Missä sävelessä nämät puut laulavat? Vastaus löytyy kuulijan korvien syvyyksissä. Kaamoksen ihana kaaos odottaa puiston toisessa päässä. Valitettavasti jotkut kuulevat ainoastaan tuhoavan symfonian. Se vanha, ja hyvin tuttu kaikki on paska biisi. Olen viime aikoina miettinyt milloin tämä lohduttava hiiti kappale nousee listan kärkeen.
Miksi se on monille niin vaikeaa näyttää sitä oma väriskaala? Koska meidän johtajat usein valehtelevat meille. Se voi olla opeteltu tapa ilmaista itsensä, joskus se on sitä patologista luokka. Voi olla että kyseinen ihminen on liian ujo näyttääkseen omat tunteet, kertoakseen oman mielipiteen.
Joidenkin ihmisten ilmeet kertovat saman tien missä totuuden kanssa mennään, ja taas joidenkin ilmeet tekevät sen kirkkaan selväksi että älä edes saatana kysy.
Mutta, rakkaat kanssa toipuvat. Meidän täytyy rupeaa kulkea rehellisyyden polulla. Se ei edelleenkään tarkoita että pitäisi oksentaa kaiken kerrallaan toisen syliin. Mutta, minua alkaa pikkaisen kyllästyttää kun kuulen että kaikki on hyvin. Nimenomaan siiinä tilanteessa kuin pyydetään apua.
Jippii, pesutupa odottaa oma kidutusvuoronsa. Minä, ja koneet. Se siitä!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti