lauantai 21. toukokuuta 2022

rehellistä jälkeä...


 En aina voi itselleni mitään, se on vain tämä rehellinen luonnon kauneus mikä antaa minulle mahdollisuuden nähdä asioita suhteellisena. Tämän kiven arvet, ne eivät ole syntyneet siitä että joku läheinen olisi viiltänyt tämän kiven sydämen halkia. Se on tapahtunut säiden armoilla. Eli, sitä ns. reilu peliä.

Olen viime aikoina vierailut omalla peruna pelolla, ja käynyt kääntämässä muuan haavan ylösalas. Itsetutkiskelu, se on ajoittain aika multaista touhua, ja pelkällä käsienpesulla tästä prosessista ei voi selviää. Joskus jää muiden likapyykit omaan naruun kiinni, mutta se kuuluu pakettiin kun välittää. 

Jos tämä kivi jaksaa välittää omasta hyvinvoinnista niin miksi niin moni meistä eivät suostua siihen? Minä en näe ensimmäistäkään syytä antaa tämän vinksahtaneen yhteiskunnan vaikuttaa mun omaan kokonaisvaltaisen hyvinvointiin. 

Tämä maailma, se ikinä tulee muuttumaan miksikään, mutta se ei ole mikään hiton syy nähdä kaiken koko ajan paskan valossa. Minäkin olen aika vitun suorana nähnyt kun se oikea paska lentää, ja minä en toivoa sitä kohtelua kenellekään. Mutta, pieni,pieni herääminen olisi toivottu. Öitä soturit. 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

katkeruus

 No voi itku, kun ihminen ei voi myöntää omat virheet, ja sitten syyttää muut. Tähän lisättynä se perinteinen kateus niin mun veri alkaa kie...