Mitä tästä kuvasta voi sanoa,hmm, minä näen tanssivan tähden lavan keskellä. Se on yksinkertaisesti ihanaa miten kesä saa mielikuvituksen kukkimaan. Varjon, ja valon yhdistelmä tuo jopa marmoripalan mieleen. Jostain syystä myös paistettua marenkia, ehkä pieni nälänpoikanen yrittää kertoa jotain.
Elämän nälkää, se on homman nimi. Se saa luvan viedä, ja haluan sydämeni pohjasta antautua sille. Se on se aito valonlähde mikä oli melkein koko elämäni aikana sammutettu. Alan päästä näistä viimeisistä tuska-addiktion roippeista eroon, ja se tuntuu niin hyvältä.
Sänky kutsuu, mutta tämä blogi ei karkaa mihinkään. Hyvää juhannusta
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti