Niin kuin moni muu, minä synnyin kodissa missä se oli aika jokapäivänen juttu että tunsin itseäni orpoksi. Onhan se parempi kuin urpoksi, ja tossullakin on kumppani. En nyt jaksa äitienpäivän kunniaksi haukkua sitä omaa mammaa.
Hänelle oli kyllä yksi, lievästi sanottuna, hassu äitienpäivään liittyvää teoria. Minä kysyin kuitenkin aina : Mitä haluat ätienpäivälahjaksi? Vastaus: En halua mitään, se koko juttu on natsien keksimää juhla. Ok, se siitä sitten.
Olisko minun pitänyt ostaa hänelle designer foliohatun? Joskus sytyn hitaasti. Mutta, hän oli kyllä luksustuotteista riippuvainen. Kultainen foliohattu, haluaisiko joku teistä sellaisen? Tilauksia saa lähettää.
Minä en ymmärä näitä shoppailu hulluja. Ehkä sittenkin kärsin myös materiaalisti allergiasta. Eli, hitot turhasta tavarasta. Minusta tuntuu että olen kiertotalouden kikseistä riippuvainen. Jännää mitä kaikkeaa itsestään löytää kun on vähän reflektoinut.
Se johtuu varmaan siitä että olen kasamassa vanhasta identiteettistä uuden. Saisinko orpo henkkareita tilattu? Ehkä joku virkamies mamma jaksaisi adoptoida meikäläistä. Hehe, äläpäs poika unta näe. Holy mother, hear my prayers.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti