Kiertokulku

 Meidän sielumaisema kiertää samalla tavalla kuin elämä. Mekin olemme jatkuvan muutoksen kiertuella, ja päämäärä ei ole aina itsestään selvä. Juuri tämän takia on erittäin tärkeää muista pysähtyä. Se mikä tapahtuu eilen varmaan vaikuttaa ylihuomisen, mutta sillä ei ole juuri nyt mitään merkitystä. 

Kun pysähtyy hetkessä voi tuntua siltä että se kiertävä ympyrä sulkeutuu. Silloin saa antaa itselleen luvan unelmoida, ja oma mielikuvitus on rajana. Monille addikteille, myös minulla, on sellainen hieno taipumus unelmoida vaarallisista asioista. Missä se raja sitten menee? 

Sen rajan jokainen joutuu itse vetää, mutta unelmista saa keskustella, ja ehkä voidaan ryhtyä yhdessä unelmoida. Aika ehkä näyttää. Pienistä unelmista voi syntyä jotain vähän suurempaa, ja joskus on ryhdyttävää itse tekemään asioille jotain. 

Jopa yksi lyhyt lenkki( ei makkara) päivässä voi tuoda jotain yllättävää. Itse en todellakaan ole ryhtymässä enkeliksi, mutta minussa on jo pitkään palanut se aidon elämän liekki, ja se johtuu siitä että se raittiuden unelma alkaa toteutua.  

Minä sanon tämän nyt vielä kerran. Kukaan ei voi toipua/elää teidän puolesta, ja kukaan ei voi elää toisen elämä. Se oma identiteetti on löydettävä, kävi miten kävi. Tämä ei todellakaan tarkoita sitä että joutuu yksin kohdata tätä rintama, mutta vastuun ottaminen omasta toipumisesta/elämästä on toivottu, ja ei ainoastaan minun kohdalla. 

Tämä koko hiivatin järjestelmä voi kaatua jos me emme aleta skarpamaan, eli peffat ylös penkiltä, ja liikkelle kiitos, ja näkemiin.