Wow, olipas ihanaa keväinen lenkki. Jopa varsinaiset luonnonlapset ovat heränneet. Pian alkaa kirsikkapuiston väriloisto. En oikein jaksaisi odottaa. Mutta, se siitä.
Möhööö, se on kukka! Mitäs siinä mukamas on niin hieno?
Minä, ja toistot. Tämä teksti on suunnattu tietylle ryhmälle. Kielteisten ajatusten palvojat. Ouch, ja hupskeikkaa. En tarkoita masentuneita, todella sairaita tai todella surullisia tyypejä.
Te, mukamas auttavat sielut jotka eivät tajua että omat paskat jätetään omaan pukukaappiin. Minä oikeasti suosittelleen teille seuraavan vaihtoehdon: Blogin nimeltä omapaskarintama.com
En uskoa että sellainen on olemassa, mutta, ihan pienenä vinkkinä. Jos oma kekseliäisyys on heikossa hapeessa. Kauneudesta vielä vähäsen infoa. Se on kuulemma katsojan silmissä. No, mitä jos on kauneudelle sokeaa? Mm. voi kunnella kevätlintujen sekametelikonserttia. Ne linnut joita olen tänään bongannut sevengasivat aika iloisena menemään.
Kukkia saa haistaa, ihan muina miehenä, puita saa halata......Vaihtoehtoja on. Olkaa nyt edes äitienpäivään kunniaksi vähän pirteimpiä kuin vituuntunut taksikuski. Gracias!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti