Meille addikteille on käytännössä pako päättää haluammeko elää todellisuudessa vai omissa harhaluuloissa. Tämän sairauden tuottamat tunteet sekoittavat meidän loogista ajattelukykyä. Usein meissä syntyy itsetuhoisuuden pakkomieli. Me leikkimme liian kuumalla tulella. Tietyt sielun polttomerkit eivät häviä ilman pitkää, pitkää ja vielä pidempää kuntouttavaa hoitoa.
Toipumisessa ei ole "mutta" vaihtoehtona, ja minä en todellakaan tarkoita että tätä prosessi ei saa katsoa monista kulmista. Se menee niin että tiettyjen valintojen suhteen ei ole omalla tahdolla minkänsortista valtaa. Minä suosittelen lämpimästi että kuuntelette mitä meidän ihanat viisaammat kertovat teille ilman että he vaativat yhtään vastapalvelu.
Älkää missään nimessä uskokaa kaikki mitä te kuulette, tässä sirkuksessa on aika moni pelle liikkeellä. Se aito itsenäinen ajattelu onnistuu ainoastaan rehellisen itsetutkiskelun yhteydessä. Ja näitä oivalluksia täytyy jakaa muiden aitojen toipuvien kanssa.
Heitä on, ja heitä kannattaa etsiä niin kauan kun on tarvetta. Do not quit. Öitä.....
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti