maanantai 19. syyskuuta 2022

Kaksi kysymystä

 Joskus suunnitelmat osuvat suoraan sielun ytimeen.

Ajoittain sellainen raskaampi laskeutuminen on pakko hyväksyä. Itkeä saa meitsin seurassa niin paljon kuin on tarpeen.

Se on kertakaikkiaan ihanaa tunne kun saa edes vähäistä luottamusta herätetty. Kun pystyy levittämään sisäistä turvallisuutta, olla totaalisesti läsnä, olla kuulolla, tästä se tämän päivän vertaistuki hitsautuu yhteen.

Kylmällä empatialla, ja väärällä tavalla esitetty myötätunto ei mahdu meitsin lämpimään ympäristön.

Toipumisrintaman rivimies kiittää.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

katkeruus

 No voi itku, kun ihminen ei voi myöntää omat virheet, ja sitten syyttää muut. Tähän lisättynä se perinteinen kateus niin mun veri alkaa kie...