mutta ei hauskana että se kelpaisi piirretyihin. Tai ehkä?

Välillä kyllä tuntuu siltä että järki lähtee omille teille. Ihan kuin se vähäinen järki mikä on jostain kumman syystä jäljellä eläisi jo aamusta alkaen omassa järkevässä laatikossa. Siihen sopivaa avain on ollut aina väärään aikaan hukassa. 

Liian usein jätin järkevän avain nipun himaan. Kun jättää sen oman onnensa varaan siitä tule niin kiero että järkevän laatikon ei enään saa edes vatkamalla auki. En ole vatkaimella yrittänyt avata lukkoja, mutta kaikilla muilla hyödyttömillä " työkaluilla "

Onneksi kello on jo tarpeeksi paljon. Annan ihan pokkana itselleni luvan toivottaa teille makoisat unet.