Vesi, maailman aliarvostetuinta luonnonlahja. Sitä vain tulee, hanasta, pumpusta ja se jopa tippuu taivaalta. Eli, sitä on. Jos me onnistumme elää ilman päihteitä meidän täytyy satsata oman kehitykseen, ihmisenä. En ala väittää että elämälle on joku tähtiin kirjoitettu tarkoitus. Minua vituttaa kun huomaan miten jengi suhtautuu raaka-aineiden käytöön.
Minä näen yhden asian juuri näin. Me olemme toipuvina addikteina etulyöntiasemassa, meille täytyy olla sen sen verran potkua että voimme näyttää näille ylikulutaville kusipäille miten tässä ihanassa tavismaailmassa eletään. Me saamme olla ylpeitä siitä että olemme saavuttaneet raittiutta, se ei todellakaan ole tähtiin kirjoitettu fakta.
Rehellinen itsetutkiskelu antaa meille mahdollisuuden parantaa meidän oma lähiympäristö. En ole ryhtymässä miksikään hiton enkeliksi, mutta nyt on korkeinta aikaa ryhdistäytyä. Yksi ei niin pieni kysymys on taas vaihteeksi vaivannut : Mitä vittua meitä vaivaa?
Se kuuluu tähän toipumispakettiin että otamme vastuun omasta toipumisesta, eli meidän täytyy käydä sitä niin vitun kivuliasta kasvuprosessi läpi. Mihin se päihdepiireissä elävä kapinahenki on kadonnut? Tuliko puput pöksyihin? Joku viisas nainen osaa varmaan kertoa tämän asian nätimällä tavalla. Kukaan, siis kukaan ei voi toipua teidän puolesta. Minä tiedän miltä se tuntuu kun on täysin paskamainen tausta.Been there, done that. Nyt hopihopi pois siitä uhrihäkistä, ja uusia haasteita kohti. Niitä on luvassa vaikka pysyy putsina, trust me. Mutta, rakkaat kanssakompuroivat soturit. Niistäkin selviää jos ei hölmöilee. Hyvät Jusanderit jne.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti