Näin ne maisemat muuttuu. Tämä kuva antaa minulle mahdollisuuden katsasta missä meen. Täällä asu jo muuan orava, pari käpytikka ja paikalliset varikset. Tien toisella puolella näin haikaran, se istu siellä, ja seurasi puistoukkojen touhut. Lintu ei lentänyt, mutta tietysti nämät perinteiset röökifimpit, ja tyhjät kaljatölkit.
Ehkä se kauan sitten jätetty rantapummien uimaranta on seurannut minut tähän asti, mutta minä uin nykyään aivan muualla. Oman pään sisäisessä lohtukylypylässä, se kuplii, vaahtoutuu ja puhdistaa. Käyttöunien hikiset jäljet lähetvät aika nätitsti, tottakai käyn myös suihkussa.
Omien arvojen, ja tarpeiden laatu kehitty raittiina aika lailla uusiksi. Minä tunsin sen jo ajat sitten että olen riippuvainen aitoudesta, ja sitä löydän koko ajan lisää. Tunnetasot heiluvat, mutta se ei ole mitään uutta minulle. Hyvää rintamaelämä kaikille.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti