No niin, se olisi taas pian yksi putsi viikko taputeltu. Kohta on sitten 19 kuukauden raittius saavutettu, mutta sillä ei ole niin suurta merkitystä. Kerron nyt mielummin tästä numerosta kuin se että teen itsestäni sellaisen.
Yksi rankkan taustan omaava Kanadalainen jääkiekkoilija piti tätä numero, eli 19, selässään. Hän on yksi elävä esimerkki siitä mitä voi tapahtua jos uskaltaa satsata omaan polkuun. Se ei kyllä tarkoita sitä että täyttyy jättää kaikkea taakse, varsinkin läheiset.
Minä olen esimerkiksi vieläkin usein yhteydessä mun parhaan frendin kanssa, kohta tulee 32 vuoden ystävyys täyteen. Olen myös tutustunut uusiin ihmisiin, ja oma näkökulma on laajentunut. Moni kysyy vielä että miksi hitossa kannattaa toipua, sehän on luusereiden homma.
Se on pitipuhdas kateuden osoitus, ja minä en välitä vajakkien mielipiteestä. Minä omat menneisyyden rooliesitykset meinasivat jäädä pyörimään, mutta aika pian raittiuden alkupisteen jälkeen rupesi se iso, ja äänekäs herätyskello soimaan. Oho, olin taas kerran astumassa rasvapyttyyn, mutta otin asian puheeksi, ja sain hyvät neuvot, ja onnistuin kiertämään sen rasvaisen ansan.
Näillä mennään tänään, huomisesta ei ole hajuakaan, se siitä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti