Luonnonvärien maailma, en tiedä teistä, mutta mun mielestäni se on huommattavasti värikäämpää kuin aamujen uutisotsikkoiden " prosaa ". Sota, lakkoja, ympäristön tilanne ja kaiken lisäksi kevään sirkustaiteilijoiden esitys.
Motivaatio, se on yksi aihe mikä on jo yli vuoden pyörinnyt ajatuksissa. Eli, mikä juttu saa meidät toimimaan niin kuin toimimme. Pelko, se on toiminnut omana moottorina, ja se toimii edelleen. Ilman sitä, hmm., en oikein uskoa että olisin ryhtynyt tähän sisäiseen muutosprosessiin.
Pelko, se on sellainen erittäin kivaa tunne josta tulee todella helposti se tuttu, ja turvallinen kumppani. Se on erittäin silmiä avartavaa kokemus kun näkee tai kuulee mihin se oma pelosta johtunut toiminta on päättynyt.
Minun tapauksessa se pieni, ja ihanaa pelontunne. Se on elinikäinen seuralainen, minulle tulee välillä jopa ikävää jos en tunne sitä. Ihan kuin olisin riippuvainen siitä.
Tunteiden käsittely, pikän siiman prosessi. Aina ei voi olla varmaa mikä hiton tunne tarttua koukkuun. Eilen se oli väsymys. Jopa snadin luokan turhautuminen. Itsehoitoon erikoistunut tohtori soittii ovikelloa, ja käski pysyä omien seinien sisällä.
Päätin eilen että pidän viiden päivän touhuloma, aina saa yrittää. Jostain vitun syystä mulle ei ole ikinä ollut tarpeeksi " rohkeutta " satsata ainoastaan omaan hyvinvointiin. Ehkä pelkään sitä että alan voida liian hyvin, se on ainakin ennen aiheuttanut ongelmia.
No, kyllä se tästä. En koe tarvetta kaivaa sitä ns. omaa motivaatoria kellarista. Tässä se itsua mun vieressä, ja käskeä. Se kuuluu toipumisen että on ajoittain vähän hukassa, no hätä. Aamupala tauluun ja menoksi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti