Eilen oli aika mehukkaat keskustelut elämänarvosta, tai ainakin yritin kääntää keskustelun siihen suuntaan. Se ei aina onnistu, ei voi mid. Huomenna jatketaan saman aiheen parissa. Kyllä ne toistot ovat opintojen Mamma. Ehkä sittenkin opintojen Isoäiti.
Tämän seuraavaan lauseen kirjoitan ISOÄIDIN kirjaimilla. ÄLKÄÄ LEIKKIKÄÄ TEIDÄN OMAN ELÄMÄN KANSSA. Tulihan se sieltä. Helppo sanoa, ja kirjoittaa. Mitäköhän se vaatii että toteuttaa tämän ajatuksen? Taas tullaan siihen rehellisen itsetutkiskelun pariin.
Tapoja on moni, ja luppotuloskaan ei ole ikinä täysin samanlainen kuin toisella tutkijalla. Kuka minä olen? Mitä tarvitsen? Mitä minä haluan? Haluanko elää? Mitä minä oikeasti pelkään? Miksi minua hävettää? Ne on näitä, ja niistä kysymyksistä ei pääse eroon. Ne jäävät alitajuntaan pyörimään, ja vierailevat öisin. Ihan kuin se vittumainen hyttynen joka huutaa yöllä meidän korvaan.
Meidän täytyy varsinkin alkuvaiheessa kuunnella sitä mitä viisaammat sanovat. Viisaus ei liity ainoastaan tavalliseen älykyyteen, se syntyy tunteiden, ja kokemusten käsitelystä. Tunteet, ja niihin liittyvät kokemukset kulkevat käsi kädessä. Eli, ottakaa sitä tunneäly pallero käteen, ja pyöritäkää sitä kädessä. Se on se niin kutsuttu käsittely!
Huomenna on jo Heinäkuu, minusta tuntuu että nimen saisi vaihtaa Hellekuuksi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti