Se annettu toivo, se joskus haihtuu itsestään. Nämät ovat surulliset hetket, mutta ne ovat osana tätä niin kutsuttua elämä. Se ettei ihminen pystyy näkemään pienet hyvät asiat ei voi ainoastaan johtua masennuksesta. Kun ihmisen sielu saavuttaa sitä totaalista kyllästymispistettä on korkeinta aikaa rupea harrastaa itsehoitoa, ja nimenomaan tunnetasolla.
Jos mikään ei kelpaa niin suositelen kääntyä ammattilaisen puoleen. Se vaatii melkoista luopumistyötä, mutta ei uhriutumista. Mitä oikeasti tarvitse on avainsana kokonaisvaltaisessa toipumisessa. Kun pysähtyy omien tarpeiden ääreen voi melko varma tulla iloisesti yllättetyksi. Wow, enpäs huomannut että minulta puuttuu aito ihmissuhde, mm.
Lepo, ravinto, liikunta ja hyvää seuraa. Siinä on teille kuulkaas hyvinvoinnin peruselementit, olkaa hyvät. Näistä palikoista se tasainen elämä lähtee. Kun nämät osastot ovat kondiksessa voi keskittyä siihen mitä oikeasti haluaa. Suositelen jotain muuta kuin rahan perässä juoksemista. Sitä ei voi syödä, siitä ei tule muuta kuin tuulessa leputtavaa peitto, ja aika hiivatin rumaa tapeettia.
Ehkä kolikkoista saa nättiä seinän peittävää pilataideteosta, se on myös tärkeää nauraa, hehehehehehe.......
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti