tiistai 12. huhtikuuta 2022

Vähän sanomista



Aiaiai, olipas päivä. Minä, joka luuli että oman pään sisältö on sitä ns. popkornia, tulin tämän päivän aikana vähän toisenlaisiin ajatuksiin. Se on tosi haastavaa kun joutuu melkein pakosta selittämään kollegoille mikä on oikean, ja vasemman puolen ero.

Ovatko tämän kaupungin työntekijät niin etämaailamssa eläviä että todeliisuuden taju rupeaa kärsimään? Lukuisat palaverit, puhelut, tapaamiset ja oman työn hoitaminen tuntuu olevan liikaa. Minusta tuntuu että nimenomaan päättäjät elävät Teams-sovelluksen katakombissa. Kun kone puhuu, niin sen täytyy olla totta. 

Ihmiset, kuulkas pamput, eivät toimii napin sekopää käskyillä. En ole kertakaan törmännyt ihmisen joilla on oikeasti nappi otsassa. Tämä koko Apotti järjestelmä tulee ihan saakelin kalliksi. Kuka sitten kustantaa näiden työorjien kuntoutusta? Veronmaksajat, kukapas muu? Punainen risti? Älä unta näe. 

Minä koen sen omana velvollisuutena kirjoittaa näitä vitsikkäitä vihatekestejä oman katakombin turvassa. Itse asiassa se on aika hiivatin kivaa elää vartin päivässä omassa saippuakuplassa. Jippii, nyt tämä touhu alkaa maistua. 

Kohta minä oikeasti lahjotan mun puisen lihanujan yhdelle gurulle. Sitten paukkuu niin kovaa että teidän painavat toimistopöydät lähtevät lentoon. Hyvää matkaa, pampunpoikaset.

 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

katkeruus

 No voi itku, kun ihminen ei voi myöntää omat virheet, ja sitten syyttää muut. Tähän lisättynä se perinteinen kateus niin mun veri alkaa kie...