No niin, taas mennään. Kuvat, ne kertovat yleensä ainoastaan pinnallisen totuuden. Minä oikeasti rakastan tätä vuodenaika, vittujen kevät. Luonto herää, linnut laulaa, puista tulee taas ihanan värikkäittä. Mutta, mitä kaikkeaa tämän pinnan alla muhia? Sitä sun tätä.
Uusi korona-aalto, ja apinanrokko. Tämän hiivatin maailman olisi jo pitänyt herätä kun tämä lepakkopöpö( Covid-19) rupesi leviämään eläimistä ihmisiin. Nyt on apnoiden vuoro pistää maailman järjestystä sekaisin. Tämä rokko on virusperäinen matkakumppani, ja joku dorka alkoi väittämään että se tartuu helpommin seksuaalisen vähemmistön kuuluviin ihmisiin.
Näitä teorioita on täysin turha rupeaa levittämään ennen kuin paskat ovat lentäneet seinään. Virukset, he ovat eliöitä, eli he kehittyvät. Itseasiassa kenellekään ei ole varaa mennä ennustamaan minkän kokoisen pommin se rakas luonto äiti meitä varten räjäyttää.
Tuli vaan mieleen, mitäköhän kamaa nämät viidakkotohtorit vetävät? Se että joku Kongolainen lapsiraukka on seurustellut simppanssin kanssa kuulostaa aika Timothy Leary draamalta. Hitot vitseistä, Kun se apina suuttuu, se suuttuu. Tämä apinanlauman johtaja ei jää polulle makamaan, eikä näyttää meille ystävällisyyden nimessä edes keskisormensa. Hän heitää ne paskat meidän naamaan joita olemme ansainneet.
Elämä on välillä aika rankkaa. Ja en alaa syyttämään muita siitä että on vähän vitutusta ilmassa. Olihan minullakin päihtyneenä vaikka minkänlaisia hulluja teoroita päässä, mutta onneksi olin niin pihalla etten enään seuraavana aamuna muistanut mitään.
Näin siinä käy kuin se pieni, pieni lampadara syttyy, eli lamppu. Joskus se hehkuu kirkkaana, joskus se ei oikein meinaa millään syttyä. Muistakaa pitää omista pattereista huolta, kyllä se aurinko siellä paistaa.......
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti